Pelkkä tukistaminen ei ole vielä merkki mistään kamalasta. Kuka tahansa meistä menettää välillä hermonsa ja ymmärrän sen, jos silloin tekee mieli tukistaa - suurin osa meistä onneksi tajuaa olla niin tekemättä - mutta miehesi reaktio tukistamisen jälkeen on todella karmiva. Ainakin sait sen kuulostamaan siltä, ettei miehesi tunne minkäänlaista syyllisyydentuntoa. Tämä on todella, todella karmiva piirre ihmisessä ja mielenterveystyötä jo vuosikaudet tehneenä nousee niskavillat pystyyn aina, kun jostain ihmisestä paljastuu tuollainen piirre. Se on todella huolestuttava merkki. Mieti tarkoin mennyttä elämäänne ja omia tuntemuksiasi miehen lähellä. Koetko turvalliseksi jättää lasta miehesi hoiviin, tuntuuko sinusta itsestäsi turvalliselta miehesi lähellä, herääkö sinussa outoja epäilyksiä tai absurdiltakin tuntuvia pelon tai epäilyksen tunteita miestäsi kohtaan? Vertaa tuntemuksiasi arkipäivän kokemuksiisi, kaikkeen mitä olet nähnyt miehesi tekevän tai mitä hän ei ole tehnyt, kun olisi pitänyt. Voi toki olla, että miehesi vain salasi syyllisyydentuntonsa ja suuttui, koska tajusi itsekin tehneensä väärin. Sinä tiedät parhaiten mikä on totuus. Luota vaistoihisi, tarkkaile tilannetta, yritä pitää järki päässä, mutta ole valpas.