Mies valittaa joka asiasta :( Hänellä taitaa olla stressiä, mutta ei halua puhua siitä. Miten autan häntä ja suhdettamme???

[vuodatusta...]

Useimmissa talouksissa se on akka, joka nalkuttaa. Meillä se on ukko.

Milloin huomauttaa imuroimisesta, milloin astianpesukoneen täytöstä/tyhjennyksestä, milloin pölyjen pyyhkimisestä, WC:n siivoamisesta...

Tottakai nuo hommat pitää tehdä, mutta mies kuvittelee, että minulla on jotenkin enemmän "vapaa-aikaa" tehdä ne kuin hänellä.

Mies käy töissä. Minä opiskelen. Lähden aina vähän myöhemmin kouluun kuin hän töihin. Vien lapsen tarhaan. Pääsen useinkin aiemmin koulusta, kuin mies töistä. Haen lapsen tarhasta. Teen ruuan valmiiksi, kun mies tulee töistä.

Teen siis niin paljon kuin vain EHDIN. Ja toiveeni olisi, että viikonloppuna siivoaisimme yhdessä isommin. Miehellä on lähes aina jotain omia menoja silloin. Minä olen lapsen kanssa. Ja lapsen päiväunien ajan teen KOULUTEHTÄVIÄ.

Periaatteessa miehellähän sitä enemmän on aikaa tehdä kotitöitä, kun töiden jälkeen ei enää tarvitse tehdä läksyjä kuten minun täytyy!

Mies muutenkin valittaa ja napisee ja äksyilee... On sanonut, että töisä on stressiä. Ja on haalinut itselleen kaikenlaista vapaa-ajan hommaa, että vissiin alkaa nekin jo stressaamaan... Eilen oli taas pahalla päällä töistä tullessa... kysyin, haluaako puhua. Ei vastausta. Kysyin taas. Ärähti vaan, että "elä kehtaa". Menin pois.

EN JAKSA ENÄÄ!!!

 

[vieras]

Mä en katselisi (enkä katsellut).

Kerroin että mä en jaksa tuota, muututko vai muutatko. Vastaus oli että ei kumpaakaan. Me muutettiin lapsen kanssa vuokra-kaksioon. Halusi 3 kk päästä meidät takas ja vannoi muuttuneensa, pakkasin laukut mutta pidin asunnon ja ekan viikon jälkeen oltiin samassa. Onneksi olin sanonut lapselle että mennään vaan lomalle isille ja muutettiin siis takas.

Vaikka ne samat hommat on tehtävä ja yksin pärjättävä, mutta sitä nalkutusta mun EI tarvitse kuunnella :kieh:

Aapeelle iso :hug:

 

[Rukoilijasirkka]

Joo sano sille että lakkaa ruikuttamasta. :|

 

[Zoe-F]

Jos ei kelpaa niin sopii tehdä itse paremmin, nainen/vaimo ei oo sama-asia kun orja tai kodinhoitaja.
Olis vaan miehes kiitollinen, kun ei itte tarvi ihan kaikkea tehdä...

 

[Lilii lisänimetön]

Miehen pitää luopua ainakin niistä vapaa-ajan hommista, jos painaa noin kovin.

Mun miehellä oli pari v sitten vähän samanlaista oiretta, kuului eri yhdistyksiin ja oli niiden hallituksessa ymym. Oli väsynyt ja kiukkuinen, koska oli paljon ylimääräistä hommaa oman työn lisäksi. Lopetti kaikki hallitusvastuut ym, on enää vain jäsen. Paljon helpompaa meillä nyt. Aktivoituu uudestaan vaikka sitten kun lapset on kouluisässä tms.

 

[ap]

Miehen pitää luopua ainakin niistä vapaa-ajan hommista, jos painaa noin kovin.

Mun miehellä oli pari v sitten vähän samanlaista oiretta, kuului eri yhdistyksiin ja oli niiden hallituksessa ymym. Oli väsynyt ja kiukkuinen, koska oli paljon ylimääräistä hommaa oman työn lisäksi. Lopetti kaikki hallitusvastuut ym, on enää vain jäsen. Paljon helpompaa meillä nyt. Aktivoituu uudestaan vaikka sitten kun lapset on kouluisässä tms.

sama homma meillä. mutta mies ei halua luopua noista ylimääräisistä, vapaaehtoisista velvollisuuksistaan...

