Mies sai töitä toiselta paikkakunnalta, mut mä joutusin sitten kaupan kassalle tai kotiin:/

["hmmm"]

Olisko mahdollista, että muuttaisit lähimpään kaupunkiin (siis lähimpänä tuota maalaispitäjää)? Sellaiseen, josta työmatka ei olisi miestäsi ajatellen älytön.

 

["hhh"]

en muuttais.

 

["ruusa"]

Rohkeasti reissuun! Laitat vaikka oman yrityksen, ja löytyy elämää pienemmältäkin paikkakunnalta.

 

["vieras"]

Entäs jos ap voisit lisäkouluttautua sillä paikkakunnalla asuessasi- etä- ja monimuotoopiskelumahdollisuuksia on nykyään paljon? Muuttaisitte ajatuksella, että parin vuoden päästä uusi tilannearvio, silloin meihesikin olisi saanut kannukset cv:hen.

 

[kaalimaan vartija]

just. Nää on just näitä naisia jotka talloo miehen haaveet ja urakehityksen...

Ei meillä mieskään muuttaisi mun urakehityksen takia toiselle puolelle SUomea.

Ja miten sitten ap:n urakehitys?

 

[en halua muuttaa]

Mä muutin miehen työnperässä naapurimaahan kotiäidiksi lapsen ja mahassa asuvan lapsen kanssa. Puoli vuotta asuttiin, ahdistuin ja masennuin. Muutettiin takaisin sinne mistä lähdettiin eikä elämä muuttunut kuin hetkelllisesti hyväksi. Ei onni todellisuudessa ole asuinpaikasta kiinni. Se on nyt todettu. Ahdistus ja masennus silti jäi, joten voi olla että ei olisi silti kannattanut lähteä, jos se sai alkunsa sieltä. Olen silti sitä mieltä, ettet voi yksin päättää miehesi puolesta. kokeilkaa edes, ottakaa riski. Voi olla että nautitte oikeasti elämästänne siellä. Meillä ainakin suhde lähentyi, olimme enemmän perheen kesken, kun ei ollut oikein muuta elämääkään. nyt kun asumme taas lähtöpisteessa, muistelemme usein niitä hetkiä, kun olimme ulkomailla asuessamme perheen kesken, laatuaikaa viettäen. täällä elämä on paljon hektisempää, ei ehdi olla perheen kanssa.

Ikävä tilanne sinulla ollut:/

Voisin mä periaatteessa lähteä kokeilemaan, jos mulle löytyisi sieltä jotain edes vähän järkevää työtä, mutta kun sitä ei löydy. Kotiäitiys taas ei ole millään tavalla realistinen vaihtoehto.

Itse olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että onni on kiinni myös siitä asuinpaikasta, hvyin paljonkin. Tästä on ihan empiiristäkin kokemusta. Mutta jokainen kokee toki asiat eri tavalla.

Minulle se onni muodostuu, miehen, lapsen ja sen asuinpaikan lisäksi, mielekkäästä työstä, ihmisistä ympärillä, harrastusmahdollisuuksista, palveluista ja arjen helppoudesta. Siis se arkinen onni. Tuo uusi paikka ei tarjoaisi mitään noista, ei vaikuta hyvältä.

 

[Tilina]

Asioilla on tapana järjestyä. Luota siihen että työtarjouksella on tarkoituksensa. Elämänne voi muuttua oikeasti parempaan suuntaan huimasti, vaikka et nyt uskoisi. Jos ei, muutatte takaisin ja toteatte ettei ollut teidän paikka. Ettekä kumpikaan näinollen katkeroidu. Joustaminen kuuluu hyvään parisuhteeseen, puolin ja toisin.

 

[voisihan]

se mies lähteä lapsen kanssa pohjoiseen ja sitten viikonloppuisin perhe kokoontuu jompaan kumpaan suuntaan. Hmmm, eikö mies haluisikaan ottaa lapsesta vastuuta viikolla. Kappas vaan...

No tuo toki vain heitto, mutta yllättävän usein tuntuu siltä, että perheen pitää joustaa vaikka mihin suuntaan miehen uran takia. Naisen urasta viis.

 

["vieras"]

Jokaisella paikkakunnalla on hyvät ja huonot puolensa, toisaalta nyt on teiläkin hyvät kokeiluajat.

