mies suuttui äidilleni kun hän lähetti viestin miehen paskasta toiminnasta vaimoaan kohtaan miehen äidille..

[taas mennään....]

Ehdotin sovinnon tekoa koska vihan pito vaikeuttaa kaikkea ja aihe on mielestäni sellainen että ei ole varsinaista syytä vihoitella. Kerroin äidilleni riidastamme, ekan kerran moneen vuoteen. Äitini kertoi asiasta myös miehen äidille. Siitä sota syttyi. Suuttui kun kerroin miten itse olen hakenut sovintoa vaikka miehen vanhemmat ovat haukkuneet minua yhteen aikaan. Ja nyt ollaan ok. Äitini ei ole haukkunut miestäni, lähetti alunperin ymmärtävän ja ystävällisen viestin miehelle ja kertoi miehen äidille asiasta toisella viestillä, kun koki että hänelläkin on oikeus tietää, mitä pojalleen kuuluu. Nyt mies on vihainen äidilleni eikä halua nähdä häntä enää koskaan kun tulee käymään.

 

[vieras...]

Eikö tuo lie mies osaa itse äidilleen kertoa kuulumisensa jos haluaa, ei tarvitse anopin juoruta? En ymmärrä, eikö ihmisillä ole mitään rajoja. Ja olisi muuten tasan viimeinen kerta jos avautuisin omalle äidilleni jostain parisuhdeasiasta ja äiti alkaisi omatoimisesti sohlaamaan asiaa miehelleni ja anopilleni. Menee yli mun käsityskyvyn.

Toki aika harva asia on "en halua enää ikinä nähdä" -arvoinen.

 

[taas mennään....]

Äitini halusi kertoa anopille sen takia kun koki että hän haluaa varmasti tietää meidän hyvinvoinnista aivan kuin hänkin. Ja miehen äiti oli tosi kiitollinen että sai tietää, koska oli jo pidempään arvuutellut mikä vaivaa muttei kuule mitään.

 

[viera.s]

Ymmärrän kyllä miestäsi oikein hyvin. Äitisi toiminta on ollut minusta ihan käsittämätöntä. Ja sinunkin, jos yhtään osasit arvata ettei äitisi tajua olla sekaantumatta tuolla tavalla toisten yksityisasioihin. Parisuhteen likapyykin peseminen ulkopuolisten kanssa, varsinkin sellaisten jotka ovat molempien osapuolten kanssa tekemisissä, on minusta muutenkin kyseenalaista. Jos tuntee pakottavaa tarvetta niin tehdä, täytyisi olla varma että jutut kuuleva henkilö on hienotunteinen.

 

[tvm]

No huhhuh! Onko äitisi vähän... Öhöm.... (enpä osaa nätisti sanoa)....

En yhtään ihmettele miehesi reaktiota.

 

[viera.s]

Äitini halusi kertoa anopille sen takia kun koki että hän haluaa varmasti tietää meidän hyvinvoinnista aivan kuin hänkin. Ja miehen äiti oli tosi kiitollinen että sai tietää, koska oli jo pidempään arvuutellut mikä vaivaa muttei kuule mitään.

Just joo, miehesi lienee ihan aikuinen ihminen ja päättää itse, kenelle asioistaan avautuu. Sillä ei ole kärpäsenkakan vertaa merkitystä, mitä uteliaat ulkopuoliset haluaisi toisten asioista tietää. Minä olisin kyllä niin vihainen omalle miehellenikin, jos tuollaista toimintaa selittelisi ja puolustelisi, että ero olisi lähellä.

Ja turhaan vertaat tätä siihen, että miehen vanhemmat ovat haukkuneet sinua. Haukkuminen on ihan ok, se on sentään suoraan kohteeseen kohdistuvaa avointa ja reilua toimintaa. Tuollainen yksityisasioiden levittely ja juoruilu on ihan toisessa kategoriassa.

 

[taas mennään....]

Ok, pitää ymmärtää enemmän miestä ja hyväksyä että vihoittelee äidilleni. Äitini on koko ajan sanonut että välittää miehestäni ja meistä, on ollut tukena ja ymmärtäväinen. Sitä samaa yritti välittää miehelle viestillään mutta taisi arvioida väärin hänen oikeuden kertoa asiasta miehen äidille, vaikka tarkoitti vain hyvää. Sokaistuin asiassa ja kyseenalaistin miehen reaktion, nyt yritän ymmärtää.

