Mies työmatkoilla, lapset pieniä?

  • Viestiketjun aloittaja Hämillään
  • Ensimmäinen viesti
yhjuttu
Taas yksi sellainen, joka hoitaa lapsia miehen työn puolesta oikeastaan kuin yksinhuoltaja. Ja mies tavallinen duunari, ettei rahankaan takia (huom jos mies enempipois kotoa myös menot suuremmat, vaika päivärahoja saakin!) tee työtään vaan että se on hänen juttunsa. On kotona keskimäärin vuorokauden verran viikossa.
Ei kysymys olesiitä, mitä pidän "järjestelystä" vaan tiesin jo alussa mitä tuleman pitää. Tai ehkä odotin muutosta, mutta ymmärsin, etten voi kuitenkaan vaatia sitä! Lapset ovat hänelle tärkeimmät asiat maailmassa, ja se merkitseepaljon minulle. Mutta hän tietää myös ettei voi vaatia minulta mahdottomia. Hän tietää että "menettää" lapsensa jos menettää minut. Niin se vain on vaikka isä on lapsillekin rakas, mutta itserakkaasti sanottuna lapsille minä olen rakkain ja tärkein. Ja vain sen takia, että olen ollut aina heitä varten.
En todellakaan ole katkera tai mitään sellaista, hyvä elämä meillä on ja lomia odotellan puolin jos toisin!
 
Olen ollut käytännössä koko ajan yksinhuoltaja.Meillä viisi lasta.Mieheni reissaa loma yms matkoilla ympärivuoden vähintään 6 viikkoa lisäksi kaikki muut päivän parin reisut.
Lasten ollessa pieniä , syntyneet noin kahdenvuoden välein, oli todella rankkaa.
Asennetta on vaatinut moneen otteeseen.Toiset miehet eivät koskaan "kasva" vastuuseen lapsistaan tai yleensä perheestään.
Ikuisia sinkkuja avioliitosta huolimatta.
Kyllä se reissu isäkin on parempi kun kotona ollessaan on lastensakanssa.
Saati isä joka on fyysisesti läsnä mutta ei mitenkään osallistu tai huomio perhettään.
Papukaijamerkki kaikille ressuduunareille jotka huolehtivat perheestään.
 
Mun mielestä paras isä on sellainen isä, joka elää myös arkea lasten kanssa.
Jos isän tapaa vain viikonloppuisin, ei isäkään saa käsitystä siitä mitä lapsille oikeesti kuuluu. Pieni lapsi haluaa kertoa vanhemmalle heti, mitä kerhossa ,koulussa, kaverin luona tapahtui.Ei vasta viikonloppuna.
En jaksaisi reissaavaa puolisoa. Tosin mieheni saa viettää viikon lomistaan omissa jutuissa ja harvoin viikonlopun, mutta pääsääntöisesti pysyy kotona.
Siis hakee lapset päiväkodista,laittaa ruuan ja kuulustelee läksyt.
Itsekin oon siis töissä.
 
olisipa näin
\
Alkuperäinen kirjoittaja 02.12.2006 klo 21:58 Piituli kirjoitti:
Mun mielestä paras isä on sellainen isä, joka elää myös arkea lasten kanssa.
Jos isän tapaa vain viikonloppuisin, ei isäkään saa käsitystä siitä mitä lapsille oikeesti kuuluu. Pieni lapsi haluaa kertoa vanhemmalle heti, mitä kerhossa ,koulussa, kaverin luona tapahtui.Ei vasta viikonloppuna.
En jaksaisi reissaavaa puolisoa. Tosin mieheni saa viettää viikon lomistaan omissa jutuissa ja harvoin viikonlopun, mutta pääsääntöisesti pysyy kotona.
Siis hakee lapset päiväkodista,laittaa ruuan ja kuulustelee läksyt.
Itsekin oon siis töissä.
Ole onnellinen! Täällä ei mahdollisuutta samaan, koska lasten isä reissu hommissa.. mutta eletään kuitenkin siinä toivossa ettei tämä tilanne ole ikuista.
 
myy
Täällä myös mies reissuhommissa. Tosin reissut ovat lyhyitä 1-3 yön reissuja.
Kun esikoinen oli vauva, mies oli juuri aloittanut uudessa työpaikassa ja oli jatkuvasti pois. Viikonloput oli kotona, mutta teki silloinkin töitä kotona.

Kun kakkonen syntyi, sovittiin etukäteen, että mies on enemmän kotona, kun oli kaksi vaippaikäistä. Homma toimi hienosti silloin ja mies tuli yleensä jo klo 17 kotiin.
Kun menin töihin ja lapset hoitoon, miehellä lisääntyi reissut.
Nyt kun kuopus on vauva, 3kk, mies on pois noin yhden yön/viikko. Tosin tulee usein kotiin vasta klo 17-19, mutta ehtii kuitenkin auttamaan iltatoimissa.

Meillä mies potee syyllisyyttä noista reissuistaan eikä itsekään jaksaisi reissata enää. Mä ehkä syyllistin miestä esikoisen vauva-aikana ja siitä miehelle jäänyt syyllisyys. Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että reissut on miehelle vapaa-aikaa, vaikkei reissussa haluaisi ollakaan. Saa kuitenkin syödä rauhassa, käydä vaikka oluselle tms.
Meillä ei kyllä ole ongelmaa, ettenkö mäkin saisi vapaa-aikaa, kun mies on kotona. Mä olen vaan nykyään huono lähtemään mihinkään
:( Mies kyllä sanoo aina, että mene vaan ja tosiaan tarkoittaa sitä.
Eikä koskaan osoita mieltään, jos jonnekin lähden. Vaikka viikon etelänreissulle mut "päästäisi".

Rankinta mulle on nyt illat yksin, kun joutuu repeämään moneen paikkaan yhtä aikaa. Vauva on usein enemmän tai vähemmän itkuinen illalla ja isommille täytyy antaa iltapalaa, vahtia iltapesuja ja käydä peittelemässä. Nyt olenkin sitten tilannut anopin auttamaan, jos tuntuu etten jaksa iltarumbaa yksin.
 

Yhteistyössä