 

[tyfyiu]

se mies lähteä lapsen kanssa pohjoiseen ja sitten viikonloppuisin perhe kokoontuu jompaan kumpaan suuntaan. Hmmm, eikö mies haluisikaan ottaa lapsesta vastuuta viikolla. Kappas vaan...

No tuo toki vain heitto, mutta yllättävän usein tuntuu siltä, että perheen pitää joustaa vaikka mihin suuntaan miehen uran takia. Naisen urasta viis.

No en mä nyt miehestä heti tuollaisia johtopäätöksiä vetäisi, etenkin, kun välimatka on noin älytön, 1000km. Tosi kivaa sille lapsellekin matkustaa tuollaista matkaa edestakaisin. Ja millä ihmeen rahalla?

 

[en halua muuttaa]

[QUOTE="vieras";27276760]Entäs jos ap voisit lisäkouluttautua sillä paikkakunnalla asuessasi- etä- ja monimuotoopiskelumahdollisuuksia on nykyään paljon? Muuttaisitte ajatuksella, että parin vuoden päästä uusi tilannearvio, silloin meihesikin olisi saanut kannukset cv:hen.[/QUOTE]

Mulla on jo ihan riittävä koulutus, muuten hyvä idea.

Lisäkoulutus kohdallani tarkoittaisi tohtoriopintoja ja lähin oman alani jatko-opintoja tarjoava yliopisto on todella kaukana. Eli valitettavasti tuo ei käy. Ja en tiedä, auttaisko se lisäkoulutus todellisuudessa edes mitään, kun alani osaamiselle ei täällä ole tarvetta ja olen varsin tyytyväinen maisterintutkintoon. Sillä saa niitä töitä, joita haluan tehdäkin.

 

[kaalimaan vartija]

se mies lähteä lapsen kanssa pohjoiseen ja sitten viikonloppuisin perhe kokoontuu jompaan kumpaan suuntaan. Hmmm, eikö mies haluisikaan ottaa lapsesta vastuuta viikolla. Kappas vaan...

No tuo toki vain heitto, mutta yllättävän usein tuntuu siltä, että perheen pitää joustaa vaikka mihin suuntaan miehen uran takia. Naisen urasta viis.

Meinasin just samaa kirjoittaa... Tässä ei nyt monikaan huomaa sitä, että sekä ap:lla että miehellään on nykyisellä kotipaikallaan työt. Miehen urakehitykselle olisi edullista muuttaa pohjoiseen, ap:n urakehitys loppuisi siihen. Koulutusta vastaavaa työtä ei ole tarjolla uudella paikkakunnalla. uudella paikkakunnalla ei myöskään ole tarjolla vanhoja ystäviä eikä sosiaalisia suhteita (ainakaan alussa) Myöskin harrastusmahdollisuudet ovat olemattomat.

Heittäkääpä asetelma toisin päin. AP -> nainen saa hyvän uraa avittavan työtarjouksen pohjoisesta, pitääkö miehen jäädä koti-isäksi tai kaupankassaksi, lapsi repiä irti tutuyista kuvioista vain koska yksi perheenjäsen hyötyy siitä...?

 

[voisihan]

No en mä nyt miehestä heti tuollaisia johtopäätöksiä vetäisi, etenkin, kun välimatka on noin älytön, 1000km. Tosi kivaa sille lapsellekin matkustaa tuollaista matkaa edestakaisin. Ja millä ihmeen rahalla?

jatkaa, että mikä estää äitiä sitten viikonloppuna sinne pohjoiseen lähtemään? Sitäpaitsi miksi se rahakysymys nostettaisiin esiin vain lapsen lipun kohdalla, millä rahalla se äiti elää sitten siellä pohjoisessa menetettyään etelässä hyvän työpaikkansa?

Kinkkinen tilanne ap:llä. Ja koko perheellä.

 

[Kuukkeli, Kuukkeli]

Kuinka vakaasta työpaikasta olisi kyse? Mitäs jos menee alta parin vuoden päästä?

Muutto noin kauas ilman toisen osapuolen intressejä olisi kyllä todella hyppy tuntemattomaan. Seuraukset voivat olla kurjat. Niin moni asia muuttuisi elämässänne. En itse kyllä rohkenisi muuttaa.

