L
loukattu
Vieras
Olen köyhä yh-äiti. Tällä hetkellä en ole töissä, viimeiset 12 vuotta olen työelämässä ollut tiiviisti, ainoana pysähdyksenä oli lapsen syntymä.
Minulla on koira ja vaikea lapsi. Lapsella on aikalaisia vaikeuksia tunne-elämältään, hän on hyvin vaativa ja temperamenttinen.
Aloimme tapailemaan kaksi vuotta takaperin, suhde kaatui ihan omaan mahdottomuuteensa. Hän on hyvätuloinen, hienoissa työympyröissä pyörivä, paljon työmatkoja ja illallisia hienojen, kuuluisien ihmisien kanssa...
Kaksi vuotta hän oli elämässämme, lapseni kiintyi häneen aika tavalla, lapsen isä ei ole kuvioissa mukana.
Rakastuneena naisena näin hänessä pelkkää hyvää.
Ja tänään hän sanoi: "Minä en olisi koskaan kestänyt tuota sinun laumaasi"
Ja niin älykkäältä ja koulutetulta ihmiseltä kului kaksi vuotta tuon tajuamiseen?
Kyllä on mennyt muutama kouluvuosi ihan hunningolle. Minä itse olisin tajunnut tuon jo muutamassa kuukaudessa, jos olisin hän.
Tähänkö minä tosiaan hassasin kaksi vuotta?
Ihmiseen, joka katselee pitkin nokan vartta minun kotiani, perhettäni, elämääni?
Miten ikävää, ettei hän kestänyt laumaani. Toki siinä vaiheessa, kun alkaa haaveilemaan koti-idylliä pitäisi ajatella jotain sellaista.
Oli hienoa, että minun perheeni oli tällaisena koekappaleena tässä kokeilussa.
Tuo lause.... Olisin ollut valmis hautaamaan suhteen kauniina ajatuksena, hymyilemään sille vuosienkin päästä.
Mutta tuo lause herätti minussa vihan, kuplivan vihan.
Noinko hän ajatteli minusta ja perheestäni? Todellakin?
Ja mitä minä ajattelin kun en tätä nähnyt?
Sorry, piti purkaa, edes johonkin... Tätä ihmistä minä vielä rakastin, ja rakastan edelleen. Olkoon se minun häpeäni.
Minulla on koira ja vaikea lapsi. Lapsella on aikalaisia vaikeuksia tunne-elämältään, hän on hyvin vaativa ja temperamenttinen.
Aloimme tapailemaan kaksi vuotta takaperin, suhde kaatui ihan omaan mahdottomuuteensa. Hän on hyvätuloinen, hienoissa työympyröissä pyörivä, paljon työmatkoja ja illallisia hienojen, kuuluisien ihmisien kanssa...
Kaksi vuotta hän oli elämässämme, lapseni kiintyi häneen aika tavalla, lapsen isä ei ole kuvioissa mukana.
Rakastuneena naisena näin hänessä pelkkää hyvää.
Ja tänään hän sanoi: "Minä en olisi koskaan kestänyt tuota sinun laumaasi"
Ja niin älykkäältä ja koulutetulta ihmiseltä kului kaksi vuotta tuon tajuamiseen?
Kyllä on mennyt muutama kouluvuosi ihan hunningolle. Minä itse olisin tajunnut tuon jo muutamassa kuukaudessa, jos olisin hän.
Tähänkö minä tosiaan hassasin kaksi vuotta?
Ihmiseen, joka katselee pitkin nokan vartta minun kotiani, perhettäni, elämääni?
Miten ikävää, ettei hän kestänyt laumaani. Toki siinä vaiheessa, kun alkaa haaveilemaan koti-idylliä pitäisi ajatella jotain sellaista.
Oli hienoa, että minun perheeni oli tällaisena koekappaleena tässä kokeilussa.
Tuo lause.... Olisin ollut valmis hautaamaan suhteen kauniina ajatuksena, hymyilemään sille vuosienkin päästä.
Mutta tuo lause herätti minussa vihan, kuplivan vihan.
Noinko hän ajatteli minusta ja perheestäni? Todellakin?
Ja mitä minä ajattelin kun en tätä nähnyt?
Sorry, piti purkaa, edes johonkin... Tätä ihmistä minä vielä rakastin, ja rakastan edelleen. Olkoon se minun häpeäni.