Mies sai töitä toiselta paikkakunnalta, mut mä joutusin sitten kaupan kassalle tai kotiin:/

[en halua muuttaa]

Tilanne on nimittäin sellainen, että minun alan töitä ei tuolla paikkakunnalla ole tarjolla, on niin pieni paikka kaukana periferiassa. Ei juuri mitään elinkeinoelämää, vain peruspalvelut. Miehelle kuitenkin tarjottiin kyseiseltä paikkakunnalta töitä ja hän haluaisi kovasti muuttaa. Lähimpään kaupunkiin tai yhtään minnekään on niin hemmetin pitkä matka, että ei ole oikein mahdollista työskennellä muualla.

Omalla kohdallani muutto sitten taas tarkoittaisi sitä, että joko menisin töihin kaupan kassalle, tai jäisin kotiin. Muuta ei ole, tiedusteltu on. Molemmat erittäin epämielekkäitä vaihtoehtoja, sillä olen hankkinut itselleni akateemisen loppututkinnon ja haluaisin tietysti hyödyntää sitä. Kotona en osaisi olla, sillä haluan tienata itse rahani. Nykyisellä asuinpaikkakunnalla olen hyvässä työssä, myös muissa kaupungeissa on töitä tarjolla minun alalta.

Muutenkaan en ole yhtään innostunut muuttamaan kauas kaikesta, maalle omakotiasujaksi. Rakastan kaupunkielämää ja sitä, että saan olla töissä ja ystäviä ympärillä. Kaikki lähellä.

Miehellä on töitä nykyiselläkin paikkakunnalla, mutta hänen urakehitystään ajatellen tuo tarjottu paikka olisi iso juttu. Minulle taas sosiaalinen ja ammatillinen itsemurha. Mies taas tykkäisi ajatuksesta, että saisi asua maalla omassa talossa, lapsenkin kannalta.

Onko muilla ollut näin hankalaa tilannetta? Miten olette saaneet aikaan konmpromissin?

 

["mie"]

Puhukaa, puhukaa ja vielä kerran .....
Onko mahista että voisit tehdä töitä etänä ?
Perustaa oman firman?

 

[Ohis]

Älä suostu, sinulla ei olisi siellä mitään, ei työtä, ei tukiverkkoja. Katkeroituisit vain.

 

[feef]

Sä jäät nykyiselle paikkakunnalle, mies menee työn perässä uudelle. Tapaatte sit viikonloppuisin.

 

[en halua muuttaa]

Sä jäät nykyiselle paikkakunnalle, mies menee työn perässä uudelle. Tapaatte sit viikonloppuisin.

Voisi muuten ollakin yksi (tosin huono) vaihtoehto, mutta kun on tuo lapsi tuossa.

 

["vieras"]

Mä muutin miehen perässä keskelle-ei-mitään ja kyllä kaduttaa.

 

["Kemeli"]

Onko sen periferian lähellä yhtään isompaa kaupunkia/paikkakuntaa esim. 100km säteellä, josta sinä voisit saada töitä? Voisitte vaikka muuttaa sinne kaupunkiin ja mies kulkisi töihin sinne maaseudulle. Ainakin meidän työpaikalle monella on 80km-100km työmatka.
Tosi kinkkinen tilanne, jos teidän molempien halut ovat tasan vastakkaiset. Ehkä sitten niin, että mies on viikot toisella paikkakunnalla töissä ja tulee sitten kotiin viikolopuksi?

 

[en halua muuttaa]

[QUOTE="mie";27276559]Puhukaa, puhukaa ja vielä kerran .....
Onko mahista että voisit tehdä töitä etänä ?
Perustaa oman firman?[/QUOTE]

Puhuttu kuule on, ja paljon Isoja juttuja ja valitettavasti kaikkeen ei heti löydy parasta ratkaisua. Tämä on hankala tilanne ja tässä tätä vatvotaan.

Mä en valitettavasti voi tehdä töitä etänä pääsääntöisesti.
Oma firma taas ei oikein tule kyseeseen, kun on vähän sellainen ala, että minun osaamiselle ei tuolla paikkakunnalla ole tarvetta. Ainoa järkevä liikeidea olisi konsultointipalvelu, mutta ei sitä kukaan tuolla ostaisi, kun ei ole tarvetta, ja mun osaaminen ei yksin riittäisi, tarvitsisin myös muita asiantuntijoita. Ja todennäköisesti joutuisin reissaamaan kohtuuttoman paljon.