 

[vierass]

Kannattaisko katkaista se napanuora omaan äitiisi ja hoitaa parisuhdetta koskevat keskustelut sinun ja miehesi kesken sotkematta kummankaan anoppia asiaan. Mä ihmettelisin kovasti jos mun äiti menisi mieheni äidille yhtään minkäännäköiistä viestiä lähettämään enkä tykkäis kyllä yhtään.

Ootteko tosi nuoria vielä?

 

[taas mennään....]

Kannattaisko katkaista se napanuora omaan äitiisi ja hoitaa parisuhdetta koskevat keskustelut sinun ja miehesi kesken sotkematta kummankaan anoppia asiaan. Mä ihmettelisin kovasti jos mun äiti menisi mieheni äidille yhtään minkäännäköiistä viestiä lähettämään enkä tykkäis kyllä yhtään.

Ootteko tosi nuoria vielä?

Kolmekymppisiä ollaan. En ole puhunut äidilleni mitään niiden 8 vuoden aikana mitä olemme miehen kanssa olleet vaikka monta kertaa on ollut sellainen olo että pitää saada jutella jollekin kun elämä potkii perseelle. Nyt juttelin yhden asian ja se on sodan paikka. Olen pitänyt kaiken sisälläni vuosia, enkä ole puhunut KENELLEKÄÄN, vaikka mies tekee mitä riitojen aikana. Eikö ole normaalia että ihminen repee johonkin väliin ja tulee tarve puhua? Kyllä on napanuora katkaistu ajat sitten, jos äidille asioiden kertominen on sen mittari.

 

[vieras sika]

Poistutko koneeltasi juuri lainkaan?

 

["jonna"]

Onhan se kyllä niinkin, ettei kaikkea "tekee vaikka mitä" pidä salata neljän seinän sisään. Ymmärrän toki miestäsi että vituttaa, onhan hänen kultainen sädekehänsä nyt tahriintunut.
Eiköhän kaikkiaan toista pitäisi kohdella niin että asiat kestävät päivänvalon

 

["jonna"]

Eli ihan oikein teit.
Kantakoon mies vastuun teoistaan.

 

[viera.s]

Ehkä äidilläsi oli tavallaan hyvä ajatus ja oli vaan ajattelematon ja yli-innokas, kun vuosien tauon jälkeen hänelle jostain yksityisasiasta avauduit. Ehkä jopa kuvitteli, että sinä toivot hänen tekevän asialle jotain. Vanhemmissa on joskus se vika, etteivät muista että lapset ovat varttuneet jo aikuisiksi ja siksi heihin pitää suhtautua ihan toisenlaisella kunnioituksella ja hienotunteisuudella, kuin pikkulapsiin. Minä en ikinä avautuisi parisuhdeasioista vanhemmilleni, en ainakaan ellei olisi jo ero todennäköinen. Vaikka minulla on varsinkin äitiini hyvät välit. Mutta jos olisi pakko avautua, avautuisin ystävilleni. Eikö sinulla ole niitä?

Joka tapauksessa äitisi suhtautuminen ja kantelu miehen omalle äidille on miestä kohtaan todella alentavaa. Ikäänkuin hän olisi pikkulapsi tai henkisesti pahasti jälkeenjäänyt, eikä kykenisi itse ymmärtämään mikä hänelle on parasta ja kenelle kannattaa asioista kertoa. Jos tuota äitisi ymmärrystä ja hyvää tarkoitusta lässytät, hierot vaan suolaa haavoihin. Todennäköisesti itse asia oli myös miehelle nolo ja oli päättänyt olla kertomatta siksi siitä edes vanhemmilleen. Miten nöyryyttävää, että anoppi sitten siitä kantelee.

Jos haluat, että miehen ja äitisi välit joskus edes jollain tavalla normalisoituvat, anna miehelle aikaa käsitellä tuo nöyryytys. Ja vannotat äidillesi, ettei hän enää ikinä mainitse siitä miehelle mitään, ei varsinkaan selosta mistään hyvistä tarkoitusperistään tms. Olisi ollut paljon kevyempi juttu, jos äitisi olisi vaan kiukuspäissään ottanut miehen äitiin yhteyttä. Mutta tuo ymmärrys ja "hyvä tarkoitus" on siis todella alentavaa.

