Mies synnytyksessä

[Sintti]

Onko paljon sellaisia jotka EI halua miestään mukaan synnytykseen?
Musta on alkanut tuntua että haluaisin käydä tuon kokemuksen läpi yksin, olenko kummallinen? Vai olenko kuullut liikaa tarinoita synnytyksessä pyörtyneistä tai muuten sössineistä miehistä, joista ei ole ollut mitään apua synnyttävälle?

 

[Omeliini]

Mulla ainakin oli mies mukana, vaikkakin hän itse epäröi, että miten siellä pärjää.
Jossain vaiheessa kävi mielessä, etten halua miestä mukaan, mutta kyllä siitä apua oli. Mitä lie raskauden aikaisia mieliala vaihteluita.

Mies kuskas kaurapusseja, hiero selkää ja piti kädestä kiinni ja oli muutenkin tukena. Yhteinen projektihan se lapsi on miksi ei sitten synnyttäminenkin. Parasta meihen mukana olo oli varsinkin siinä vaiheessa, kun loppujen lopuksi jouduttiin hätä sektioon. Niin isä oli sitten vauvan kanssa heti kun pienokainen nostettiin mahasta pois ja itse jäin kursittavaksi.<br><br>

 

[kumma]

\

Onko paljon sellaisia jotka EI halua miestään mukaan synnytykseen?
Musta on alkanut tuntua että haluaisin käydä tuon kokemuksen läpi yksin, olenko kummallinen? Vai olenko kuullut liikaa tarinoita synnytyksessä pyörtyneistä tai muuten sössineistä miehistä, joista ei ole ollut mitään apua synnyttävälle?

Sikäli, että jos miehesi haluaisi tulla, voisi sanoa sinun olevan ainakin törkeä miestä kohtaan. On aika itsekästä riistää väkisin syntymän kokemus isältä, jos kuitenkin vanhemmat yhdessä ovat ja niin edelleen.

 

[Elli33]

Eka synnytyksessä miehen läsnäolo kyllä häiritsi (koin, että pitäisi vielä hänestäkin huolehtia, kun halusin keskittyä itseeni), kun lapsivesi oli mennyt ja jouduin vaan odottelemaan sairaalassa, koska supistukset eivät alkaneet. Päädyimme siihen, että mies lähti yöksi kotiin. Yötä vasten sitten supistukset alkoivat ja alkuvaiheessa minusta oli ihan hyvä olla yksin. Mies tuli, kun olin jo saanut epiduraalin ja siinä vaiheessa se oli tosi hyvä, lohduttavaa ja lopulta hän pelasti koko tilanteen ponnistusvaiheessa, koska hänen ehdotuksestaan paikkalle hankittiin jakkara, jolla pitkä ponnistusvaihe viimein päätyi syntymään, muuten olisi ehkä jouduttu imukuppia käyttämään. Tästä olen tosi kiitollinen. Toka kerralla hän oli esikoisen kanssa, koska ei ollut ketään muutakaan. Synnytys meni nopeasti, joten ei haitannut, mutta kyllä tunsin itseni yksinäiseksi, kun eka kätilökin oli tyly ja etäinen. Nyt haluaisin mukaan, mutta en tiedä järjestyykö.

 

[taustalla]

minä en ilman miestäni lähtis synnyttämään ikinä.. miehestä on tuki ja turva siellä.. Mutta onneksi se lähtee meilellään mukaan.. toinen lapsi tulossa.. :heart:

 

[annu]

Synnytyksestä on nyt reilu kolme kuukautta, joka oli kamala. Toipumistani ei ole helpottanut yhtään se että mieheni oli sielä mukana sitä nöyryytystä todistamassa. Itse en alunperin halunnut miestäni sinne mutta lopulta suostuin vaikken sillonkaan ollut varma.
Joten mielestäni kannattaa ihan itse rauhassa miettiä kuinka haluaa ja tehdä juuri niin. Itse sen lapsen kuitenkin sieltä omasta vartalosta ulos synnyttää. Jos seuraavaa kertaa tulee niin en miestäni synnytykseen ota, mutta heti syntymän jälkeen toki voi tulla vauvaa pesemään ja punnitsemaan ym.
Tämä on mun näkemys.

 

[taustalla]

En mäkään olisi halunnut missään nimessä mennä ilman miestä synnyttämään, mutta jos joku haluaa niin sitten pitää mennä ilman miestä! Kysehän on tukihenkilönä olemisesta ja mitä tukea se olisi jos äiti ei sitä halua. Synnytys on todellakin yks sellainen asia missä saa, ja pitää, olla täysin itsekäs (vauvan ehdoilla tietysti ensisijaisesti). Ja tukihenkilön valitseminen on yks helpoimmista asioista päättää, paljon muussahan ei synnytyksessä välttämättä voi vaikuttaa.

 

[hipsis-hässiäinen]

\

\

Onko paljon sellaisia jotka EI halua miestään mukaan synnytykseen?
Musta on alkanut tuntua että haluaisin käydä tuon kokemuksen läpi yksin, olenko kummallinen? Vai olenko kuullut liikaa tarinoita synnytyksessä pyörtyneistä tai muuten sössineistä miehistä, joista ei ole ollut mitään apua synnyttävälle?

