Jos antaisin asian vain olla, tarkoittaisi se sitä, että olisin tyytynyt vain miehen mielipiteeseen ja oma mielipiteeni olisi tyrmätty täysin. En ole niin masokisti. Minäkö tässä tyytyväisenä olen ja en mieti näissä tilanteissa miehen jättämistä? Jos ei ala kunnioittamaan minunkin mielipiteitäni...
Miten niin? Etkös sinä ole sen oman mielipiteesi jo kertonut siinä vaiheessa kun mies pyytää sinua olemaan hiljaa?
Tuntuu, ettet sinä hyväksy muuta lopputulosta kuin sen, että mies kääntyisi kannallesi. Ei sekään toisen mielipiteen kunnioittamista ole.
Konkreettiset esimerkit auttaisi tätä keskustelua. Jos on kyse asioista, joissa ei tarvitse saavuttaa yhteisymmärrystä tai kompromissia, niistä vääntämisen voisi vain lopettaa. Esimerkiksi minusta poliittiset väittelyt on ihan hauskoja, vaikka oltaisiinkin eri mieltä. Mutta ei tällaisia tarpeettomia väittelyitä ole mikään pakko käydä puolison kanssa. Perusarvot selvitetään jo seurustelusuhteen alkuaikoina ja jos erot on häiritsevän suuria, suhde loppuu alkuunsa. Mutta sellaiset erot mitkä on silloin hyväksytty, saa olla eikä asioista kehitetä riitoja eikä edes väittelyjä, jos molemmat ei ole niihin halukkaita.
Jos taas on kyse arkisemmista asioista, esimerkiksi kotitöistä, rahankäytöstä tai lasten kasvatuksesta, pitää tietysti saavuttaa jonkinlainen yhteisymmärrys. Tosin näidenkin asioiden perusteet on syytä minusta puhua läpi ennen kuin suhteessa otetaan ratkaisevia askeleita. Eli raha- ja kotityöjutut ennen kuin muutetaan yhteen, lastenkasvatuksen perusnäkemykset ennen kuin lasta aletaan yrittämään. Silloin voi vielä muuttaa suunnitelmia ja etsiä sopivamman kumppanin, jos todetaan että umpikujia on edessä. Tietysti tilanteet muuttuu, eikä kaikkia yksityiskohtia voida sopia ennen kuin asiat ovat oikeasti ajankohtaisia.
Jos jatkuvasti päädytään tilanteeseen, jossa asiasta vääntäminen ei johda muuhun kuin riitaan ja toisen hermostumiseen, tuskin on kyse vain keskustelutyylien erilaisuudesta. Vaan veikkaan, että puoliso on vain arvoiltaan ja mielipiteiltään liian erilainen. Jos olet mielipiteesi kertonut ja mies pyytää sen jälkeen sinua olemaan hiljaa ja jatkamatta keskustelua, hän on todennäköisesti sitä mieltä ettei keskustelu tulisi johtamaan mihinkään. Sinulla on mielipiteesi ja miehellä toinen, eikä mies ole valmis kääntymään kannallesi. Eikä se siitä muutu, vaikka paasaisit tuntikausia. Joten silloin on vaan paras "luovuttaa" eikä turhaan luoda uusia ongelmia kärjistämällä tilannetta entisestään.
Tietysti osin asiaan voi vaikuttaa omia keskustelutaitojaan kehittämällä. Rakentavaa keskustelua ei aloiteta tuomitsemalla toisen toimintaa tai mielipidettä tai julistamalla omaa mielipidettään, vaan kysymällä toiselta, millä tavoin hänen mielestään asia tulisi hoitaa. Voi tietysti tehdä ehdotuksia itsekin, varsinkin jos toisella ei ole esittää ratkaisuehdotusta. Keskustelua ei myöskään kannata aloittaa silloin, kun itse on hermostunut toisen toimintaan vaan rauhallisessa mielentilassa yleisemmällä tasolla. Näin ei saada vain käsiteltyä sitä yksittäistä erimielisyyden aihetta, vaan voi kehittää pysyvämpiä ratkaisumalleja. Sillä usein samat teemat toistuu, eli vaikka kotitöihin osallistuminen tai rahankäyttö. Eikä ole järkevää riidellä joka ostoksesta tai lattialle jääneestä sukasta erikseen.