 

[en halua muuttaa]

[QUOTE="vieras";27276744]Voisittehan sopia, että kokeilette vaikka puoli vuotta, vuoden, muutatte takaisin jos siltä tuntuu. Hoitovapaa siksi aikaa? Millä alalla olet, voisiko jotain sen läheltä löytyä kuitenkin? Eihän täällä Lapissakaan ihan pellossa eletä, esimerkiksi Rovaniemi on ihan oikea kaupunki [/QUOTE]

Mä en olisi tuota muuttamista vastaan, jos myös minulle olisi järkevä elämä tarjolla tuolla paikkakunnalla, mikä tarkoittaa edes jollain tavalla koulutusta vastaavaa työtä nyt ainakin, noin niin kuin minimikriteertinä.

Hoitovapaa ei myöskään ole realistinen vaihtoehto. Ja kuten mainitsin, kaikki mahdollisuudet on käyty tarkkaan läpi työn suhteen. Toistaiseksi ei ole tarjolla, ihan oikeasti, mitään minulle soveltuvaa.

Ja kyllä, Rovaniemi on ihan oikea kaupunki, mutta sinnekin tulee matkaa liikaa.

 

[tyfyiu]

jatkaa, että mikä estää äitiä sitten viikonloppuna sinne pohjoiseen lähtemään? Sitäpaitsi miksi se rahakysymys nostettaisiin esiin vain lapsen lipun kohdalla, millä rahalla se äiti elää sitten siellä pohjoisessa menetettyään etelässä hyvän työpaikkansa?

Kinkkinen tilanne ap:llä. Ja koko perheellä.

Lainaamassani viestissä kommentoin kohtaa "viikonloppuisin perhe kokoontuisi jompaan kumpaan paikkaan" - se vaatisi kyllä lapseltakin liikkumista. Ja "millä rahalla" tarkoitti perheen reissaamista ylipäätään, ei vain lasta.

 

[kimi73]

Heittäkääpä asetelma toisin päin. AP -> nainen saa hyvän uraa avittavan työtarjouksen pohjoisesta, pitääkö miehen jäädä koti-isäksi tai kaupankassaksi, lapsi repiä irti tutuyista kuvioista vain koska yksi perheenjäsen hyötyy siitä...?

Meillä ei tuossa tilanteessa lähteneetkään heti kaikki, vaan ainoastaan se nainen. Ja kyllä meillä ainakin vaimon palkan noustessa tilanteesta hyötyi taloudellisesti koko perhe. Meillä tuo tilanne jatkui reilun vuoden, kolme lasta oli siis mun kanssani ja viikonloppuisin plus lomilla äitikin oli normaalisti kuvioissa. Tosiaan reilun vuoden päästä vaimon muutosta hän sai huippupaikan läheltä kotipaikkakuntaamme ja muutti takaisin kotiin. En usko, että kyseistä paikkaa olisi hänelle tarjottu, ellei hän olisi rohkeasti lähtenyt silloin aiemmin työn perässä. Tosin minä annoin silloin hänelle täyden tukeni.

 

[Kuukkeli, Kuukkeli]

Ikävä tilanne sinulla ollut:/

Voisin mä periaatteessa lähteä kokeilemaan, jos mulle löytyisi sieltä jotain edes vähän järkevää työtä, mutta kun sitä ei löydy. Kotiäitiys taas ei ole millään tavalla realistinen vaihtoehto.

Itse olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että onni on kiinni myös siitä asuinpaikasta, hvyin paljonkin. Tästä on ihan empiiristäkin kokemusta. Mutta jokainen kokee toki asiat eri tavalla.

Minulle se onni muodostuu, miehen, lapsen ja sen asuinpaikan lisäksi, mielekkäästä työstä, ihmisistä ympärillä, harrastusmahdollisuuksista, palveluista ja arjen helppoudesta. Siis se arkinen onni. Tuo uusi paikka ei tarjoaisi mitään noista, ei vaikuta hyvältä.

Kun ihminen listaa ne asiat, joista arjessaan nauttii ja jotka kokee tärkeäksi, niin niistä saa aika hyvän käsityksen omasta ihanneasuinympäristöstä. Itse en voisi kuvitella asuvani keskellä ei mitään. Joku toinen taas asuu - mielellään.

 

[en halua muuttaa]

Kuinka vakaasta työpaikasta olisi kyse? Mitäs jos menee alta parin vuoden päästä?

Muutto noin kauas ilman toisen osapuolen intressejä olisi kyllä todella hyppy tuntemattomaan. Seuraukset voivat olla kurjat. Niin moni asia muuttuisi elämässänne. En itse kyllä rohkenisi muuttaa.

Ihan vakipaikasta kyse, ei mistään määräaikaisesta pätkästä.

