Mies synnytyksessä

voithan sanoa et tulee vaikka seuraksi avautumisvaiheeseen, siinä sitä tukea eniten tarvii, ponnistusvaiheessa ainaki mä olin niin keskittyny itteeni ja ponnistamisee etten ois edes huomannu jos ukko ois kadonnu. anna miehelles lupa että voi lähteä ku "varsinainen" synnytys alkaa jos tekee pahaa mut pyydä että ois seurana synnärillä. joillaa saattaa mennä vuorokausi ennen ku syntyy ja siinä tulee tylsää. ja voihan olla että kun ukkosi on ollu koko avautumis vaiheen mukana, ei synnytys enää hirvitä niin paljoa että jääkin mukaan ponnistamaan! kannattaa harkita myös hyvää ystävää, doulaa tai vaikka omaa äitiä mukaan jos miehesi ei todellakaan suostu tulemaan sairaalaan. onnea sulle!

 

Mulle ei ollut tärkeää, oliko mies mukana vai ei. Olisin ihan hyvin pärjännyt ilmankin. Kunhan oli avautumisvaiheessa seuraa (kakstoista tuntia sairaalassa, ennen kuin alkoi tapahtua). Mun äiti oli osan ajasta, kun miehen piti käydä työt tekemässä (yksityisyrittäjä). Mutta synnytyksessä mukana olo oli miehelleni tärkeää. Hän ei ennen synnytystä osannut asiaa ajatella, mutta kun synnytys oli käynnissä, hänellä oli kova tarve päästä mukaan. Ja jälkeenpäin hän on ollut onnellisin tuntemani mies, kun pääsi mukaan. Mutta hänellä ei ollut pelkoja, joten tilanne ei ole ihan sama kuin sinulla.
Kyllä nainen siellä silti ilman miestä pärjää.
Onnea synnytykseen!!!!

 

älä painosta missään ninessä!
Se ei kenestäkään huonompaa isää/äitiä/puolisoa/ihmistä tee jos rehellisesti pystyy pelkonsa tuomaan esiin :flower:

Nykyään se vaan on niin luonnollista, normaalia ja "itsestään selvää" että mies on mukana synnytyksessä ja siksi se askaruttaakin niitä, joilla näin ei ole (ja niitäkin jotka eivät voi ymmärtää miksei isä halua nähdä/kokea lapsensa syntymää)

Aina voit ottaa jonkun muun itsellesi turvallisen ihmisen mukaan synnytykseen tukihenkilöksesi.

Minulla oli mies esikoisen synnytyksessä mukana ja en kokenut hänestä olevan mitään "hyötyä".
En kestänyt kosketusta enkä kyennyt puhumaan mitään.
Se riitti, että tiesin hänen olevan samassa huoneessa vaikkei edes näkökentässä.

 

Meillä mies oli esikon synnytyksessä mukana,kunnes mentiin hätäsektioon.Leikkaussaliin häntä ei päästetty mukaan,tuli aika kiire.Synnytys oli aika vaikea ja mieskin oli aivan hukassa kun mitenkään ei pystynyt auttamaan.Hänellä oli kauhia pelko minusta ja vauvasta..Nyt kun kuopusta ootan ni mies sanoi että hän ei varmaankaan pysty enää tulemaan synnytykseen mukaan koska oli niin raskas kokemus ja minusta tuntuukin että hänelle jäi jopa enemmän traumoja tapahtumista kuin minulle..En aio häntä sinne pakottaa mutta toki keskustelen vielä asiasta hänen kanssaan.Ja meillä LA vastas kesäkuussa joten onhan tässä aikaa toipua edellisestä josta nyt aikaa 10kk.Tosin voi olla että tämä seuraava tulokas leikataan suunnitellusti joka selviää sitten tässä jonkin ajankuluttua kun meen synnytystapa-arviointiin,mut saas ny nähä.Mul on yks tosi hyvä lapsuudenystävä jolla itellä LA tammikuussa ja jos mies ei kertakaikkiaan synnytykseen pysty tulla niin uskonpa että ystäväni lähtee mukaani.Yksin en salissa halua olla se on vissi.
Mutta sillon kun esikkoa ootin ni ois kyllä ollu ihan hirvee paikka mulle jos mies ei ois tullut synnytykseen mukaan kaikki oli niin uutta ja kun ei yhtää tiännyt mitä tuleman pitää,nyt ei ihan nii kauheeta oo vaikka mies ei mukana oiskaan,kunhan on vaan valmiina ottamaan meidät osastolla vastaan :wave:

 

Meil kyl haluis isä lähtee synnytykseen, mut on tällä hetkellä armeijas ja ei niin vain pääsekkään sieltä lähtemään niin vain..Jotenki minusta tuntuu pelottavammalta mennä yksin kun ei oikein tiiä ees mitä tulee tapahtumaan..Olisi kiva jos ois seurana mukana..Kaikennäköisiä jäerjestelyjä ollaan kyl tehty mut ei siltikkään välttämättä kerkee mukaan.. :/
Nyt on rv 39 + 2..joten entistä enemmän jänskättää :snotty:

 

Mun mies jännitti synnytystä.Hänellä kammo neuloja,sairaalaa ja verta kohtaan.Halusi kuitenkin yrittää hetken olla edes mukana.pyysin myös sisareni mukaan,kun uskoin miehen häipyvän ensimmäisen vartin aikana.Hienosti meni kuitenkin kaikki,ei pyörtynyt sisko ,ei mies! Nyt mies hehkuttaa kaikille kuinka upea kokemus oli olla synnytyksessä mukana!!

 

Itse olen ajatellut, että se on minulle tosi tärkeää, että mieheni on mukana synnytyksessä. Olen kuitenkin nähnyt miten avuttomaksi hän tuntee itsensä, jos minuun sattuu eikä hän voi auttaa. Olenkin sanonut, että pois saa ja pitää lähteä jos siltä tuntuu.

Minua alkoi synnytys jännittää toden teolla, kun valmennuksella katsottiin videoita ja synnytyksestä puhuttiin. Silloin mieheni sanoi, että ekaa kertaa hänestä tuntui, että hänestä voisi olla oikeasti jotain apua siellä synnytyksessä.

Uskon, että hän on mukana alusta loppuun ja kokemus on meille kaikille rankka mutta antoisa.

9 päivää laskettuun aikaan...

 

Ymmärrän et sua voi harmittaa se ettei mies halua synntykseen mukaan. Kunnioita kuitenkin miehen tahtoa. Miehestä ei oo mitään apua jos on mukana pakotettuna, on van tiellä. Olisko esim. äiti ystävä, sisko tai joku muu halukas tulemaan mukaan?

 

meillä oli itsestään selvää ,että mies tulee mukaan synnytykseen. Jos joku este sattuisi tulemaan ,että mies ei pääsekkään niin pyydän äitini tai jonkun ystävän mukaan.Mutta jos mies ei olisi halunnut tulla ja pysyisi päätöksessään kunnioittaisin sitä.

 

ymmärrän kyllä jos joku ei halua olla synntyksessä mukana - enpä usko että itsekään kykenisin menemään kenenkään toisen synntykseen mukaan. silti olen ollut iloinen siitä että mieheni on ollut synnytyksissä mukana.

yksi seikka, jonka voi miehelle mainita, jos hän epäröi tullako mukaan synntykseen mukaan vai ei, on korostaa sitä henkistä puolta. minunkin mieheni sanoi, ettei hän halunnut sitä synnytystä NÄHDÄ, eikä se ollutkaan se pointti. Sitä voi asettua niin päin, ettei tarvitse tuijottaa vaimonsa sisuskaluja.

minulla kun synnytys kesti vuorokauden, oli tosi kiva että mukana oli joku pitämässä seuraa ja ennen kaikkea selittämässä tilanteen kulkua kätilöille ja hoitajille. kun synnytys kestää kauan, ehtivät työvuorot vaihtua monta kertaa enkä loppuvaiheessa enää jaksanut keskustella uusien tulokkaiden kanssa. tärkein on kuitenkin se hetki kun vauva syntyy - jos synnytyksen seuraaminen ei ole herkkua, niin syntymän ihme on kyllä kokemisen arvoinen!

 

mieheni oli mielellään mukana synnytyksessä, ei olisi jäännyt pois mistään hinnasta. On tulossa mukaan joulukuussa tapahtuvaan synnytykseenkin =)

 

mun mies on alusta asti halunnut mukaan synnytykseen eikä se ilmeisesti tehnyt ollenkaan pahaa, ainoastaan kuulemma epiduraalipuudutuspiikin antamista ei voinut katsoa
Tiedän miehen joka ei halunnut mukaan (vaikka luulin että nimenomaan hänellä olisi kanttia mennä) mutta eihän siinä mitään. Mielestäni miestä ei voi siihen pakottaa.

 

Meillä oli myös alusta alkaen selvää,että yhdessä mennään.Yhteinen projektihan kun muutenkin,mies mukana lähes aina neuvolassa.

Meillä kun vielä meni niin että minä olin se "harjoittelija" avokki kun oli isä entuudestaan.En olisi selvinnyt ilman häntä!Synnytys oli nopea ja mies oli paras tuki jonka voisin kuvitella!

 

Onneksi meillä ukkeli on innokkaampi lähtemään synnyttämään kuin minä. Loppuaikana se kyselee tunnin välein että joko lähtään telakoimaan ja sekös saa minut hermostumaan.Kyllähän se on myöntänyt että onhan se aina sellainen yhenlainen reissu,mutta tulipahan tehtyä. Minä en vois kuvitellakkaan lähteväni ilman miestä synnärille.Joskus se on saattanut härnätä että ei lähe niin olen sanonut että okei synnytän kotona. Se pelkää ittekkin aina että ehitäänkö kun mulla on niin nopeat synnytykset. Onhan se tosi että lopussa on niin kipeä ja ilokaasuhuuruissa että ei kuule eikä nää mitään vaikka ukkeli poistuiskin takavasemmalle. Silti se että jos tapahtuisikin jotain kamalaa niin on se ukko siinä lähellä tukemassa. =)