Mies saa oloni arvottomaksi!;(

Olen ollut kotiäippänä 6 vuotta,esikoisen syntymästä lähtien..Meillä 3 pientä lasta.Nuorin 1v7kk..En ole olut siis nyt työelämässä,koulutuspohjaa on vain ylioppilas vuodelta-04.
nyt olen kovasti hakenut oppisopimuspaikkaa ja yksi on työnantajan puolesta harkinnassa,mutta mitään varmaa ei ole tulossa..
Mies on todella masentunut meidän rahatilanteesta..Se,että kun hän tekee töitä ja siltikään rahat eivät riitä kuin nipin napin seuraavaan palkkaan.Asumiskustannuksia on paljon,ja laskuja..Mies toitottaa koko ajna,että "mene sinä töihin.." Se saa oloni arvottomaksi,että kuin tämä tilanne olisi minun syytäni..Vaikkei hän sitä suoraan sano niin aistin sen ilmapiiristä..Välillä tulee mieleen,että josko erottaisiin niin en olisi "tiellä" tai "haittoina"..Mies ei lämpene eroajatukselle,mutta minä en kohta jaksa enää tätä murjotusta ym.

 

Sulla pitäisi olla lupa olla kotona, jos nuorin on noin pieni.

 

Mene töihin! Raskasta se miehelläkin varmasti, ei se ero ole tuohon ratkaisu. Toisiaan tukien liitossa mennään. Mies ei jaksa taloudellisesti koko perhettä nyt kannattaa, ota joku iltasiivoustyö tms.

 

Mene töihin! Raskasta se miehelläkin varmasti, ei se ero ole tuohon ratkaisu. Toisiaan tukien liitossa mennään. Mies ei jaksa taloudellisesti koko perhettä nyt kannattaa, ota joku iltasiivoustyö tms.

No just, sinne töihinhän noin vaan kävellaan "Huomenta, mä tulin tänne töihin". Pikkusen on mustavalkoista porukkaa taas liikenteessä tänään.

 

Ottaisin itse asian siltä kannalta, että jaksan paremmin kotonakin, kun on välillä töissä ihan eri ympyröissä. Mulle sopi ainakin töihin meno, kun lapsi oli 1v6kk. Tosin on vain yksi lapsi.

 

Mutta auttaako osapäivätyö mitään asiaan..?Kun siihen tulee päivähoitomaksut ym.Niin menee plus-miinus-nolla.Miehellä epäsäännöllinen vuorotyö,eli en voisi olla esim.joka ilta töissä..Tällä hetkellä olen työnhakijana,eli saan kotihoidontuen päälle 120e/kk siitä,että haen töitä/oppisopimuspaikkaa ja ravaan työkkärissä..Tämä tilanne masentaa,myös minua..

 

Miksi ei saisi olla kotona, jos kerran siitä lastenhoidosta maksetaan tukea? Pitää miettiä, mihin se raha menee ja mihin on varaa.

 

Niin, ei ihme ettei kotiäityttä arvosteta kun oma mies ei sitä edes tee! Ja joku osa-aikatyö on yhtä tyhjän kans, kun verojen jälkeen ei paljo mitään jää käteen. Saathan sä kuitenki jotain rahaa kun olet kotiäiti, ja teet arvokasta työtä - eipä taitas ukolleskaan olla aamulla väsyneiden lasten hoitoon kuskaaminen herkkua

 

Ei mies varmaan minusta ajattele,että olen arvoton,mutta minulle itselleni tulee sellainen olo,kun en voi ottaa sitä toista taloudellista vastuuta..Ja masentaa katsoa,kun mies masentuu rahojen huvetessa..

 

No nyt sitten on keskustelun paikka, joko mies auttaa ja tukee sinua työnhakemisessa ja saannissa, tai sitten vaihtaa itse suuripalkkaisempaan duuniin.
Jos eroatte niin sinun elämä helpottuu huomattavasti, kukaan ei hauku kotona, saat lapset hoitoon päiväkotiin, 3 lapsen yksinhuoltajana ei varmaan tule tähtitietreellisiä hoitomaksuja. Ja mikä parasta, saat omaa aikaa kun lapsoset ovat isällään.

 

Miksi ei saisi olla kotona, jos kerran siitä lastenhoidosta maksetaan tukea? Pitää miettiä, mihin se raha menee ja mihin on varaa.