Minunkin mielestä tässä kuviossa liian moni asia muuttuisi huonompaan suuntaan. Ja mitä ihmettä minä siellä elämälläni tekisin, kun ei edes työtä ole tarjolla. Ei sellainen ole elämää.

 

[kaalimaan vartija]

Meillä ei tuossa tilanteessa lähteneetkään heti kaikki, vaan ainoastaan se nainen. Ja kyllä meillä ainakin vaimon palkan noustessa tilanteesta hyötyi taloudellisesti koko perhe. Meillä tuo tilanne jatkui reilun vuoden, kolme lasta oli siis mun kanssani ja viikonloppuisin plus lomilla äitikin oli normaalisti kuvioissa. Tosiaan reilun vuoden päästä vaimon muutosta hän sai huippupaikan läheltä kotipaikkakuntaamme ja muutti takaisin kotiin. En usko, että kyseistä paikkaa olisi hänelle tarjottu, ellei hän olisi rohkeasti lähtenyt silloin aiemmin työn perässä. Tosin minä annoin silloin hänelle täyden tukeni.

Näin meilläkin toimittaisiin. Eli työpaikan saanut muuttaisi yksin. Muut ehkä perässä joskus jos sellainen asia tulisi ajankohtaiseksi...

 

["jep"]

mä lähtisin, jotenkin vaan uskoisin ettei se olisi mun urakehitykselleni itsemurha.. se antaisi mahdollisuuden johonkin ihan uuteen, mä ajattelen näin. Mun on tietenkin helppo sanoa, kun en ole ap:n housuissa

tee vaikka kirja tai pidä blogia hypystäsi/hypystänne tuntemattomaan. maksaisiko siitä joku? no, tää oli vaan heitto, mutta jos olisin itse vastaavassa tilanteessa, selvittäisin vaihtoehtoja, niitä hulluimmiltakin tuntuvia

 

[en halua muuttaa]

Asioilla on tapana järjestyä. Luota siihen että työtarjouksella on tarkoituksensa. Elämänne voi muuttua oikeasti parempaan suuntaan huimasti, vaikka et nyt uskoisi. Jos ei, muutatte takaisin ja toteatte ettei ollut teidän paikka. Ettekä kumpikaan näinollen katkeroidu. Joustaminen kuuluu hyvään parisuhteeseen, puolin ja toisin.

Mutta mitkä ovat mahdollisuudet sille, että se elämä muuttuisi paremmaksi uudessa paikassa? Ottaen huomioon nyt ensisijiasesti tuo työtilanne, joka tuskin ainakaan paranee. Millä tavalla se siis muuttuisi paremmaksi? Itse en ainakaan pysty löytämään ainoatakaan hyvää puolta nykyisestä skenaarioista. Ei ole minkäänlaista jatkuvuutta tiedossa minkään suhteen omalla kohdallani.

Mä olen myös sen verran rationaalinen, että pelkkä usko ja luottamus johonkin määrittelemättömään tarkoitukseen ei ole ikinä ollut mun juttu.

 

["vieras"]

Älä muuta.
Pikkukaupungin elo ei vain sovi kaikille, varsinkin jos nauttii runsaista palveluista ja harrastusmahdollisuuksista ja on tottunut saamaan ne kohtalaisella vaivalla.
Sitten katkeroidut pikkuhiljaa ja alat inhota miestäsi kun vuoden verran kassalla piippaat ostoksia.

 

[en halua muuttaa]

[QUOTE="jep";27276902]

tee vaikka kirja tai pidä blogia hypystäsi/hypystänne tuntemattomaan. maksaisiko siitä joku? no, tää oli vaan heitto, mutta jos olisin itse vastaavassa tilanteessa, selvittäisin vaihtoehtoja, niitä hulluimmiltakin tuntuvia [/QUOTE]

Tuollainen taas ei ole sitä järkevää tekemistä ja työtä, jota tarkoitan. Ja tuskinpa siitä kukaan mitään edes maksaisi. Minusta tuollainen puuhastelu on lähinnä jäiden polttelua, kun ei mitään järkevää ole tarjolla.

Olen aikuinen ihminen ja tarvitsen työtä, johon mulla on koulutus, sekä rahaa, jolla rahoitan perheeni tarpeita ja omia tarpeitani.

 

["anne"]

Miksi mies ei voi ottaa lasta mukaan ja asutte eri paikkakunnilla ja tapaatte esim 2 kertaa kuussa?