Mies valehtelee, valehtelee ja salailee ja vielä kerran VALEHTELEE!

Mitäs hittoa teen tuon miehen kanssa? Ei tunnusta asioita suoraan kysyttäessä, kun jää varmasti valheesta nalkkiin, niin tunnustaa mahd vähän ja taas kuulustelen lisää ja ei ensin myönnä tekemiäni havaintoja, ja taas lopulta myöntää pikkasen, mutta EI KERRO KOKO _TOTUUTTA_ vaikka kirveellä uhattais(sanonta)

Minua on alkanut ottaa niin päähän tämä! Itse en valehtele koskaan, korkeintaan pieniä merkityksettömiä valkoisia valheita(harvoin). Alanko minäkin valehdella KAIKESTA, ikäänkuin kostoksi??? Vai mitä helkkaria teen tuon pässin kanssa??? Mies valehtelee niin pienistä (merkityksettömistä) asioista, kuin oikeasti TODELLA isoistakin asioista!

Tulen hulluksi, kun häneen ei voi luottaa MisSÄÄN asiassa ja AINA kaikkea saa epäillä!

 

jätä se?

 

Itsepä olet miehesi valinnut. Varmasti jo seurustelun alkuaikoina tuo piirre tuli esiin. Olisit uskonut sen jo silloin.

 

Tosi kurja tilanne. Tuollaisessa epävarmuudessa on kamala elää. Loppujen lopuksi ei tarvitse olla kyse kuin siitä että valehtelee söikö tummaa vai vaaleaa leipää, niin se jo ahdistaa kun jatkuvasti joutuu miettimään että missä kohtaa toinen valehtelee.

Kosto ei kyllä koskaan tuo mitään hyvää. Voitteko yrittää istua alas ja jutella tuosta? Mulla ei onyt ole parempia neuvoja, toivottavasti saat niitä muilta .

 

Tosi kurja tilanne. Tuollaisessa epävarmuudessa on kamala elää. Loppujen lopuksi ei tarvitse olla kyse kuin siitä että valehtelee söikö tummaa vai vaaleaa leipää, niin se jo ahdistaa kun jatkuvasti joutuu miettimään että missä kohtaa toinen valehtelee.

Kosto ei kyllä koskaan tuo mitään hyvää. Voitteko yrittää istua alas ja jutella tuosta? Mulla ei onyt ole parempia neuvoja, toivottavasti saat niitä muilta .

Näin juuri... "Söin vaaleaa leipää", vaikka söi tummaa... Kun valehtelee jo noin pienistä asioista, niin aina miettii, onko muukaan totta.

Kosto on lapsellista, tiedän, mutta kun puhe ei enää auta, juurikin tuon valehtelun takia...


Itse olen joo paskan valinnut ja kyllä vituttaa!

 

Kysypä siltä mieheltäs, silloin kun se on hyvällä päällä, miksi hän valehtelee? Kai hän jonkun syyn osaisi sanoa ja ehkä sitä kautta alkaisi itsekin miettimään asiaa. Ei kannata selvittää asiaa juuri silloin kun jää kiinni valheestaan, koska mies on silloin todennäköisesti hyvinkin puolustuskannalla...

 

Ihan kun olisit mun miehestä kirjottanu. Meil on ihan sama homma. Ärsyttävintä on toi salailu. Ja on se kumma, ettei viellä tähän päivään mennessä oo huomannu, et se jää kiin joka ainoosta valheestaan. Usko pois, tiän miltä susta tuntuu! Neuvoja tosin en osaa antaa..

 

Näin juuri... "Söin vaaleaa leipää", vaikka söi tummaa... Kun valehtelee jo noin pienistä asioista, niin aina miettii, onko muukaan totta.

Kosto on lapsellista, tiedän, mutta kun puhe ei enää auta, juurikin tuon valehtelun takia...


Itse olen joo paskan valinnut ja kyllä vituttaa!

Taitaa olla kyse patologisesta valehtelijasta, jos jo noi merkityksettömistä asioista valehtelee ja siihen ei auta kun ammatti apu.

 

[QUOTE="hmm";24945315]Ihan kun olisit mun miehestä kirjottanu. Meil on ihan sama homma. Ärsyttävintä on toi salailu. Ja on se kumma, ettei viellä tähän päivään mennessä oo huomannu, et se jää kiin joka ainoosta valheestaan. Usko pois, tiän miltä susta tuntuu! Neuvoja tosin en osaa antaa..[/QUOTE]

Jättääkö sinunkin miehesi kertomatta tärkeitä asioita, jos kertomisessa piilee pienikin konfliktin vaara? Kauanko olet jaksanut tätä? Minä 5 pitkää vuotta... Mies ei ole tuossa ajassa oppinut, että jää jokaisesta valheesta kiinni ennemmin tai myöhemmin ja siitä vasta riemu repeää... Valheet ovat niin typeriä ja välillä tuntuu että hän uskoo itsekin niihin... Niin ja AINA kaikki vika on minussa. Hohhoijjaa!

 

Väitän että suurinpaan osaan tollasista patologisista ei auta yhtään mikään. Ovat tottuneet kahlaamaan elämässä valehtelulla, eivät itse sitä edes ymmärrä. Jotkut saattavat jopa uskoa omat valheensa. Olen ollut sellaisessa tilanteessa että näyttänyt mustaa valkoisella ja patologinen valehtelija on silti väittänyt ettei asia ole niin. Ei ne miksikään muutu, koita vaan ite päästä sellaisesta eroon.

 

Minä myös pohdin tällaisia, että mies ei osaa tai halua elää rehellistä arkea. Ja että mikähän saa hänet elämään tuolla tavalla.

Joillakin varmasti syy valehteluun on se, että uskoo ettei toinen kestä kuulla totuutta, ja että valheella jotenkin säästää toista, ja kun ne todelliset asiat on vain omassa päässä, niin niistä ei ole muille haittaa.

Tai sitten uskoo että valehtelemalla pääsee helpommalla.

Tai lapsuudessa on tapahtunut jotain mikä saa hänet toimimaan tuolla tavalla...tai....

Olen masuilijan kanssa samaa mieltä, että yrittäisin hakea ammattiapua tähän, enkä itse pystyisi jatkamaan samalla tavalla miehen kanssa ilman että asiaan tulee muutosta.

 

En tiedä voiko kyseessä olla patologinen valehtelu. ? Mies tuntee suurta häpeää, katumusta ja erittäin kovaa itseinhoa näistä salailuista ja valehteluista. Lueskelin tuosta aiheesta ja kuulemma(?) patologinen valehtelija ei koskaan tunne noita tunteita. Parisuhde neuvojalle(?) tai jollekin pitäisi varata aikaa. Jos siellä saisi puhuttua, koska kotona se menee aina pelkäksi syyttelyksi ja toisen vikojen hakemiseksi...

 

En tiedä voiko kyseessä olla patologinen valehtelu. ? Mies tuntee suurta häpeää, katumusta ja erittäin kovaa itseinhoa näistä salailuista ja valehteluista. Lueskelin tuosta aiheesta ja kuulemma(?) patologinen valehtelija ei koskaan tunne noita tunteita. Parisuhde neuvojalle(?) tai jollekin pitäisi varata aikaa. Jos siellä saisi puhuttua, koska kotona se menee aina pelkäksi syyttelyksi ja toisen vikojen hakemiseksi...

oletko varma että tunteet ovat todellisia eikä näyteltyjä?

 

Mä en lähtisi tohon ammattiapu-systeemiin. Yleensä valehtelija valehtelee sielläkin. Ite vaan pois koko tilanteesta.

 

En tiedä voiko kyseessä olla patologinen valehtelu. ? Mies tuntee suurta häpeää, katumusta ja erittäin kovaa itseinhoa näistä salailuista ja valehteluista. Lueskelin tuosta aiheesta ja kuulemma(?) patologinen valehtelija ei koskaan tunne noita tunteita. Parisuhde neuvojalle(?) tai jollekin pitäisi varata aikaa. Jos siellä saisi puhuttua, koska kotona se menee aina pelkäksi syyttelyksi ja toisen vikojen hakemiseksi...