 

[Liian kärsivällinen]

Siis miks helvetis MIEHEN PITÄÄ SIETÄÄ VAIMO "KULLAN" NALKUTUSTA, ANTEEKSI "KESKUSTELUA" mutta vaimo ei tietenkään kuuntele YHTÄÄN miehen aiheellistakaan valitusta?! Se on aina niin. Vaimo komentaa ja nalkuttaa jatkuvasti. Ja miehen pitää "parantaa tapansa tai lentää pihalle"! Jos mies tekee saman niin suunnilleen ollaan teurastamassa "kusipää sovinisti". Ja vaikka mies vain vähän valittaisi AIHEESTA niin se on HETI se kusipää sovinisti jolla ei ole mitään syytä valitaa. Joo meillä: Vaimo komentaa mua koko ajan tee näin ja älä tee niin. Ja mä tottelen. Yleensä. En todellakaa rakkaudesta! Vaan etten KESTÄ KUUNNELLA! Ja kun teen parhaani, niin se on korkeintaan tyydyttävä, usein ei edes kelpaa. Ja joudun tekemään uudelleen. Tai vaimo tekee sen suurieleisesti marttyyrinä. Ja katsoo mua halveksivasti. JA SE SATTUU. Oikeesti, MIEHILLÄ ON TUNTEET!!! Mutta onko naisilla? Ei ainakaan mun vaimollani. Ei hellyyttä, ei seksiä. Mun on kehuttava häntä vaikkei hän kehu mua KOSKAAN. Mun on ymmärrettävä häntä ja hänen väsymystään. Vaikkei hän ymmärrä mua eikä edes yritä. Koska mä olen vain pelkkä mies. Mun väsymys (raskas työ) ei ole mitään. Vaimo saa maata sohvalla kun haluaa koska hän on sen ansainnut. Kun mä käyn sohvalle niin syntyy sota. Hommiin vain! Tulen töistä kotiin kuulemaan valitusta ja tekemään kotityöt. Siis auttamaan vaimoani, jolla on "niin raskasta". Ruokaa hän ei ehdi ikinä laittaa (on siis kotona kahden lapsen kanssa) eikä siivota. Mutta mun on ehdittävä. Vaikka haluaisin mieluummin olla lasten kanssa! Ilman vaimoa... Perkele jos tietäisin että saan lapsen erossa luokseni niin heti ottaisin eron! Mutta tiedän että lapset annetaan aina äidille. Ja vaimoni taatusti tekisi lasteni tapaamisen mulle niin vaikeaksi kuin pystyy (on uhannutkin niin kun olen maininnut erosta...). En voi jäädä koti-isäksi kun vaimo ei suostu. Ja joudun vittu imuroimaan töiden jälkeen ja tekemään muuta turhaa (lasten kanssa olemiseen verrattuna!) vaikka mieluiten olisin vain rakkaiden lasteni kanssa. Nyt joudun vain komentamaan heitä kun vaimo käskee kun he häiritsevät häntä ja hänen "lepohetkeä raskaan päivän jälkeen". Eli laitan ruokaa ja siivoan ja hoidan lapset nukkumaan vaimon neuvoessa ja komentaessa ja vahtiessa. Ainoat ihanat hetket elämässä on viikonloppuisin kun vaimo häipyy harrastuksiinsa tai mä otan lapset ja mennän kolmestaan ulkoilemaan vaimon jäädessä lepäämään siis "siivoamaan äijän sotkuja". Lasten kanssa on ihanaa. Rakastan heitä. Ja olen ihastunut naapurin yksinhuoltja äitiin joka on ihana , ystävällinen ja ilmeisen hyvä äiti kolmelle lapselleen. Kun meidän lapset selvästi kärsii meidän vanhempien suhteesta ja ovat levottomia (paitsi silloin kun me ollaan kolmestaan, ilman vaimoa!!!) niin hänen lapset on rauhallisia. Joo, haaveilen hänestä, uusperheestä... Olen auttanut häntä mm. tavaroiden kantamisessa (salaa vaimoltani tietenkin, joka on myös sairaan mustasukkainen). En kuitenkaan halua pettää... Vaikka tekis mieli antaa periksi... Mutta pelkään menettäväni lapseni joten kestän paskaa inhottavaa vaimoani. Sorry, mut niin ajattelen hänestä. En sano sitä hänelle, vaan kehun häntä kauniiksi ja silitän jalkoja ja passaan, teen kaiken mitä kuningatar vaatii. LASTENI TAKIA.