 

[viera.s]

Jotkut vastaajat tuntuu ajattelevan, että kyse on parisuhdeväkivallasta tai muusta miehen tosi törkeästä käytöksestä. Mutta siinä tapauksessa kukaan vanhempi ei lähettäisi lapsensa puolisolle mitään ymmärtäväisiä viestejä, jos sellaisesta kuulisi. Joten voisin lyödä vaikka vetoa, että kyse on miehen mielenterveysongelmasta tai vastaavasta arkaluonteisesta asiasta, joka toki saattaa vaikuttaa myös käyttäytymiseen.

Aloituksessa kiinnitti huomiota myös se, että mies ei suostu näkemään anoppia, kun anoppi tulee käymään. Haluaako mies muka sen anopin tuon jälkeen kotiinsa? Vai eikö hänellä ole valtaa päättää, kuka hänen(kin) kotiinsa on tervetullut? Minusta pitäisi olla, en minä ainakaan mieheni inhokki-ihmisiä kutsuisi kylään hänen vastustuksestaan välittämättä. Voisinhan nähdä heitä muualla, jos he minulle kuitenkin edelleen olisivat läheisiä.

 

[taas mennään....]

Jotkut vastaajat tuntuu ajattelevan, että kyse on parisuhdeväkivallasta tai muusta miehen tosi törkeästä käytöksestä. Mutta siinä tapauksessa kukaan vanhempi ei lähettäisi lapsensa puolisolle mitään ymmärtäväisiä viestejä, jos sellaisesta kuulisi. Joten voisin lyödä vaikka vetoa, että kyse on miehen mielenterveysongelmasta tai vastaavasta arkaluonteisesta asiasta, joka toki saattaa vaikuttaa myös käyttäytymiseen.

Aloituksessa kiinnitti huomiota myös se, että mies ei suostu näkemään anoppia, kun anoppi tulee käymään. Haluaako mies muka sen anopin tuon jälkeen kotiinsa? Vai eikö hänellä ole valtaa päättää, kuka hänen(kin) kotiinsa on tervetullut? Minusta pitäisi olla, en minä ainakaan mieheni inhokki-ihmisiä kutsuisi kylään hänen vastustuksestaan välittämättä. Voisinhan nähdä heitä muualla, jos he minulle kuitenkin edelleen olisivat läheisiä.

niin en tiedä onko haukkuminen, uhkailu (aiemmin käsiksi käyminen) ja tavaroiden viskominen parisuhdeväkivaltaa.... ja nyt tuli sellainen olo että haluan avautua jollekin. Ja äitini huolensa takia laittoi viestin anopille ja lähetti miehelle viestin jossa ymmärtää että jokainen mokaa joskus ja kertoi miten on kuullut että minä=vaimo olen aika väsynyt tällä hetkellä. Lähetti voimia arkeemme.

 

[Echo]

Siis saathan sä äidillesi uskoutua parisuhdeongelmista. Ja vaikka jollekin ystävälle.
Mutta äidilläsi tai muulla ulkopuolisella ei ole mitään oikeutta puuttua teidän asioihin. Ei avioriitoihin äitejä ja anoppeja tarvita, he ovat vaan kuuntelijoita ja neuvovat tarvittaessa OMAA lastaan.

 

["jonna"]

Kyllä saa puuttua. Ei yhden, tai kahdenkaan ihmisen tarvitse yrittää kantaa kaikkea.
Miksi miehen käytös pitäisi salata miehen vanhemmilta?
Mitä useampi ihminen asiasta tietää, niin sen vaikeempi miehen on yrittää pitää yllä kuvitelmaa oikeasta käytöksestään.

Mihin te tässä olette unohtaneet ap:n? Eikö kukaan luota hänen arviointikykyynsä, että nyt täytyi jo puhua jollekin.
Eikö kukaan luota äidin arviointikykyyn, että nyt tilanne on niin vakava, että tähän on hyvä saada muidenkin tuki.