No joo.. tää sitten ehkä antaa vähän valoa tunnelin päähän. Suostuuko mies vaikkapa sinne parisuhdeneuvontaan?

 

En usko että nuo tunteet ovat näyteltyjä, tai mistä sitä tietää? Jos yritän kieltää asian? Mies on saanut tämän mallin kotoaan lapsuudessa. Jos kertoi totuuden, tapahtui kauheita. Silloin oli parempi pitää kaikki ylimääräinen sisällään, ettei mitään käy.

Ammattiapua ajattelin lähinnä siksi että saan selvitettyä itselleni jatkaako vai ei tätä. Ammatti-ihmiset osaavat kuitenkin kysyä ne oikeat kysymykset ja niiden avulla pystyn selvittämään mitä MINÄ haluan.

 

Auttakaas myös äitiä, ettei omasta 9v pojastani kasva samanlaista aviomiestä. Uskon, että lapsena on paljon helpompi kitkeä valehtelunkierre pois, kuin aikuisena. Meillä poika on jo pari vuotta osannut valehdella ja asiaan ollaan yritetty puuttua jo niin kotona kuin koulussakin. Vaikein tässä on mielestäni se, että läheskään aina, ei syyllinen meillä jää kiinni vaan osan kerroista pääsee valehtelemalla läpi huomaamattamme. Ja todellakin usein asiat on yhtä pieniä kuin ap:llä eli saattaa sanoa syöneensä vaaleaaleipää, vaikka onkin syönyt ruisleipää.

 

[QUOTE="vempula";24945519]No joo.. tää sitten ehkä antaa vähän valoa tunnelin päähän. Suostuuko mies vaikkapa sinne parisuhdeneuvontaan?[/QUOTE]

Suostuu, jos haluaa ongelmat selvittää ja mahdollisesti jatkaa yhdessä. Muuten sanon :"Adios!"

 

En usko että nuo tunteet ovat näyteltyjä, tai mistä sitä tietää? Jos yritän kieltää asian? Mies on saanut tämän mallin kotoaan lapsuudessa. Jos kertoi totuuden, tapahtui kauheita. Silloin oli parempi pitää kaikki ylimääräinen sisällään, ettei mitään käy.

Ammattiapua ajattelin lähinnä siksi että saan selvitettyä itselleni jatkaako vai ei tätä. Ammatti-ihmiset osaavat kuitenkin kysyä ne oikeat kysymykset ja niiden avulla pystyn selvittämään mitä MINÄ haluan.

No tässähän kerroit itse jo ongelmaasi vastauksen, miehellä on paha trauma lapsuudestaan. Eli miehen pitäisi mennä psykiatrille. Ja tämä prosessi voi viedä monia vuosia joten jos pinnasi alkaa olemaan lopussa niin suosittelen lähtemään, mutta jos kuvittelet jaksavasi niin voi olla että miehesi vielä paranee kun taustalla on trauma !

 

Auttakaas myös äitiä, ettei omasta 9v pojastani kasva samanlaista aviomiestä. Uskon, että lapsena on paljon helpompi kitkeä valehtelunkierre pois, kuin aikuisena. Meillä poika on jo pari vuotta osannut valehdella ja asiaan ollaan yritetty puuttua jo niin kotona kuin koulussakin. Vaikein tässä on mielestäni se, että läheskään aina, ei syyllinen meillä jää kiinni vaan osan kerroista pääsee valehtelemalla läpi huomaamattamme. Ja todellakin usein asiat on yhtä pieniä kuin ap:llä eli saattaa sanoa syöneensä vaaleaaleipää, vaikka onkin syönyt ruisleipää.

En ole varma olenko oikeassa, mutta totuuden kertomisesta pitää seurata jotain hyvää, vaikka se totuus olisi kuinka kamala, niin lapselle pitää opettaa että totuuden kertominen kannattaa AINA.

Valehtelusta luonnollisesti seuraa jotain ikävää..

