Mies valittaa rahasta

[Havu]

Mihin te muuten yhtäkkiä saatte noin paljon enemmän rahaa menemään, vaikkei ruuasta haluakaan säästää ei siihen nyt yhtäkkiä montaa tonnia enemmän uppoa! Mahdat ostella aika paljon vaatteita ja sisustuskamaa sitten, en ihmettele jos miestä masentaa.

Voin kommentoida vain omasta puolestani, mutta jos on pitkään ollut köyhä, niin rahatilanteen parantuessa sitä rahaa saa oikeasti menemään moninkertaisesti enemmän siihen että elintaso nousee. Kun on koko opiskeluajan venyttänyt penniä, on oikeasti kiva elää nyt niin ettei tarvitse laskea joka senttiä.

Ihan konkreettisena esimerkkinä, aiemmin ruokaan meni n. 2e päivässä. Nyt siihen saattaa mennä kymppikin salaatteineen ja aamupalaviileineen. Herkkuja tulee osteltua usein, koska voi. Ulkona tulee syötyä pari kertaa kuussa, kun aiemmin siihen oli mahdollisuus kerran vuodessa. Käy elokuvissa, ostelee pikkuhiljaa kotiin kaikkea tarvittavaa mitä ei ole aiemmin pystynyt ostamaan (astioita, keittiövälineitä, kodinkoneita, kunnollista patjaa ja tyynyä jne.), ostaa lääkkeitä kun tarvii, käy hierojalla kun kipeyttää selkänsä ja vaikka mitä muuta. Vaatteet ostan edelleen tosi halvalla (alesta ja kirpparilta), mutta aiemmin siihenkään ei oikein ollut varaa. Mitään kallista sisustuskamaa yms ei ostella, mutta ihan elintasoon menee rahaa. Ja se tuntuu tosi kivalta.

 

[samma här]

^Samaa meinasin kirjoittaa kuin edellinen. Kyllä laihojen opiskelijabudjettivuosien paikkailuun saa rahaa menemään, kun vihreämpi oksa löytyy. Itse esim. lakkasin nukkumasta superlonipatjalla lattialla ja ostin sängyn. Samoin hajoamispisteessa oleva telkkari ja tietokone uusittiin ja ruvettiin ostamaan parempaa ruokaa.

Toinen rahanmenokierros tuli siinä vaiheessa, kun vaihdoin työpaikkaa. Uusi työ konsulttina vaati runsaasti kanssakäymistä asiakkaiden ja muiden ulkopuolisten tahojen kanssa, esiintymistä tms. Palkka nousi tuntuvasti entisestä julkisen sektorin pestistä, mutta aluksi kyllä meni huimasti rahaa vaatekaapin täyttämiseen. Edellisessä työssä en tavannut juurikaan ulkopuolisia ja talossa oli lievästi sanottuna vapaamuotoinen pukukoodi, joten se yksikin jakkupuku oli vähäisessä käytössä. Ei sillä ainoalla siistillä puvulla sitten kehdannut uudessa työssä koko vuotta vetää

 

[ostoslista]

Risukasaa vihreämmistä oksista ja kivaa on, vai onko?
Miksi sitten toista masentaa ja toisella pinna kiristyy vaikka jotain jatkuvasti ostetaan koko rahalla?

 

[en tiiä]

Vähän arvelen että te vaan nyt ette 1. ymmärrä toisianne, 2. osaa ilmaista itseänne, 3. tulkitsette toistenne sanomiset väärin ja otatte itseenne. Stressiltä kuulostaa. Molemminpuoliselta. Jos poikaystäväsi manailee kun elämä ei ole mennyt rahan ja materian osalta kuten piti, ei sinun tarvitse ottaa siitä itseesi, tai tehdä mitään ehdotuksia. Voithan aina vain kuunnella ja lohduttaa, että olette nuoria eikä kukaan saa kaikkea parissa vuodessa. Elämässä on muutakin. Tai siis pitäisi olla.

Jos elämänne nyt alkaa tasaantua voi myös tulla ilmi ettette sittenkään ole samasta puusta, ja että elämänarvonne ovat erilaiset. Rakastatteko toisianne siitä huolimatta? Toisianne syyttelemättä ja itseänne soimaamatta? Kestääkö eriarvoinen taloudellinen tilanne sen? Teidän kannattaa sitä kummankin miettiä mikä on tärkeää. Koska poikaystäväsi on tehtävä joustoja jos haluaa kanssasi elää, mutta samoin sinun,. Et voi olettaa saavasi hotelliöitä ja matkoja, jollet ole valmis maksamaan omaa osuuttasi. Jos ei poikaystäväsi silti ole niistä kiinnostunut, niin sinun kai täytyy miettiä voisitko nauttia elämästäsi hieman harvemmin, ja silloinkin ehkä jonkun kaverisi kanssa. Meillä se on toiminut, että minä matkustelen enemmän ystäväni kanssa kuin mieheni. Meillä taloudellinen tilanne on vain se, että minulla on enemmän varaa ja miehelläni ei, mutta se ei hänen intresseihin ole vaikuttanut. Ehkä vanhempana hänkin haluaa matkustella, mutta ei nyt.

Yhteiselämässä kummankin tulot on kummankin hyväksi. Yhteiseksi hyväksi. Se yhteinen sävel vain täytyy löytää. Jos toinen kokee kärsivänsä siitä kun yhteiselämä vie häneltä enemmän rahaa kuin toiselta, ei tämä toinen ihminen sitten ehkä olekaan niin tärkeä.