 

["Kemeli"]

Voisi muuten ollakin yksi (tosin huono) vaihtoehto, mutta kun on tuo lapsi tuossa.

Jos sulla on kuitenkin hyvät tukiverkostot, niin varmaan pärjäisit viikot ilman miestäkin.

 

["vieras"]

Kai te puhuitte tästä jo silloin kun mies haki sieltä töitä?

Ehdottaisin minäkin, että asuisitte eri paikkakunnilla, yhdessä sitten viikonloput ja toisinaan arkena, kun mahdollista. Paljonko välimatkaa?

 

["vieras"]

Mä en suostuis, haluan asua kaupungissa lähellä palveluita ja kaikkea. Myös sinulla on oikeus elämään siellä missä haluat. Eikö miehelle sitten löydy mielekästä työtä sieltä missä nyt asutte?

 

[kaalimaan vartija]

En muuttaisi. Jos mulla olisi hyvä työ johon olen kouluttautunut, eikä uudella paikkakunnalla olisi mulle vastaavaa tai mitään muutakaan kiinnostavaa työtä tarjolla. Mies saisi muuttaa työnperässä... Tai sitten tehtäisiin joku sellainen ratkaisu, että koti lähemmäs miehen työtä ja joku kaupunki asunto sinne mun työn viereen... En tiedä... Kuinka pitkällä toi periferia on teidän nykyisestä kodista?

 

[en halua muuttaa]

[QUOTE="Kemeli";27276607]Onko sen periferian lähellä yhtään isompaa kaupunkia/paikkakuntaa esim. 100km säteellä, josta sinä voisit saada töitä? Voisitte vaikka muuttaa sinne kaupunkiin ja mies kulkisi töihin sinne maaseudulle. Ainakin meidän työpaikalle monella on 80km-100km työmatka.
Tosi kinkkinen tilanne, jos teidän molempien halut ovat tasan vastakkaiset. Ehkä sitten niin, että mies on viikot toisella paikkakunnalla töissä ja tulee sitten kotiin viikolopuksi?[/QUOTE]

Eipä ole, sehän tässä onkin. Jos olisi kohtuullisella etäisyydellä, niin ongelmaa ei olisi.

Minusta ajatus siitä, että mies on viikot toisella paikkakunnalla, on erittäin huono. Perheen pyörittäminen jäisi sitten arkena täysin minun vastuulleni, raskaaksi kävisi se ja siihen en suostu. Ellei mies sitten ottaisi lasta toiselle paikkakunnalle joka toiseksi viikoksi, mutta se taas olisi lapselle melko raskasta.

 

[tyfyiu]

Paljonko nykyisen ja uuden paikkaunnan välillä on matkaa? Meneekö kohtuuttomaksi asua puolivälissä?

 

[en halua muuttaa]

[QUOTE="Kemeli";27276621]Jos sulla on kuitenkin hyvät tukiverkostot, niin varmaan pärjäisit viikot ilman miestäkin.[/QUOTE]

No, en nyt tiedä hyvistä tukiverkostoista lapsenhoidon suhteen, esim. isovanhemmat asuvat kaukana, mutta muuten sosiaalinen elämä nykyisellä paikkunnalla. Lapsi on pph:lla.

Ja muutenkin, lapsi on meidän yhteinen, olisi aika epäreilu asetelma, että minä leikkisin yksinhuoltajaa viikot. Oma elämäni laskisi käytännössä nollaan ja raskasta olisi. Minusta miehen kuuluu myös olla jakamassa vastuuta lapsestaan, en halua tehdä sitä yksin, kun ei ole pakko.

 

[kaalimaan vartija]

No, en nyt tiedä hyvistä tukiverkostoista lapsenhoidon suhteen, esim. isovanhemmat asuvat kaukana, mutta muuten sosiaalinen elämä nykyisellä paikkunnalla. Lapsi on pph:lla.

Ja muutenkin, lapsi on meidän yhteinen, olisi aika epäreilu asetelma, että minä leikkisin yksinhuoltajaa viikot. Oma elämäni laskisi käytännössä nollaan ja raskasta olisi. Minusta miehen kuuluu myös olla jakamassa vastuuta lapsestaan, en halua tehdä sitä yksin, kun ei ole pakko.

Mä kyllä voisin pyörittää "yh"-arkea näiden neljän lapsen kanssa, mutta mies ei varmaan haluaisi olla erossa niin paljon lapsistaan.

 

[en halua muuttaa]

Paljonko nykyisen ja uuden paikkaunnan välillä on matkaa? Meneekö kohtuuttomaksi asua puolivälissä?

Noin 1000 km. Eli nyt asumme etelässä ja muutto olisi aivan pohjoiseen.

 

["vieras"]

Noin 1000 km. Eli nyt asumme etelässä ja muutto olisi aivan pohjoiseen.

Tuleeko mies kaivokselle töihin? Pohjoisessakin kyllä on myös niille akateemisille töitä, tosi juttu vain on, että välimatkat ovat pitkät.

 

[en halua muuttaa]

Mä kyllä voisin pyörittää "yh"-arkea näiden neljän lapsen kanssa, mutta mies ei varmaan haluaisi olla erossa niin paljon lapsistaan.

Niin, mieskin varmasti ikävöisi perhettään. Itse en ehkä haluaisi edes tuon yhden kanssa jäädä arkena kahdestaan kuin pakon edessä. Ainakaan nyt kun on vielä niin kovin pieni. Tilanne voisi olla toinen, jos lapsi olisi esim. koululainen, mutta kun hän on vasta 1v:/

 

[en halua muuttaa]

[QUOTE="vieras";27276694]Tuleeko mies kaivokselle töihin? Pohjoisessakin kyllä on myös niille akateemisille töitä, tosi juttu vain on, että välimatkat ovat pitkät.[/QUOTE]

Ei tule

 

[kaalimaan vartija]

Noin 1000 km. Eli nyt asumme etelässä ja muutto olisi aivan pohjoiseen.

Juu, en muuttaisi. Piste. Meillä ei edes keskustelaisi tuollaisesta muutosta.

 

[muuton kokenut]

Mä muutin miehen työnperässä naapurimaahan kotiäidiksi lapsen ja mahassa asuvan lapsen kanssa. Puoli vuotta asuttiin, ahdistuin ja masennuin. Muutettiin takaisin sinne mistä lähdettiin eikä elämä muuttunut kuin hetkelllisesti hyväksi. Ei onni todellisuudessa ole asuinpaikasta kiinni. Se on nyt todettu. Ahdistus ja masennus silti jäi, joten voi olla että ei olisi silti kannattanut lähteä, jos se sai alkunsa sieltä. Olen silti sitä mieltä, ettet voi yksin päättää miehesi puolesta. kokeilkaa edes, ottakaa riski. Voi olla että nautitte oikeasti elämästänne siellä. Meillä ainakin suhde lähentyi, olimme enemmän perheen kesken, kun ei ollut oikein muuta elämääkään. nyt kun asumme taas lähtöpisteessa, muistelemme usein niitä hetkiä, kun olimme ulkomailla asuessamme perheen kesken, laatuaikaa viettäen. täällä elämä on paljon hektisempää, ei ehdi olla perheen kanssa.

 

[nfo3]

Joku sanoi, ettei missään nimessä kannata lähteä mihinkään, muuten katkeroituu. Entäs se mies? Menettää ehkä elämänsä tilaisuuden työuransa saralla ja katkeroituu hänkin. Kun ap:lle ei kerran käy sekään ollenkaan, että asuisivat eri paikkakunnilla viikkoisin. Ap näyttää jo tasan tarkkaan päättäneen, ettei mikään muu käy kuin se, että elämä jatkuu nykyisellä tavalla, joten ihan turha tätä lienee edes jauhaa. Sen kun kiellät miestäsi menemästä ja uhkaat erolla, mikäli uskaltaa enää edes harkita tuota uutta työpaikkaansa.

 

[muuton kokenut]

Juu, en muuttaisi. Piste. Meillä ei edes keskustelaisi tuollaisesta muutosta.

just. Nää on just näitä naisia jotka talloo miehen haaveet ja urakehityksen...

 

["vieras"]

Voisittehan sopia, että kokeilette vaikka puoli vuotta, vuoden, muutatte takaisin jos siltä tuntuu. Hoitovapaa siksi aikaa? Millä alalla olet, voisiko jotain sen läheltä löytyä kuitenkin? Eihän täällä Lapissakaan ihan pellossa eletä, esimerkiksi Rovaniemi on ihan oikea kaupunki