Sikäli, että jos miehesi haluaisi tulla, voisi sanoa sinun olevan ainakin törkeä miestä kohtaan. On aika itsekästä riistää väkisin syntymän kokemus isältä, jos kuitenkin vanhemmat yhdessä ovat ja niin edelleen.

yhdyn tähän samaan...en ehkä sanalla törkeä mutta tyly ainakin.kyllä miehenkin pitää saada kokea se ilo kun vauva syntyy,onhan hän sen auttanut alullekin sun kans joten miksi riistää se ilo mieheltä?ja miehestä on uskomattoman paljon apua synnytyksessä jo pelkällä läsnäololla.

 

[taustalla]

\

\

\

Onko paljon sellaisia jotka EI halua miestään mukaan synnytykseen?
Musta on alkanut tuntua että haluaisin käydä tuon kokemuksen läpi yksin, olenko kummallinen? Vai olenko kuullut liikaa tarinoita synnytyksessä pyörtyneistä tai muuten sössineistä miehistä, joista ei ole ollut mitään apua synnyttävälle?

Sikäli, että jos miehesi haluaisi tulla, voisi sanoa sinun olevan ainakin törkeä miestä kohtaan. On aika itsekästä riistää väkisin syntymän kokemus isältä, jos kuitenkin vanhemmat yhdessä ovat ja niin edelleen.

yhdyn tähän samaan...en ehkä sanalla törkeä mutta tyly ainakin.kyllä miehenkin pitää saada kokea se ilo kun vauva syntyy,onhan hän sen auttanut alullekin sun kans joten miksi riistää se ilo mieheltä?ja miehestä on uskomattoman paljon apua synnytyksessä jo pelkällä läsnäololla.

No apua ja apua... Sehän on ihan makuasia.
Ei se naiset näin päin mene, että miehellä olisi joku oikeus olla paikalla ja jos nainen ei halua hän riistää jotain mieheltä mikä miehelle kuuluu. Se on niin päin, että naisella, sillä synnyttäjällä, on oikeus valita synnytykseen tukihenkilöksen se jonka hän haluaa ottaa!
Eihän se synnytys ole äitiyden mitta niin miten sitten isyys siitä olisi kiinni? Ei mitenkään. Synnytys pitää hoitaa niin kuin se sujuu parhaiten. Jos äiti ottaa itselleen jotain lisästressiä mitä ei halua niin johan siitä on haittaa!

 

[taustalla]

minä en ainakaan menisi synnyttämään ilman miestäni. molemmissa se on ollu mukana ja oli mulle tärkeä tuki ja turva! mutta en voisi kyllä kuvitella ketään muuta ottavani mukaan eli jos mies ei pääsisi niin sit varmaan menisin yksin. Kyllä miehestä siellä voi olla ihan konkreettista apuakin mutta mulle oli tärkeintä että se vaan oli siinä.että tiesi että se on lähellä kokoajan.
Eikä musta kyllä tuntunu että mun pitäis miehestä huolehtia! =)
vaan kyllä se oli niinpäin että mies huolehti minusta kun itse oli niin sekaisin.. Paljon vaikeampaa olisi synnyttää ilman miestä!!!

 

[Elviira harmaana]

Oma kokemukseni

Sanoin raskauden alusta asti etten halua miestä mukaan. Hän suhtautui asiaan hyvin ja toisaalta, ei mies voi tietää mitä hän menettää jos ei ole aiemminkaan kokenut.

H-hetki alkoi lähestyä ja vauvaa alettiin käynnistämään. Käynnistystä kesti muutamia päiviä ja niiden päivien aikana tulin varmemmaksi ja varmemmaksi siitä, että haluan sen miehen mukaan sinne synnytykseen.
Lopulta hän tulikin ja oltiin molemmat onnellisia että loppujen lopuksi kävi näin.

Eli ei asioita kannata liikaa pohtia etukäteen

 

[taustalla]

Kyllä musta kanssa miehestä on nimenomaan tukea, etenkin ponnistusvaiheessa. Mutta sitä en halua että mies menee sinne jalkopäähän kuvaamaan sitä "H-hetkeä", riittää kun kuvat vauvasta otetaan rinnalla syntymisen jälkeen.

 

[minä]

Mustakin toi synnytys oli todella nöyryyttävä kokemus. En kokenut juuri saavani miehestä tukea, mutta onpahan nyt joku jolta voi tarkistella mitä synnytyksessä oikein tapahtui. Luulen kyllä muistavani suurin piirtein kaiken, mut jostain asioita on kiva saada ulkopuolisen näkemys, kunhan joskus pystyn synnytyksestäni puhumaan.

 

[taustalla]

Muistattehan vaihtoehdon, että otatte miehen mukaan synnytyksen avautumisvaiheeseen (joka voi kestää pitkäänkin ja olla melko yksinäinen, kätilöt eivät istu seuraa pitämässä) ja sopia että hän poistuu huoneesta ponnistusvaiheen ajaksi, ja kätilö hakee hänet takaisin vauvan synnyttyä pesemään, punnitsemaan ja ottamaan kuvia. Näin mies pääsee osaksi kokemusta, mutta välttyy osiolta joka monia miehiä pelottaa ja joka voi naisestakin tuntua pelottavalta/nöyryyttävältä.

 

[äskeinen vieras]

Lisään vielä että miehen asemasta mukaan voi tietty ottaa jonkun muunkin tukihenkilöksi, esim. oma äiti tai aiemmin synnyttänyt ystävä.