mies uhkailemalla haluaa mut pariterapiaan... :(

[ymmällään]

taas täällä rutkutan asiasta... mutta eilen mies sanoi sitten että joko lähden hänen kanssaan pariterapiaan tai sitten hän lähtee, ja jos hän lähtee niin hän ei halua olla mun kanssa misssän tekemisissä... ja silloin myöskään poikaa hän ei näe usein kun joutuisi olemaan mun kanssa tekemisissä... syytti siitä että jos todellakin haluan erota, tuhoan ainakin kaksi elämää, ehkä myös omani... ja että ei usko mun koskaan häntä oikeasti rakastaneen, en kuulemma ole kykeneväinen rakastamaan... en edes poikaa.. koska olen sisältä kylmä ja tunteeton...
se niistä kauniista sanoista ja sopimuksista mitä perjantaina oli.... silloin vielä julisti että haluaa pysyä ystävinä, uskoi kun sanoin häntä rakastavani... oli huolissaan siitä miten hän missaa pojan kehittymisen mihin lupasin että sitä ei tule tapahtumaan... mutta nyt sitten itse on valitsemassa sellaisen ratkaisun että poika jää yksin mun vastuulle ja hän näkee vain pakollisina tapaamis aikoina...
samaan aikaan sekä äiti ja sisko haukkuivat mut heikoksi ja luovuttajaksi kun en ole valmis tekemään töitä avioliiton pelastamiseksi... ja samalla muotoilivat lauseen niin että joudun sitten tosissaan selviämään yksin.. rivien välistä luettavissa että heiltä on turha pyytää apua pojan hoidossa....
eli mitä vaihtareita mulle jää... pakko kait se on sinne pariterapiaan lähteä, vaikka sitten oman mielenterveyden kustannuksella... koska nyt jos anon että haluan yhä erota, mies kävelee suoraan ovesta ulos... en pääse töihin tällä tai ens viikolla kun ei tarhapaikkaa ja vieläpä vuorotyöläisten tarhapaikkaa saa tälläisellä varoitusajalla...

 

[Kääkkänä]

:hug:

 

[mm]

No mitä pahaa siitä terapiasta voisi seurata?
Saa ainakin puhuttua asiat, ymmärettyä toisen näkökulman.
Voihan sitä silti erota tai jos hyvin käy, löytää toisensa uudestaan.

 

[Sirkkeli]

Noh, mene sinne pariterapiaan ja samaan aikaan laitat pojan tarha-asiat kuntoon...ja sitten eroat

 

[MySelene]

tosi väärin että toisella on oikeus vaatia ja uhkailla...voithan sä aina kokeillasitä terpaiaa jos haluut jatkaa miehen kanssa tai ainakin saisitte paremmat välit jos se ero tulee niin ehkä mies ei oo enää niin katkera..... jos ei tunnu hyvältä niin ei sun on pakko mennä sinne.

 

[tossuliini]

Aika törkeetä mieheltä uhkailla. Silloin kun mä olin naimisissa niin mä monasti sanoin exälle että mennään juttelemaan näistä meidän ongelmista mutta sanoi ettei siitä mitään hyötyä ole ja kuitenkin oli miehessä suurimmat syyt: henkinen väkivalta eli mollausta vieraitten aikana yms. Tota kestin melkein 12 vuotta, sitten tuli se malja täyteen ja rupesin seurustelemaan nuoremman tytön isän kanssa ja samaan aikaan sanoin exälle että haen avioeroa kun olen löytänyt uuden miehen. Ja sitten toi äitis ja siskojes käyttäytyminen että pitäisi pakolla pitää avioliitto koossa vaikka kuinka tuntuis siltä ettei enää jaksa henkisesti eteenpäin. Mun mutsi monta kertaa yritti mua tohon mutta mä sanoin suoraan että ei tätä jaksa eikä kestä enkä antanut mutsille periksi ja otin avioeron exästä.