..ei kaheksaa vuotta pidätellä sisällä jotain riitaa astiapesukoneen täyttämisestä, tai iltakaljasta...Eikä sellasia kenenkään äidin tule mieleen "kannella" miehen vanhemmille...

Jos kyseessä olisi oma lapsenne? Ja kuulisitte että häntä kohdellaan rumasti (oli se nyt sit päiväkoti, koulu, tai parisuhde) niin teillekö tulis ensimmäisenä mieleen sanoa lapselle että shhhshh et olisi saanut kertoa ettei toiselle tule paha mieli, leikitään ettet koskaan kertonutkaan minulle asiasta ja minä unohdan koko asian ihan niin kuin sitä ei olis koskaan tapahtunutkaan

 

[taas mennään....]

[QUOTE="jonna";30701267]Kyllä saa puuttua. Ei yhden, tai kahdenkaan ihmisen tarvitse yrittää kantaa kaikkea.
Miksi miehen käytös pitäisi salata miehen vanhemmilta?
Mitä useampi ihminen asiasta tietää, niin sen vaikeempi miehen on yrittää pitää yllä kuvitelmaa oikeasta käytöksestään.

Mihin te tässä olette unohtaneet ap:n? Eikö kukaan luota hänen arviointikykyynsä, että nyt täytyi jo puhua jollekin.
Eikö kukaan luota äidin arviointikykyyn, että nyt tilanne on niin vakava, että tähän on hyvä saada muidenkin tuki.

..ei kaheksaa vuotta pidätellä sisällä jotain riitaa astiapesukoneen täyttämisestä, tai iltakaljasta...Eikä sellasia kenenkään äidin tule mieleen "kannella" miehen vanhemmille...

Jos kyseessä olisi oma lapsenne? Ja kuulisitte että häntä kohdellaan rumasti (oli se nyt sit päiväkoti, koulu, tai parisuhde) niin teillekö tulis ensimmäisenä mieleen sanoa lapselle että shhhshh et olisi saanut kertoa ettei toiselle tule paha mieli, leikitään ettet koskaan kertonutkaan minulle asiasta ja minä unohdan koko asian ihan niin kuin sitä ei olis koskaan tapahtunutkaan[/QUOTE]

Juuri näin asian ajattelin, mutta mies ei käsittänyt yhtään samallalailla. Kaikki muut käsittivät paitsi mieheni.

 

["osmo"]

Kun kerran äitisi on aivan idiootti, niin älä ihmeessä kerro hänelle perheenne asoista, eikä varsinkaan miehesi ja sinun väleistä.

 

["jonna"]

Kyllä mun ystäväpiirissä ainakin on ny yks, joka aika piankin tapahtumien jälkeen kertoi, että miehensä on alkanu tönimään, haukkumaan, mitä nyt onkaan tehnyt. Kertoi myös omille vanhemmilleen ja miehen vanhemmille. Ja kyll sielä kans molempien vanhemmat ovat "puuttuneet" asiaan, tulleet käymään, käyneet useammin kuin ennen, jutelleet miehen kanssa ettei tollanen nyt oikein käy, kyselleet miksi on alkanu käyttäytyy noin, auttaneet väsynyttä äitiä lasten kanssa jne.

Kyll täällä kaikki hyväksyis sen, että kertoisit asiasta neuvolassa, tai perhetyön psykologille, ja jos mies kieltäytyis tulee juttelee heidän kanssa ( niin kuin nyt kieltäytyy puhumasta asiasta) nii kaikki sanois, ett ota ero, lähde menemään noin huonosta suhteesta missä mies ei edes halua yrittää saada apua tilanteeseen.
Voithan tuotakin kysyä mieheltä. Kertoa että sää ymmärrät että tämä nyt ei mene ihan niin kuin toista kunnioittavassa parisuhteessa pitäisi mennä, haluat teille apua, kahdestaan ette ole saaneet asioita paranemaan, jos ei vanhempien apu käy, nii käykö sit täysin ulkopuolisten...?
Ja jos ei käy kenenkään apu, nii sit joudut miettii, että mitäs nyt sitten... Ja niihin päätöksiin voit todellakin tarvita vahvaa apua äidiltäsi, ja hyvähän se on jos miehenkin vanhemmat ymmärtävät tilanteen ja tukevat sinua