Mies sai töitä Saksasta,nyt mietin,että lähdemmekö sinne koko perhe vai mies yksinään

Meillä on 1 alle kouluikäinen lapsi ja odotan toista ihan alkumetreillä eli vasta huhtikuussa olisi lapsen syntymäajankohta.

Mies sai Saksasta vakituisen työpaikan,mutta en tiedä halaunko sinne mukaan vaikkaalkuun olin sitä mieltä,että ilman muuta jos paikka aukenee niin sinne mennään koko perhe.

Nyt mua alkoi tosissaa pelottaa koko ajatus muuttamiseta. En haluaisi rikkoa perhettä vaikka mies tulisikin joka viikonloppu Suomeen,mut taas minulla ei ole siellä mitään tekemistä ja saksaakan en osaa.

Miten tän päätöksen voi oikein tehdä?
Miehen työ alkaa marraskuun alusta.

 

Minkä ikäisiä lapsia? Ja missä päin Saksaa työpaikka on? Itse lähtisin kyllä riemusta kiljuen vaikka Berliiniin, mutta ymmärrän ettei lasten kanssa toiseen maahan muuttaminen ole niin helppo päätös. Saksa on sinänsä kyllä mukava maa.

 

Mihin päin Saksaa olisitte suuntaamassa?

 

Mee mukaan, sillä nuo miehet löytävät kyllä itselleen viihdyttäjän, jos oma nainen ei ole lähellä.

 

Mene mukaan. Mies ei kumminkaan reissaa joka viikonloppu kotiin. Veikkaan, että intosi on vaihtunut "rimakauhuun" kun mahdollisuus muuttui todellisuudeksi.

Kannattaa toki selvittää kuviot huolellisesti, ja olla sitten aktiivinen että löydät itsellesi tekemistä.

 

Tottakai menette mukaan jos se sun töiden puolesta mitenkään onnistuu. Ja eiköhän se onnistu, viimeistään siinä kohdalla kun olisit jäämässä äitiyslomalle. Ei kotimaasta ole pakko kaikkea myydä, tavarat voi laittaa varastoon ja asunnon vuokralle jos se on omistusasunto. Voitte olla siellä esim. vuoden ja katsoa sitetn haluatteko palata takaisin vai jäädä sinne.

Kyllä mä ainakin katsomaan lähtisin. Pääseehän sieltä pois jos ei viihdy.

 

No meillä ei mies ylipäätään hakisi töitä ulkomailta, mikäli koko perhe ei olisi lähdössä mukaan. Ja jos olisin miehelle luvannut, että messissä ollaan koko perhe, niin en todellakaan tuossa vaiheessa lakaisi perumaan puheitani. Eli jos on sovittu että kaikki lähdetään, niin sitten kaikki lähtee matkaan. Ota reissu seikkailuna ja mahdollisuutena! Jos jäät Suomeen , riski perheen hajoamiseen on melkoisen suuri.

 

Kyllä sitä kieltä oppii, siskokin oppi ummikkona, kun hänen miehensä oli siellä töissä. Tosin heillä se oli väliaikaista ja tiedossa muutenkin. Nyt sinulla hyvää aikaa opetella sitä kieltä.

 

Meillä mietään samaa lähteekö mies yksin ulkomaille. Meillä tämä työttömyys tuli huonoon saumaan, lapsi aloitti juuri koulun. Kaksi taloutta ja matkat tuovat myös kuluja ja olisihan se muutenkin aika ankeaa olla erillään.

 

Nyt luin aloituksen tarkemmin... kun kerran alle kouluikäisistä on kyse ja itsellä vielä äitiysloma tulossa, niin kyllä varmaan lähtisin. Olisi se tosi mielenkiintoista. Mutta haluaisin kyllä luultavasti pitää option muuttaa takaisin Suomeen ainakin esikoisen aloittaessa esikoulun tai koulun.

 

tottakai lähdette perheenä, alkakaa painua!

sen kerran kuin tuollainen lottovoitto iskee...

 

Jos olet ollut lähdössä mukaan miehen hakiessa töitä, eikö ole epäreilua alkaa perumaan kun paikka aukeaa. Vai mitä miehesi tuumaa, jos yhtä äkkiä jäätkin kotiin. Meillä ei edes harmittaa, että lähtiskö mies yksinään, kyllä Se olis koko perhe tai ei kukaan. Ei ne viikon loput mitään leppoisia miehelle tule olemaan, jos työviikon jälkeen lentää suomeen ja kohta takaisin.

 

Kun noin pienet lapset, niin ilman muuta lähtisin.

 

Tietysti lähtisin mukaan. Ihan jo siksi että minusta ulkomailla asuminen on kivaa, etenkin kun pääsee maahan josta tykkää. Lapset oppisivat sujuvan saksan josta voisi tulevaisuudessa olla työelämässä hyötyä. Sinä voisit opiskella kieltä. Tutustua uuteen maahan ja uusiin ihmisiin. Opiskella vaikka jotain tai hakea töitäkin jos siltä tuntuu myöhemmin kun lapset ovat isompia. Kyllä takaisin aina pääsee. Ulkomaille hyvään työhön taas ei aina pääse.

Joten miten päin tahansa asiaa katsoisin totta kai lähtisin ilosta hyppien. Mitä menetettävää sulla on jos lähdet mukaan? Jos jostain syystä inhoat Saksaa ja elämäänne siellä niin pääset aina takas tänne. Mutta jos et lähde voit menettää perheen ja upean kokemuksen.

 

Onko kyseessä vakituinen paikka vai väliaikainen komennus? Pysyvässä muutossa tietysti joutuu " katkomaan siteitä" ihan eri tavalla kuin vaikka vuoden keikalla. Mutta Saksa on kuitenkin lähellä, ja eu-maa jossa monet asiat hoituvat melko tutulla tavalla verrattuna moniin muihin maailmankolkkiin. Itsekin olen hakemassa töitä ulkomaiöta, enkä todellakaan haluaisi lähteä ilman miestä ja lapsia yksin. Suunnitteluahan se vaatii, mutta kyllä siitäkin selviää.

 

Mukaan tietenkin kun ei ole kouluikäisiä lapsiakaan. Etäsuhteet useimmiten menevät persiilleen, jompikumpi alkaa laukkoa vieraissa.

 

Mukaan tietenkin kun ei ole kouluikäisiä lapsiakaan. Etäsuhteet useimmiten menevät persiilleen, jompikumpi alkaa laukkoa vieraissa.

No, mua ei sinänsä haittaa vaikka "laukkoisikin" vieraissa, niin kauan kunhan mä olen elämässä ainoa nainen jota rakastaa koko sydämestään. Panot ovat panoja.

 

Todellakin lähdette koko porukka. Huikea tilaisuus, jota ei monikaan saa eteensä elämässä.


*kateudesta vihreänä*

 

Ihan luonnollista että asian tultua todeksi alkaa pelottaa. Älä anna sen pelon kahlita, lähde vaan katsomaan mitä tapahtuu! Rohkeutta! Pois pääsee ja käymään Suomessa kätevästi, jos et viihdy. Mutta loistava mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin, opetella uutta kieltä, olla mukana koko perheenä. Kieltä kannattaa opiskella, siellä ei puhuta niin hyvin englantia kuin täällä.

 

Ehdottomasti lähtisin mukaan lasten kanssa. Vitsi mikä tilaisuus!