 

[MySelene]

sun sisko ja äiti ei elä sun miehes kanssa. niitten meilipiteitä ei tarvii kuunnella. luulis että ne olis sun puolel tapahtuipa mitä vaan.

meillä kun on ollu näitä ongelmia niin munkin äiti ja isko on sitä mieletä että kaikki ongelmat jouhtuu musta ja parempaa miestä en saa. :|

onko sulla kavereita tai muita läheisiä? jonkinlaista turvaverkkoo..

 

[yönlapsi kiireessä]

No en tiedä teidän taustaa, mutta mun mielestä ihmisellä on erinäisiä velvollisuuksia perhettään kohtaan. Yksi on se, ettei hajota perhettä, ennen kuin kaikki mahdollinen on kokeiltu tilanteen pelastamiseksi. Erota saa, mutta ensin pitää yrittää kaikkensa, ettei tarvitsisi erota. Sun mies tosiaan haluaa jatkaa sun kanssa, kun tuota terapiaa haluaa. Eikö kannattaisi yrittää? Kaikkien kannalta paras ratkaisu varmasti olisi, että saisitte asianne kuntoon ja voisitte jatkaa perheenä. Jos terapiasta ei ole apua, niin siellä mieskin sitten varmasti ymmärtää, että ero on paras ratkaisu.

 

[MySelene]

No en tiedä teidän taustaa, mutta mun mielestä ihmisellä on erinäisiä velvollisuuksia perhettään kohtaan. Yksi on se, ettei hajota perhettä, ennen kuin kaikki mahdollinen on kokeiltu tilanteen pelastamiseksi. Erota saa, mutta ensin pitää yrittää kaikkensa, ettei tarvitsisi erota. Sun mies tosiaan haluaa jatkaa sun kanssa, kun tuota terapiaa haluaa. Eikö kannattaisi yrittää? Kaikkien kannalta paras ratkaisu varmasti olisi, että saisitte asianne kuntoon ja voisitte jatkaa perheenä. Jos terapiasta ei ole apua, niin siellä mieskin sitten varmasti ymmärtää, että ero on paras ratkaisu.

kiristämälläkö ongelmat hoidetaan...?
"jos et mee terapiaan en haluu nähä mun lasta enää"..tyyliin.

tommosen jälkeen vasta luottamuspula iskee. jos päättää jatkaa yhdessä niin pelottaa kertoa ja puhua asioista ku ei tiedä miten toinen reagoi.

mun mies uhkaili kerran viedä lapsi minulta jos tulis ero. ja se pysyy vieläkin sanojensa takana. ei tunnu kivalta.

 

[mm]

Jospa mies on umpikujassa. Me sorrumme äärimmäisyyksiin vaikeissa paikoissa, jopa uhkailuun.
Eikö se ole sinänsä hienoa, että mies haluaa sinne, kun yleensä saa lukea, ettei mies suostu sellaiseen millään.

 

[ymmällään]

sun sisko ja äiti ei elä sun miehes kanssa. niitten meilipiteitä ei tarvii kuunnella. luulis että ne olis sun puolel tapahtuipa mitä vaan.

meillä kun on ollu näitä ongelmia niin munkin äiti ja isko on sitä mieletä että kaikki ongelmat jouhtuu musta ja parempaa miestä en saa. :|

onko sulla kavereita tai muita läheisiä? jonkinlaista turvaverkkoo..

mulla on kaks kaveria jotka on niin sanotusti "mun puolella" tässä asiassa.. mutta toinen niistä tekee kansa yötyötä ja on mun kanssa yleensä samaan aikaan töissä ja toinen on lapsen kummitäti jonka pitäis kirjoittaa nyt kesän aikana gradu... sillä on myöskin masennusta joten en voi hirveämmin vaivata lapsen hoidolla... vaikka siis tosi mielellään pojan kanssa onkin...