No siksi, jos SIIHEN ei ole kertakaikkiaan varaa siihen kotonaoloon. Jos SE on syy harkita eroa. Jos toinen on SEN asian vuoksi masentunut.

 

Ei mies varmaan minusta ajattele,että olen arvoton,mutta minulle itselleni tulee sellainen olo,kun en voi ottaa sitä toista taloudellista vastuuta..Ja masentaa katsoa,kun mies masentuu rahojen huvetessa..

Mutta kun sä otat niistä ihan toisenaista vastuuta ihan koko ajan.

 

Ottaisin itse asian siltä kannalta, että jaksan paremmin kotonakin, kun on välillä töissä ihan eri ympyröissä. Mulle sopi ainakin töihin meno, kun lapsi oli 1v6kk. Tosin on vain yksi lapsi.

Miehen painostuksesta sitä ei tartte tehdä; ja jos itse jaksaa olla kotona, niin mikä estää? Ihan kun se kotiäitys ei sitä työtä olis!

 

Ei ero ole tuohon mikään ratkaisu, vaan että haet tosissasi töitä. Jos teillä ei ole korkeat tulot, niin eivät ne lasten hoitomaksutkaan ole korkeat, ties vaikkei maksaisi mitään elleivät tulorajat ylity. Kannattaa selvittää. Lapsille saa osa-aikahoitoakin, jolloin maksut ovat myös pienemmät.

Onhan se ymmärrettävää, että miehelläkin on kova taakka, jos on koko perheen elätys omalla vastuulla pelkästään. Etenkin, kun ne tulot eivät riitä vaan kiristää kaikkien pinnaa. Ei se kotona oleminen ole mikään itseisarvo, jos siinä äidin itsetunto laskee ja ollaan kauheissa paineissa rahatilanteen vuoksi.

 

Miksi ei saisi olla kotona, jos kerran siitä lastenhoidosta maksetaan tukea? Pitää miettiä, mihin se raha menee ja mihin on varaa.

No siksi, jos SIIHEN ei ole kertakaikkiaan varaa siihen kotonaoloon. Jos SE on syy harkita eroa. Jos toinen on SEN asian vuoksi masentunut.

Että kylläpä nopeasti unohtuu ne myötä ja vastamäet;, miksi ei ole varaa? Ja aika ihme ukko jos joka vastoinkäymisestä pitää eroalla uhata!

 

Miksi ei saisi olla kotona, jos kerran siitä lastenhoidosta maksetaan tukea? Pitää miettiä, mihin se raha menee ja mihin on varaa.

No siksi, jos SIIHEN ei ole kertakaikkiaan varaa siihen kotonaoloon. Jos SE on syy harkita eroa. Jos toinen on SEN asian vuoksi masentunut.

Nii. Meillä oli varaa kotonaoloon miehen tavis-palkalla, minun minimirahalla ja talolainalla. En tiiä sitten. Aika paljon ihmisillä menee rahaa kaikkeen ihan turhaankin joka päivä, esim. tupakointiin.

 

Ole kotona kaikin mokomin ainakin kunnes kotihoidontuki loppuu. Jos miehellä on rankkaa, jääköön hän kotiin ja sinä töihin. Ei raha ole tärkeintä, jos sitä vaan riittää elämiseen.

 

Ja onhan se niinkin,että menoja meillä on ihan liikaa omasta syystämme,ja ruokakaupassa ei palkkapäivän jälkeisinä päivinä paljon mietitä,mitä ostetaan,sitten tulee niitä Mäkkäripäiviä(tuhottoman kallista) ym.mitä voisi jättää väliin..Ehkä se olisi viisainta nyt seuraavasta palkkapäivästä lähtien laskea tarkkaan ,missä voisi säästää..Tällä hetkellä kun tilanne on tämä,ja minä kovasti haen paikkaa,johon kotiäitiyden vaihtaa omasta halustani jo.
Ehkä se tulevaisuus on kirkkaampi,mies vaan ei osaa ajatella niin.

 

Miksi ei saisi olla kotona, jos kerran siitä lastenhoidosta maksetaan tukea? Pitää miettiä, mihin se raha menee ja mihin on varaa.