 

[vierailija]

Siis miks helvetis MIEHEN PITÄÄ SIETÄÄ VAIMO "KULLAN" NALKUTUSTA, ANTEEKSI "KESKUSTELUA" mutta vaimo ei tietenkään kuuntele YHTÄÄN miehen aiheellistakaan valitusta?! Se on aina niin. Vaimo komentaa ja nalkuttaa jatkuvasti. Ja miehen pitää "parantaa tapansa tai lentää pihalle"! Jos mies tekee saman niin suunnilleen ollaan teurastamassa "kusipää sovinisti". Ja vaikka mies vain vähän valittaisi AIHEESTA niin se on HETI se kusipää sovinisti jolla ei ole mitään syytä valitaa. Joo meillä: Vaimo komentaa mua koko ajan tee näin ja älä tee niin. Ja mä tottelen. Yleensä. En todellakaa rakkaudesta! Vaan etten KESTÄ KUUNNELLA! Ja kun teen parhaani, niin se on korkeintaan tyydyttävä, usein ei edes kelpaa. Ja joudun tekemään uudelleen. Tai vaimo tekee sen suurieleisesti marttyyrinä. Ja katsoo mua halveksivasti. JA SE SATTUU. Oikeesti, MIEHILLÄ ON TUNTEET!!! Mutta onko naisilla? Ei ainakaan mun vaimollani. Ei hellyyttä, ei seksiä. Mun on kehuttava häntä vaikkei hän kehu mua KOSKAAN. Mun on ymmärrettävä häntä ja hänen väsymystään. Vaikkei hän ymmärrä mua eikä edes yritä. Koska mä olen vain pelkkä mies. Mun väsymys (raskas työ) ei ole mitään. Vaimo saa maata sohvalla kun haluaa koska hän on sen ansainnut. Kun mä käyn sohvalle niin syntyy sota. Hommiin vain! Tulen töistä kotiin kuulemaan valitusta ja tekemään kotityöt. Siis auttamaan vaimoani, jolla on "niin raskasta". Ruokaa hän ei ehdi ikinä laittaa (on siis kotona kahden lapsen kanssa) eikä siivota. Mutta mun on ehdittävä. Vaikka haluaisin mieluummin olla lasten kanssa! Ilman vaimoa... Perkele jos tietäisin että saan lapsen erossa luokseni niin heti ottaisin eron! Mutta tiedän että lapset annetaan aina äidille. Ja vaimoni taatusti tekisi lasteni tapaamisen mulle niin vaikeaksi kuin pystyy (on uhannutkin niin kun olen maininnut erosta...). En voi jäädä koti-isäksi kun vaimo ei suostu. Ja joudun vittu imuroimaan töiden jälkeen ja tekemään muuta turhaa (lasten kanssa olemiseen verrattuna!) vaikka mieluiten olisin vain rakkaiden lasteni kanssa. Nyt joudun vain komentamaan heitä kun vaimo käskee kun he häiritsevät häntä ja hänen "lepohetkeä raskaan päivän jälkeen". Eli laitan ruokaa ja siivoan ja hoidan lapset nukkumaan vaimon neuvoessa ja komentaessa ja vahtiessa. Ainoat ihanat hetket elämässä on viikonloppuisin kun vaimo häipyy harrastuksiinsa tai mä otan lapset ja mennän kolmestaan ulkoilemaan vaimon jäädessä lepäämään siis "siivoamaan äijän sotkuja". Lasten kanssa on ihanaa. Rakastan heitä. Ja olen ihastunut naapurin yksinhuoltja äitiin joka on ihana , ystävällinen ja ilmeisen hyvä äiti kolmelle lapselleen. Kun meidän lapset selvästi kärsii meidän vanhempien suhteesta ja ovat levottomia (paitsi silloin kun me ollaan kolmestaan, ilman vaimoa!!!) niin hänen lapset on rauhallisia. Joo, haaveilen hänestä, uusperheestä... Olen auttanut häntä mm. tavaroiden kantamisessa (salaa vaimoltani tietenkin, joka on myös sairaan mustasukkainen). En kuitenkaan halua pettää... Vaikka tekis mieli antaa periksi... Mutta pelkään menettäväni lapseni joten kestän paskaa inhottavaa vaimoani. Sorry, mut niin ajattelen hänestä. En sano sitä hänelle, vaan kehun häntä kauniiksi ja silitän jalkoja ja passaan, teen kaiken mitä kuningatar vaatii. LASTENI TAKIA.

Mä ymmärrän sua täysin mutta meillä toisinpäin eli ukko just tollanen kuin sun muijas..kiva kun on muitakin samassa tilanteessa...