Kuulostaako järkevältä?

 

No tässähän kerroit itse jo ongelmaasi vastauksen, miehellä on paha trauma lapsuudestaan. Eli miehen pitäisi mennä psykiatrille. Ja tämä prosessi voi viedä monia vuosia joten jos pinnasi alkaa olemaan lopussa niin suosittelen lähtemään, mutta jos kuvittelet jaksavasi niin voi olla että miehesi vielä paranee kun taustalla on trauma !

Näinhän se on, mutta mies ei tätä itse vielä tunnista. Siis sitä mistä kaikki tuo käytös johtuu. Eilen otin talteen yhden erittäin pätevän psykologin nimen ja numeron. Uskaltaisi vaan patistaa miehen soittamaan sinne.

 

En ole varma olenko oikeassa, mutta totuuden kertomisesta pitää seurata jotain hyvää, vaikka se totuus olisi kuinka kamala, niin lapselle pitää opettaa että totuuden kertominen kannattaa AINA.

Valehtelusta luonnollisesti seuraa jotain ikävää..

Kuulostaako järkevältä?

Jep, ja myös se ettei voi tietää mistä valheesta jää kiinni, koska jostain valheesta jää varmasti, niin silloin ei kannata valehdella mistään.

 

No tässähän kerroit itse jo ongelmaasi vastauksen, miehellä on paha trauma lapsuudestaan. Eli miehen pitäisi mennä psykiatrille. Ja tämä prosessi voi viedä monia vuosia joten jos pinnasi alkaa olemaan lopussa niin suosittelen lähtemään, mutta jos kuvittelet jaksavasi niin voi olla että miehesi vielä paranee kun taustalla on trauma !

Täytyy katsoa mitä tässä tehdään, vai tehdäänkö enää muuta kuin eropaperit. Niin paljon nyt jurppii!

 

Mun sydän lyö just rinnasta ulos! Tiedän että tein väärin, mutta... Tutkin mieheni puhelinta aamulla. Kaikki puhelut, viestit ym oli poistettu. Lopuksi katsoin kenen numeroita hänellä on. Yksi uusi tuttavuus löytyi, josta minulle ei ole hiiskuttu sanallakaan! Se oli naisen nimi, jonka minä tiedän... Hänen numero oli puhelimessa 2 kertaa (eri numeroita). Toinen alkoi 040.... eli mies on itse tallentanut sen, mutta sitten heti perään oli sama nimi ja nro alkoi +35805..... Eli nainenkin on soitellut miehelleni. Mä olen satavarma että mies pettää/on pettänyt, mutta millä todistan sen, kun hän kuitenkin vain valehtelee ja salailee???!!!

 

Kerronpa vähän OT omasta kokemuksestani. Minulla oli nuorempana tapana valehdella mitä ihmeellisimmistä asioista. Osa oli tavallaaan ymmärrettäviä; olin tehnyt jotain luvatonta ja pelkäsin jääneeni kiinni vanhemmilleni; semmoista että halusin tehdä vaikutuksen kavereihin ja keksin juttuja mitä muka tehnyt. Mutta osa siis ihan "turhia" valeita tyyliin ei, en oo ikinä syönyt kiivihedelmää. Eikä ne mun pahuudetkaan ees yleensä ollu mitään kauheita.

En muista milloin tämä alkoi, lapsena joka tapauksessa. Ja jatkui pitkälle aikuisikään vaihtelevissa muodoissa. Etenkin aikuisena se oli nimenomaan sitä pikkuasioissa huijaamista, kun en ollut vastuuvelvollinen vanhemmilleni enää käytöksestäni.

Jossain vaiheessa pyrin siitä tietoisesti irti ja se oli todella vaikeaa. Mutta nykyään en juuri enää huijaile. Joku omituinen psyykkinen refleksi se on, koska huomaan vieläkin että tilanteessa jossa minua jännittää tai hermostuttaa niin meinaa lipsahtaa joku kumma valhe. Tyyliin en oo lukenu hesaria tänään vaikka olisinkin.