epätoivoinen
Taas äsken riidan lopetti miehen erouhkaus. Pari päivää taas kertoo ihan kohta menevänsä hakemaan eroa, puhuu "vakavasti" minulle miten asioiden täytyy muuttua, jotta avioliitto voi jatkua. Kyselee haluanko edes pysyä tässä liitossa. Sanon aina, että kuules sinä tässä olet eroamassa, minä en sitä halua. Ja eiköhän meidän molempien pidä katsoa peiliin. Sitten vakavaa keskustelua, jotta hän ei hakisi eroa. Niin naurettavaa uhkailua. Joka kerta minua vaan vituttaa enemmän koko pelleily. Ja kaikki siksi kun mies jää tavallaan alakynteen riidellessä, huomaa, että eipä se asia noin mennytkään. Ja avioerokortti esiin.
Oon niin väsynyt tähän pelleilyyn, että jos lapset ei olisi pieniä niin hakisin jo varmaan itse sen avioeron. Rakastan miestä enkä halua erota, mutta tämä syö rakkautta joka kerta. Kuinkahan monta kertaa vielä niin siitä ei ole enää mitään jäljellä?
Kiitos kun sain purettua vähän tätä möykkyä sydämessä.
Oon niin väsynyt tähän pelleilyyn, että jos lapset ei olisi pieniä niin hakisin jo varmaan itse sen avioeron. Rakastan miestä enkä halua erota, mutta tämä syö rakkautta joka kerta. Kuinkahan monta kertaa vielä niin siitä ei ole enää mitään jäljellä?
Kiitos kun sain purettua vähän tätä möykkyä sydämessä.