 

[vieras]

Minunkin mieheni olisi halunnut pariterapiaan, kun halusin eroa. En mennyt - kadun sitä vielä vuosienkin jälkeen katkerasti. Ero oli kohdallani täysin turha ja paha virhe, mistä on koitunut surua kaikille osapuolille. Toivottavasti sinun kohdallasi asia on harkittu (minä mietin asiaa pari vuotta, mutta mitään ei varsinaisesti yritetty, olin vain päättänyt, että kiltti ja kunnollinen ex-mieheni oli tylsä ja ruoho näytti vihreämmältä aidan toisella puolella - ei sitten tosin sitä ollut...). Tsemppiä ja viisaita ratkaisuja teille molemmille .

 

[yönlapsi kiireessä]

No en tiedä teidän taustaa, mutta mun mielestä ihmisellä on erinäisiä velvollisuuksia perhettään kohtaan. Yksi on se, ettei hajota perhettä, ennen kuin kaikki mahdollinen on kokeiltu tilanteen pelastamiseksi. Erota saa, mutta ensin pitää yrittää kaikkensa, ettei tarvitsisi erota. Sun mies tosiaan haluaa jatkaa sun kanssa, kun tuota terapiaa haluaa. Eikö kannattaisi yrittää? Kaikkien kannalta paras ratkaisu varmasti olisi, että saisitte asianne kuntoon ja voisitte jatkaa perheenä. Jos terapiasta ei ole apua, niin siellä mieskin sitten varmasti ymmärtää, että ero on paras ratkaisu.

kiristämälläkö ongelmat hoidetaan...?
"jos et mee terapiaan en haluu nähä mun lasta enää"..tyyliin.

tommosen jälkeen vasta luottamuspula iskee. jos päättää jatkaa yhdessä niin pelottaa kertoa ja puhua asioista ku ei tiedä miten toinen reagoi.

mun mies uhkaili kerran viedä lapsi minulta jos tulis ero. ja se pysyy vieläkin sanojensa takana. ei tunnu kivalta.

Ongelmia ei hoideta kiristämällä. Mutta ymmärrän (tavallaan) sen, että mies on epätoivoinen. Hän haluaa jatkaa liittoa, vaimo ei. Hän haluaa hakea apua, että liitto voisi jatkua, vaimo ei. Mä olen lukenut tällä palstalla monta kertaa, miten nainen valittaa, että mies on kusipää ja täällä enemmistö vastaa, että vaadit miehes tekemään niin ja näin ja jos ei homma parane, niin eroat ja otat lapset. Miksi se menisi niin, että nainen on aina se, joka saa päättää ratkaisumallit? Miksi sinne pariterapiaan ei voisi mennä, jos toinen kerran haluaa yrittää pelastaa avioliiton? Miksi toinen "joutuu" kiristämään, kun voisi yhdessä sopia, että hei meillä on ongelmia, mentäisiinkö hakemaan apua ja jos se ei auta, niin erotaan?

Mä nyt vaan olen sitä mieltä, että on tehtävä kaikkensa, ettei perhe hajoaisi. Jos mikään ei auta, niin sittenhän asia on enemmän kuin selvä. Mun ajatusmallin mukaan tilanteen ei olisi koskaan pitänyt mennä niin pitkälle, että toinen alkaa uhkailla ja kiristää, vaan sinne terapiaan olisi menty yhteisestä sopimuksesta, kun on huomattu, että ongelmia on. Siellä sitten jommalle kummalle voisi kirkastua se ajatus, että tuo toinenhan on ihan oikeasssa. Joko mies huomaisi, että tosiaan kannattaa erota tai vaimo huomaisi, että haluaa vielä yrittää. Mitä haittaa siitä silloin olisi? Tämä siis on mun mielipide ja nyt lähden lasten kanssa ulos.

 

[ymmällään]

No en tiedä teidän taustaa, mutta mun mielestä ihmisellä on erinäisiä velvollisuuksia perhettään kohtaan. Yksi on se, ettei hajota perhettä, ennen kuin kaikki mahdollinen on kokeiltu tilanteen pelastamiseksi. Erota saa, mutta ensin pitää yrittää kaikkensa, ettei tarvitsisi erota. Sun mies tosiaan haluaa jatkaa sun kanssa, kun tuota terapiaa haluaa. Eikö kannattaisi yrittää? Kaikkien kannalta paras ratkaisu varmasti olisi, että saisitte asianne kuntoon ja voisitte jatkaa perheenä. Jos terapiasta ei ole apua, niin siellä mieskin sitten varmasti ymmärtää, että ero on paras ratkaisu.

no, meidän jutun taustat on sellaiet että olen 17 vuotta kärsinyt ahdistuksesta, joka aiheutuu siitä että koen olevani viallinen yksilö, pettymys vanhemmilleni ja suvulle, ruma,tyhmä, outo... tunnen että mun pitäis olla jotain muuta, en saisi olla oma itseni.. ja kun olen kovasti yrittänyt olla jotain muuta on oloni vain pahentunut... kun tapasin mieheni olin hetken onnellinen, mutta sitten ajan myötä selvisi että olemme ehkä liiankin erilaisia ihmisiä... mies ei halua keskustella ikävistä asioista, emme ole kertaakaan riidelleet 5 vuoden aikana koska mies ei halua... se on sitä mieltä että ikävät asiat menee pois kun niistä ei puhuta... en ole voinut jertoa sille mun ajatuksista tai tunteista, ahdistuksesta ym. mutta olen vain yrittänyt uskotella itselleni että' kyllä mä kestän, että mä olen vaan omituinen, ja että en saa luovuttaa... ja kyllä siis miestäni rakastan, en olisi muuten naimisiinkaan mennyt saati lasta hankkinut...
pojan syntymän jälkeen on tilanne pahentunut, en ole saanut nukkua, koska poika on mun vastuulla... sillonkin kun menen yöksi töihin, olen ensin pojan kanssa päivän hereillä, olen yön töissä ja aamulla saan nukkua 5 tuntia joskus vähemmän.. sitten on taas jaksettava pojan kanssa... kun olen miehelleni yrittänyt asiasta puhua on vastaus ollut "itseppä olet lapsen halunnut"
meillä on totaalisesti erialinen näkemys siitä miten vastuumme jakaantuu... mielestäni hoidan kodin miltei yksin ja mies on sitä mieltä että hän tekee kaiken..
vaikka se olen kyllä minä joka pyykit pesee, ruuat laittaa, siivoaa, hoitaa pojan, huolehtii kaupassa käynnistä etc.
pojan syntymän jälkeen oloni on pahentunut kun koen olevani huono äiti, huono vaimo, ja lopulta en enää kestänyt... vaan kerroin miehelle että tilanne on paha, että jos asiat ei muutu, avioliitto ei voi jatkua...
koska tämä ttito tuli miehelleni "puuntakaa" hän loukkaantui... keskustelimme lopulta ja silloin mie sanoi että olen itsekäs kun en halua vaihtaa työpaikkaa... olen vaikea... miksi en ole aikaisemmin puhunut... vaikka yrittänyt siis olen...
pahin kommentti oli että ehkä mun olisi pitänyt miettiä lapsen hankintaa enempi kun kerran en henkisesti näytä sitä jaksavan.... mikä ei pidä paikkaansa...
no, sitten menin tekemään tyhmän asian ja petin miestäni...
nyt perjantaina selvisi että mies sai siitä tietää... mutta siitä huolimatta haluaa jatkaa...
mun oma tilanne on se että olen ihan solmussa, ajatukset jumissa... se määrä syyllisyyttä ja häpeää, pettymystä ym. mitä tunnen... en osaa itkeä, joten satutan itseäni että voisin itkeä.. olen useasti miettinyt itsemurhaa... koska kaikki olisi niin paljon helpompaa silloin... mutta siitäkin tunnen syyllisyyttä ja häpeää.. poika on ainut syy miksi en tee sitä..
hain apua, sain lääkkeet ahdistukseen ja nyt odotan milloin pääsen juttelemaan ammattiauttajan kanssa... mutta en voi keskittyä nyt itseni kuntoon saamiseen ja avioliiton korjaamiseen samaan aikaan...
varsinkin kun mies ei todellisuudessa ymmärrä mitä mun päässä tapahtuu, vaikka koitin sille selittää... kerroin sille perjantaina kaiken... kaikki ajatukseni.. sen että koen epäonnistuneeni kaikessa, olevani huono äiti kun en osaa edes kotia oikein hoitaa ja sitten mies toteaa kaiken tämän jälkeen kuinka häntä ärsyttää kun en tee mitään täällä, tai teen vaan pakolliset ja HÄN joutuu tekemään kaiken... miten paljon tuo yksi kommentti pahensi oloani... miten voisin jäädä tähän kun jokainen kommentti vahvistaa omaa käsitystäni itsestäni... olen paska, olen huono, olen viallinen...
siinä nyt tiivistettynä koko paska...

 

[mm]

Sä olet selkeästi väsy ja masentunu.
Mut silti olen sitä mieltä, et pariterapia olisi hyvä. Siellä puhumalla ehkä miehesi tajuaa tilanteesi, ajatuksesi jne.
Ja sinä voit saada voimia tunteaksesi itsesi myös arvokkaaksi.
Odotat pääsyä keskustelemaan henkjonnekkin, miksei pariterapia voisi toimia tukimuotona myöskin?

 

[RouvaRajatapaus]

Kokeilkaa sitä pariterapiaa kuitenkin. Ei siitä ainakaan haittaa ole.

 

[Peppari]

No sinuna menisin juttelemaan ihan yksiksesi johonkin. Vaikka sitten perheneuvolaan, ihan mihin vaan mihin saat ajan äkkiä.
Mies tuntuu inhoittavalta, joten en haluaisi tuollaisen kanssa mennä mihinkään missä hän pääsee mollaamaan toisten aikana. Se kun on miehille usein helpompaa olla marttyyri kuin oikeasti laittaa asioita kuntoon.

 

[MySelene]

toi pariterapia voi oikeesti olla apuna siinäkin että jos erootte niin toi mies tulee todennäköisesti tekemään elämästäsi vielä hankalamman. teillä on yhteinen lapsi joten sun täytyy olla sen kaa tekemisissä. jos ei muuta nin ehkä ammattiauttaja antaa teille muita näkökulmia ja ymmärrätte toisianne paremmin.

pariterapiassa sulla on myös mahollisuus kertoa sun ajatuksistas. en usko millään että sun mies siellä alkaa sanoa sulle pahasti. siinä on se kolmaskin joka osaa hommat ja on nähny luultavasti kaikenlaista.

kovasti tsemppiä. ja usko nyt että vika ei oo vaan sussa. parisuhteessa on aina 2. :hug: :hug:

 

[ymmällään]

mä en vaan ymmärrä miksi sen pitää apinostaa.. kun odotan vieläkin vastausta siitä että mihin pääsen juttelemaan... nyt kun syön lääkkeitä niin mies loukkantuu siitä että en tunne mitään... koitin selittää että se johtuu lääkkeistä.. mutta ei se usko... ja lisäksi asiassa on yksi mutta... tuo pettäminen... se on pahin mahdollinen loukkaus minkä toiselle voi tehdä... asia mitä pidän halveksuttavana mutta siltikään en osaa katua sitä että sen tein... koska sen yhden aaamun olin onnellinen pitkästä aikaa... olin oma itseni... koksa sillä toisella ei ollut mitään vaatimuksia siitä millainen mun pitäis olla... hyväksyi mut tasan sellaisena kuin olen... ja niin kauan kun en sitä kadu.. en usko että pääsemme tästä miehen kansa eteenpäin.. pakkohan mun on sinne pariterapiaan lähteä, en voi tehdä pojalle nii ettei isä häntä nää minun takia... mutta olisin vain halunnut saada itseni kuntoon ensin... nyt vaan sama olotila jatkuu ja mun on jatkettava esitystä että kaikki on ok.. mies ei enää luota muhun... (ymmärrettävää kyllä...) se miettii kokoajan että teenkö itselleni jotain... sitä satuttaa jatkuvasti se etten pysty lupaamaan ettenkö petä uudelleen... kun se onnellisuuden tunne oli niin voimakas...

 

[Malviina]

Ehkä siel terapias kannattais käydä, siel ei yritetä väkisin ratkoa parien ongelmia. Eräs ystäväni oli ja heille terapeutti sanoi että ei teillä ole mitään syytä jatkaa yhdessä. Heillä myös mies halusi väkisin yrittää vielä, mutta ymmärsi sitten kun terapeutti asian sanoi.

 

[RouvaHeinonen]

Sitä kun pitää vaan itsensä kanssa elää ja viihtyä, oli tilanne mikä tahansa. Sun pitäis ensin löytää hyvä olo itsestäsi ja vasta sen jälkeen miettiä ulkopuolisia tekijöitä. Aina se ei ole mahdollista, mutta minusta teidän ongelmat eivät kuulosta siltä, ettetkö voisi antaa ajan kulua ja hoitaa itseäsi ja suhdettanne (käy teille sitten kuinka tahansa) ensin ennen suuria ratkaisuja.

 

[MySelene]

Sitä kun pitää vaan itsensä kanssa elää ja viihtyä, oli tilanne mikä tahansa. Sun pitäis ensin löytää hyvä olo itsestäsi ja vasta sen jälkeen miettiä ulkopuolisia tekijöitä. Aina se ei ole mahdollista, mutta minusta teidän ongelmat eivät kuulosta siltä, ettetkö voisi antaa ajan kulua ja hoitaa itseäsi ja suhdettanne (käy teille sitten kuinka tahansa) ensin ennen suuria ratkaisuja.

samaa mieltä. noi uóngelmat mitä sulla on pitää hoitaa pois. muuten siirtyy mukaan jos päätät eroa ja löydät jossian vaiheessa uuden. samaa koskee sun miestä.

ja hyvä asiahan on että se on valmis menemään terapiaan. sanoit ettei se haluu puhua vaikeista asioista. nyt se näyttää olevan valmis siihen. =)

 

[Kowalski]

Pariterapiassa voi käydä myös hakemassa vahvistusta eropäätökselle, sekä oppimassa miten erotaan oikein, kuten ystäväni ja hänen miehensä tekivät.

 

[Nyynä]

Pariterapiassa voi käydä myös hakemassa vahvistusta eropäätökselle, sekä oppimassa miten erotaan oikein, kuten ystäväni ja hänen miehensä tekivät.

näin.

ja ap: tuo miehes käytös on ihan normaalia käytöstä eroshokissa. koska shokissahan se on. sitä haluaa että toiseen koskee enemmän ku on itteen koskenu, siksi se tuota tekee. mutta kiristämällä ei pääse mihinkään, ajaa vaan sen toisen kauemmaksi ja loppujenlopuksi on oma elämä ihan solmussa.

se, että se kiristää lapsella, on todella raukkamainen teko!

 

[mitämitä?!?]

mä en lukenu edellisisiä vastauksia kun pari ensimmäistä mutta pisti silmään sellainen et nytkö ei sitten saa terapiaan painostaa?! Sillon kun tilanne on toisinpäin, mies lähdössä ja nainen haluaa vielä yrittää niin JOKAINEN vastaus jonka nainen siihen saa on että PAKOTA MIES TERAPIAAN! Miehen on vielä yritettävä, velvollisuus perhettä kohtaan, ei saa helpolla luovuttaa jne. Että miehen saa kiristämällä painostaa terapiaan mutta naista ei?! En ymmärrä. Mun mielestä jokainen vaihtoehto on kokeiltava ennen kun erotaan, myös terapia. Vaikka sitten niin että toinen osapuoli menee sinne pakosta, mutta sitten ainakin tietää tehneensä ja yrittäneensä kaiken. Jos homma ei silti toimi niin sit voi erota.