No siksi, jos SIIHEN ei ole kertakaikkiaan varaa siihen kotonaoloon. Jos SE on syy harkita eroa. Jos toinen on SEN asian vuoksi masentunut.

Nii. Meillä oli varaa kotonaoloon miehen tavis-palkalla, minun minimirahalla ja talolainalla. En tiiä sitten. Aika paljon ihmisillä menee rahaa kaikkeen ihan turhaankin joka päivä, esim. tupakointiin.

Niinpä, onko se sitte et hankitaan kalliilla kaikkea tarpeetonta ja kaikki pitää olla viimeisen päälle?

 

Ottaisin itse asian siltä kannalta, että jaksan paremmin kotonakin, kun on välillä töissä ihan eri ympyröissä. Mulle sopi ainakin töihin meno, kun lapsi oli 1v6kk. Tosin on vain yksi lapsi.

Miehen painostuksesta sitä ei tartte tehdä; ja jos itse jaksaa olla kotona, niin mikä estää? Ihan kun se kotiäitys ei sitä työtä olis!

Mä olen kyllä sitä mieltä, että perhe on se yhteinen "yritys". Ei toinen voi yksin päättää että jäänpä kotiin, toinen kantakoot rahaa ja painakoot pitkää päivää. Pitäishän toisellakin olla oikeus olla silloin enemmän läsnä, miksi vaan toisella on se oikeus?
Yhteispeliä on kaikki ja nää on yhteisiä päätöksi, puhukaa!

 

En sano, että kaikilla ois varaa olla kotona, mutta kannattaa tarkastaa ensin ainakin mikä sitä rahaa syö eniten. Voihan olla, että niitä töiotä ei vaan saa.

 

Miksi ei saisi olla kotona, jos kerran siitä lastenhoidosta maksetaan tukea? Pitää miettiä, mihin se raha menee ja mihin on varaa.

No siksi, jos SIIHEN ei ole kertakaikkiaan varaa siihen kotonaoloon. Jos SE on syy harkita eroa. Jos toinen on SEN asian vuoksi masentunut.

Että kylläpä nopeasti unohtuu ne myötä ja vastamäet;, miksi ei ole varaa? Ja aika ihme ukko jos joka vastoinkäymisestä pitää eroalla uhata!

eikö se Ap tässä eroa harkinnut, eikä mies?

 

Ja onhan se niinkin,että menoja meillä on ihan liikaa omasta syystämme,ja ruokakaupassa ei palkkapäivän jälkeisinä päivinä paljon mietitä,mitä ostetaan,sitten tulee niitä Mäkkäripäiviä(tuhottoman kallista) ym.mitä voisi jättää väliin..Ehkä se olisi viisainta nyt seuraavasta palkkapäivästä lähtien laskea tarkkaan ,missä voisi säästää..Tällä hetkellä kun tilanne on tämä,ja minä kovasti haen paikkaa,johon kotiäitiyden vaihtaa omasta halustani jo.
Ehkä se tulevaisuus on kirkkaampi,mies vaan ei osaa ajatella niin.

Sillon istutte alas paperin ja kynän kanssa; ja rupeatte karsimaan turhia ostoksia ja mietitte missä voi säästää

 

Ottaisin itse asian siltä kannalta, että jaksan paremmin kotonakin, kun on välillä töissä ihan eri ympyröissä. Mulle sopi ainakin töihin meno, kun lapsi oli 1v6kk. Tosin on vain yksi lapsi.

Miehen painostuksesta sitä ei tartte tehdä; ja jos itse jaksaa olla kotona, niin mikä estää? Ihan kun se kotiäitys ei sitä työtä olis!

Mä olen kyllä sitä mieltä, että perhe on se yhteinen "yritys". Ei toinen voi yksin päättää että jäänpä kotiin, toinen kantakoot rahaa ja painakoot pitkää päivää. Pitäishän toisellakin olla oikeus olla silloin enemmän läsnä, miksi vaan toisella on se oikeus?
Yhteispeliä on kaikki ja nää on yhteisiä päätöksi, puhukaa!

Eikä toinen voi myöskään pakottaa töihin, jos lapset pieniä ja mahdollista olla kotona

 

Ja pakko ei ole kotona olla, tietenkään, jos ei halua. Onnea työnhakuun, toivottavasti löytyy mieleinen työ sulle. :hug: