Mies saa kohta tarpeekseen

[Mariia]

Minulla ei ole tilaa tässä suhteessa. Miehellä on niin vaikeaa, että kaikki vaatimukset taholtani ovat aina liikaa, vaikka en edes vaadi kuin kuuntelemista, ja sitä että mies muistaa minua oma-aloitteisesti ja niin että se lähtee hänestä itsestään, eikä siitä että minä ensin halkean raivosta ja joudun pyytämään niitä asioita.
Työstä tässäkin on kyse, Sama asia toisinpäin, mutta naisen näkökulmasta, kuin tuolla rakennusmiehellä, toisen ketjun aloittajana.
Ja olen aina kannustanut miestä, ja ollut valittamatta turhasta.

Minun on pakko saada tietyt asiat suhteesta, en tiedä miksi, mutta jos orjailen vain miestä ja välttelen asioista puhumista tarpeeksi kauan(koska mies kuulee ne turhana valituksena, ja lakkaa rakastamasta) niin masennun.
Joskus kaikki on hyvin, mutta useimmiten minun tunteeni saavat ilmetä vain silloin, kun miehelle työn ja jaksamisen puitteissa sopii. Itku on kiristystä, olen siis halveksittava ja halpamainen ihminen jos itken, eikä mies anna minun edes itkeä koskaan, vaikka se minua helpoittaisi, alkaa sensijaan aina huutamaan ja valittamaan jos itken, tai keksii jonkun ratkaisun johonkin toissijaiseen ongelmaan, jota itken, vaikka osaisin kyllä itsekin miettiä asiat kunhan saisin ensin jostain voimaa.

(en tosin edes tiedä kuuluvatko minun ongelmani hänelle ollenkaan, vai pitäisikö parisuhteessa huolehtia vain omista asioistaan ja pitää sitten yhdessä pelkkää hauskaa)

Olen alkanut uhkailemaan miestä erolla, koska ei ole muutakaan keinoa saada häntä kuulemaan,
ja olen siksi entistä huonompi tyttöystävä koska teen sellaisia vääriä hälytyksiä, ja sitten minulla ei olekaan ""mikään oikea asia"" vaan ainoastaan joku typerä tunne. Huono omatunto, jonka jälkeen pyydän anteeksi enkä vieläkään ole saanut mitään itselleni. Ovatko siis kaikki naiset pelkkiä loisia, jotka imevät mieheltä veret ja voimat, vai olenko ainoa?

Kertokaa naiset, ja miehetkin jotka olette seurustellleet monta vuotta, tai naimisissa, en halua kuulla kenenkään tyhmän pikkulikan kommentteja, joka on seurustellut viikon ja uskoo että ""naiset ja miehet voivat elää tasa-arvoisena jos vain ovat tarpeeksi älykkäitä ja edistyksellisiä""

Mitä voin tehdä, että en menettäisi itsekunnioitustani kokonaan. Tunnen itseni aivan täydeksi hölmöksi, kun en osaa tulla omassa parisuhteessani kuulluksi. Työkaverit eivät ikinä aavistaisi mikä kotikiusattu tossu olen kotonani.
Jos minulla ei olisi koko miestä, niin en usko että olisin näin stressaantunut. Mutta kun mies kerran on niin sitä alkaa tarvitsemaan, jos ei olisi miestä niiin hakisin todennäköisesti enemmän tukea kavereistani.
Nyt en voi sitäkään tehdä, sillä heitä ei ole, enkä halua käyttää muita ihmisiä hyväkseni vain selvitäkseni typerästä parisuhdekriisistä, jonka olen itse aiheuttanut olemalla rasittava riippakivi. Vai olenko teidän mielestänne?

 

[samassa]

sama täällä. Vieteri on tiukalla.

Miehen mielestä minun pitäisi olla tyytyväinen. Hän tekee niinkuin itse haluaa, kaikki minu ehdotukset tyrmää

 

[Rami]

Minulle on vain teille yksi kysymys: miksi olette parisuhteessa, jossa ette saa olla oma itsenne? Mitä siitä hyödytte? Mitä voitte tehdä sen eteen, että voitte olla oma itsenne jälleen?

 

[Mariia]

No itseasiassa hyvä seksi on yksi syy, ja se että on rakastunut. Muutenhan varmaan lähtisin ensimmäisestä poikkipuolisesta sanasta kävelemään, eikä tällainen tilanne sitäpaitsi ole sellainen jota huomaa suhteen alussa.
Ja sitten kun ongelmia tulee, niin on monta vuotta yhteistä historiaa takana, ja sitä haluaa mieluummin kuitenkin ratkaista ongelmat kuin ""lähteä suhteesta jossa ei saa olla oma itsensä.""
Vahva epäilys on, että jos ei yhdessä suhteessa saa ongelmaa ratkaistua, niin se sama kriisi tulee varmasti vastaan seuraavassakin.

Joten ratkaisuja, kuinka olette pärjänneet vastaavissa tilanteissa?

 

[Kohtalotoveri]

Kirjoitat asiaa, mutta tämä kohta särähti pahasti:
... en halua kuulla kenenkään tyhmän pikkulikan kommentteja, joka on seurustellut viikon ja uskoo että ""naiset ja miehet voivat elää tasa-arvoisena jos vain ovat tarpeeksi älykkäitä ja edistyksellisiä""

Nainen on niin helposti miehen mielestä hankala ja sillä kuitataan oikeatkin asiat.

Mutta se, että katkeruutesi saa sinut haukkumaan pikkutytöt tyhmiksi kuulostaa hälyttävältä. Tee jotain tilanteelle. Kirjoita miehellesi kirje.

 

[Rami]

Enhän minä mitään ehdottanut, että pitäisi lähteä suhteesta pois. Kysyin vain, että mitä voitte sen eteen tehdä jotta voitte olla jälleen oma itsenne siinä suhteessa. Ehkä ilmaisin itseni huonosti, olen pahoillani siitä.

 

[Apua!]

On todella julmaa ja typerää uhkailla erolla, olen siihen itsekin syyllistynyt joten näin mitä se suhteelle tekee. Sitten ikävä kyllä kukaan ei ole ajatustenlukija ja kyllä sitä pitää osata pyyttä asioita joita haluaa. Googleta säkin: väestöliitto parisuhde. Käy sieltä lukemassa vinkkejä parempaan parisuhteeseen ja eron merkkejä. Oli apua enemmän niistä kuin erolla uhkailusta.

 

[mies]

Minulla on kokemusta. Ja valitettavasti nykyajan naiset käyttäytyvät enimmäkseen kuin sinä. En tiedä onko minulla ollut vain huono tuuri, mutta olen törmännyt samaan asiaan kuin miesystäväsi. Minusta naiset eivät pärjää nykyhteiskunnassa ja he purkavat pahaa oloaan miehiinsä. Naisten ongelmista työ on numero yksi, se on liian kuluttavaa ja nainen tunnollisena työntekijänä ei huolehdi itsestään, siis ruokailu on huonoa ja taukoja ei pidetä; mistä seuraa väsymys. Myös yöunet voivat jäädä vähiin. Eikä osata antaa itselleen anteeksi.
Olen todella surullinen siitä, että naiset eivät jaksa ja tulos on ongelmat.

 

[Juups]

Surullista on vielä se ettei tälläiset naiset näe omia vikojaan, syyttävät toista, lähinnä omaa miestänsä oman elämän kurjuudesta, vaikka tästäkin viestistä näkyy että ongelmat johtuu hänen suurista vaatimuksistaan. Ei ole mihinkään tyytyväinen. Eletään oma elämä miehen kautta ja sitten ajatellaan vielä että miehen pitäisi tehdä samoin, ahdistavaa.

 

[Marrii]

Olet riippakivi. Aika itsenäistyä. Ei voi pärjätä toisen kanssa, jollei ole sinut itsensä kanssa. Itsenäistymiseen tarvitaan elämää vain itsensä varassa, omia ratkaisuja, omia siipiä kantamaan.

Sinulla on työpaikka, joten pärjäät itseksesi. Itkemällä ja ruikuttamalla saat itsesi tuntumaan vieläkin rasittavammalta. Älä odota, että toinen ratkaisee sinun ongelmasi, itse niille pitää tehdä jotain.

Olet ""kouluttanut"" kumppanisi siihen, että itket, ruikutat ja uhkailet, mutta niitä ei tarvitse ottaa tosisssaan. Pakko saada- orjailu - välttely, mitä asioita, tekoja, tapoja ne ovat?

Oletko koskaan kuulllut, että suhteessa annetaan ja saadaan? Vapaaehtoisesti puolin ja toisin. Kumpikin saa olla oma itsensä, mutta silti kaikessa otetaan toinen huomioon. Ettei loukata, vahingoiteta tai syrjäytetä.

Silloin, kun toisen työ vie kaiken energian, toinen mukauttaa toimintaansa siihen, puolin ja toisin. Jos toisella on kiirettä ja paljon työtä, mennään avuksi ja tueksi siinä, missä voidaan, vaikka kotityöt yksin tehden tai sinne raksalle avustamaan. Normaalioloissakin pyritään tekemään yhdessä, eikä laskemaan, kumman vuoro.

On itsestään selvää, ettei väsynyt ja stressaantunut ihminen ajattele seksiä, ei taputtele eikä suukottele, hän tarvitsee lepoa ja ruokaa, ne ovat hänen tärkeimmät tarpeensa. Vasta kun hän on ne tarpeet tyydyttänyt, voi ja jaksaa ajatella muutakin.

Toteat itse, että ilman miestä olisi helpompaa. Miksi ihmeessä et toteuta sitä? En ymmärrä, vaikka olen nainen ja taatusti kokenut tiukkoja aikoja elämässä.

 

[Mariia]

Kiitos, että huomasit pienen yksityiskohdan, etkä kokonaisuutta. Se on aina niin mukavaa.
Tyhmiä pikkulikkoja kuitenkin todella on olemassa, ja he yleensä täällä palstalla alkavat leuhkimaan, kuinka hyvin HEILLÄ menee, jos jollain on jokin ongelma.

 

[Mariia]

Sait ilmeisesti käsityksen, että en tee mitään muuta kuin itken ja uhkailen. No, kai se käsitys voi tullakin helposti, mutta asia ei kuitenkaan niin ole.

Olet oikeassa, että ihmisen pitää itsenäistyä. Ehkä se vain on hankalaa, kun joku vielä itsenäisempi on vierellä ja saan helposti mökötyksestä sen käsityksen, että miehen itsenäisyys on siis enemmänkin välinpitämättömyyttä. Koska en ole häneen verrattuna läheskään niin itsenäinen. Rahallisesti ja muuten kyllä, mutta mitä tunteisiin tulee niin, voi voi..


Ehkä asia on niin, että mies tarvitsee naista vain kun sellaista ei ole, ja kun nainen on hankittu niin loppu on vain sitä, kuinka saa hillittyä ja hallittua naisen tunteet murskaamalla ne.

Ehkä elämä vain on sellaista, tai ehkä en vain ole kypsä seurustelemaan kun olen muuttunut näin epävarmaksi.

 

[saana]

Ymmärrän kyllä hyvin tilanteesi koska omassa suhteessani on (tai on ollut) paljon samaa, ja minusta on ikävää, että olet saanut näinkin ikäviä vastauksia. Asiat, joita ""vaadit"" mieheltä suhteessa ovat aivan tavallisia naiselle tärkeitä asioita eikä se tee sinusta ikävää riippakiveä. Mielestäni myöskään tuen puuttuminen ei tarkoita, etteikö suhteessa olisi mitään hyvää, etteikö se voisi silti rikastuttaa elämää niin että kaikkien ongelmien jälkeenkin ""saldo"" jää plussan puolelle, joten miksi aina kehotetaan eroamaan kun suhteessa esiintyy ensimmäisen kerran ongelmia? Olen myös sitä mieltä, että jos ongelmia ei käsittele nykyisessä suhteessa, ne varmasti tulevat esiin seuraavissakin. Ei se ruoho mitenkään vihreämpää aidan takana ole.

Jos todella haluat tehdä asialle jotain, annan yhden lukuvinkin: John Gray - ""Mars ja Venus ikuisesti yhdessä""

Tämä kirjailija herättää aika suuria antipatioita feministien keskuudessa, koska pikaisesti kirjaan tutustumalla voi saada sen kuvan että se kannustaa jatkamaan vanhoja sukupuolirooleja - nainen kotona, mies töissä. Jos kuitenkin jätät feministit omaan onneensa ja tutustut kirjaan, olen aika varma että löydät siitä ainakin muutamia vinkkejä joilla saat parisuhteeseesi uutta potkua - itse ainakin olen saanut. Ja sovinismista kirjassa ei todellakaan ole kyse. Laitan loppuun pari sitaattia niin saat vähän ideaa siitä mistä kirjassa on kyse.

Koitahan jaksella!

-------------

Naisten siirtyminen kotoa työelämään on vähentänyt miesten perinteistä arvoa naisten kannalta. Tämän päivän yhä itsenäisemmät ja itseriittoisemmat naiset eivät enää entiseen tapaansa tarvitse miehiä elannonhankkijoiksi tai suojakseen.

Ajat ovat muuttuneet, emmekä voi muuta kuin muuttua mukana. Parisuhteissa tarvitaan uudet tehtäväkuvaukset. Miehen on pakko opetella uusia taitoja, jos haluaa kumppaninsa tarvitsevan ja arvostavan häntä. Naisilta vaaditaan uutta tiedostamista voidakseen jatkaa työskentelyä miesten kanssa rinta rinnan ja tulla sitten kotiin, jossa odottaa hellä ja kannustava parisuhde. Vaaditaan uusia taitoja pysyä naisellisena ja olla samalla vahva.

Äitimme eivät osanneet opettaa tyttärilleen, miten tunteista kerrotaan siten etteivät miehet asetu puolustuskannalle, tai miten pyydetään tukea tavalla, johon mies reagoi myönteisesti. He eivät ymmärtäneet, miten miestä vaalitaan ryhtymättä miehelle äidiksi tai antamatta liian paljon. He eivät tienneet, miten miehen toiveet voisi täyttää uhraamatta omiaan.

Kun ymmärrämme, miten erilaisiksi olosuhteet ovat kummankin sukupuolen kohdalla muuttuneet, saamme siitä viisautta ja myötätuntoa pystyäksemme oppimaan kumpaakin osapuolta tukevan parisuhteen edellyttämiä uudenlaisia lähestymistapoja.

 

[Juups]

Mielestäni en ole tyhmä pikkulikka ja elämäni ei ole ikinä ollut ruusuilla tanssimista. Tapasi jo kirjoittaa on musertava. Syyllistävä, riippuva, torjuva ja et taida todellakaan edes yrittää ajatella asioita vähän niin kuin ulkopuolisena. Miten mies voisi hyväksyä sut tunteinesi jos et edes itse siihen pysty. Täälläkään et ota yhtään neuvoa vastaan, vaan heität kaiken takaisin.

""Olet oikeassa, että ihmisen pitää itsenäistyä. Ehkä se vain on hankalaa, kun joku vielä itsenäisempi on vierellä ja saan helposti mökötyksestä sen käsityksen, että miehen itsenäisyys on siis enemmänkin välinpitämättömyyttä."" -)Tämä lause kuvaa sitä että et elä omaa elämää, vaan elät sitä toisen kautta. Itkemällä ja uhkailemalla vaikka sitä ei tekisi usein, ei saa järkevää ja antoisaa juttelutuokiota aikaiseksi. Miten mies murskaa tunteesi? Pettää, lyö? Vai onko sulla tunne ettei hän kuuntele. Kerrot kuinka mies murskaa tunteesi, miten? Teillä menee huonosti, mies jota kerran tulisesti rakastit on mielestäsi ilmeisesti muuttunut? Kyllä ihminen muuttuu, mutta hän on edelleen sama mies. Kyllä meitä tyhmiä pikkulikkoja on, ajatteleppas että kritiikki on usein paras ja antoisin kasvattaja. Mä ehkä olisin enemmän sun puolella jos et olisi niin hyökkäävä ja osaisit sanoa miehestäsi jonkun oikean syyn miksi hän tekee elämästäsi helvettiä. Nyt ymmärrän asian niin että kärsit siitä että parisuhteenne voi huonosti ja sä voit huonosti. Ehkä pitäisi keskittyä siihen miten sitä saisi parannettua. Sanoit monta kertaa ettei miehelläsi ole helppoa, missä on sun sympatia häntä kohtaan. Tuskinpa hän on kovin välinpitämätön silloin?

 

[Itkusta ja uhkailusta]

Miksi itkua pidetään aina niin negatiivisenä asiana? Itse itken helposti myöskin ilosta, niin miksi huolesta ja murheesta ei voisi itkeä toisen nähden? Kiristyskeinona sitä ei toki saa käyttää.

Itse huolestuin siinä vaiheessa, kun parisuhdeongelmia selvitettäessä ei enää itkettänyt. Silloin huomasin, että tunteet olivat jo kuolleet. Eikä pelastuskeinoa avioliitolle enää löytynytkään, vaan ero tuli. Ja se lopullinen ero sujuikin sitten varsin itkuttomassa ilmapiirissä.

Ap, voisithan sä kertoa sille miehellesi, että itku on sinun tapa reagoida ja siihen ei tarvitse enempäänsä kiinnittää huomiota eli se ei ole mitään säälinkeruuvollotusta.

Lisäksi vielä tuosta erolla uhkaamisesta. Jatkuva, joka riidan yhteydessä mainittu ero on todella turhauttavaa ja sitä pitää vältää. Mutta mikäli asialla on todellisuuspohjaa, pitää siitä mainita ajoissa, jotta toinenkin voi reagoida asiaan ajoissa.

Itse olen ollut vahvasti sitä mieltä, että erolla ei uhkailla. Nyt jälkikäteen olisin toiminut omassa parisuhteessani toisin. Rauhallisesti asioista keskusteleminen ei mennyt perille. Ero suoraan mainittuna olisi saattanut herättää miehenkin kuuntelemaan. Tiedä häntä?!

 

[Inhorealisti]

Jatkuva itku riitojen yhteydessä ja erolla uhkailu yhdessä tekevät epäilemättä lähtemättömän vaikutuksen.

 

[Saija]

Kyllä sitä pitää osata katsoa peiliin riitojen jälkeen ihan senkin takia että osaa nähdä mitä tuli itse sanottua ja tehtyä, missä olisi voinut toimia toisin. Erolla uhkailu tai itkeminen on niitä asioita jotka mies tulkitsee helposti kiristykseksi, jos siihen vielä lisätään vaatimukset ja syyttelyt.

 

[Mariia]

Kiitos sinulle saana ja kaikille muillekin vastanneille.

Totuus on se, että itsekin näen tilanteen kärjistymisen vain suhteesta johtuvana, enkä omasta luonteestani,eli mitä enemmän mies.....jotain..niin sitä enemmän minä....jotain, eli ns. vakka ja kansi-ilmiö..Olen jopa yllättynyt, että miten kaltaiseni nainen, joka ennen oli vahva ja piti huolta lähinnä itse itsestään, on mennyt miehen takia näin kummalliseen suuntaan.

Tarkoitan, että en ole olenkaan luonteeltani sellainen ihminen, joka vain vaatii ja vaatimalla vaatiii itselleen myötätuntoa ja muuta, ja vielä tyhjästä asiasta kuten ""pipi sormessa"". Mutta jos minulla on jokin pieni viikon vanha kasauma negatiivisia tunteita, ja mies ei sanokaan siihen mitään ""kannustavaa"" (siis asia joka koostuu myös miehestä, yhteinen riita-ei pelkkä ""oma henk.koht. ongelma""), se jää hampaan koloon pitkäksi aikaa,
ja kun seuraava tulee, niin edellinenkin on vielä taustalla, ja suutun vain lisää ja lisää--jonka jälkeen mies alkaa madaltamaan jo ääntään ja sanoo esim. ""en ymmärrä mikä sinulla nyt TAAS on, ja jos nyt ei tule järkeä tähän, niin sitä ja sitä.."", jonka jälkeen minusta ENTISTÄ ENEMMÄN tuntuu siltä, kuin olisin vain pelkkä häirikkö / järjetön paska ja välttämätön syylä miehen elämässä, varsinkin kun hän aina sanoo ""en jouda nyt riitelemään kanssasi, minulla on töitä""..siis juuri niin, että minä olisin kuin jokin koira..""en jaksa nyt heittää sinulle keppiä, minulla on muuta tekemistä""

vaikka todellisuudessa asia menisi varmaan sillä ohi, jos mies YHDEN KERRAN sanoisi, että ""ymmärrän sinua, rakas, yritetään ensikerralla ratkaista asia paremmin."" ..mutta kun EI...aina vain antaa ymmärtää että minulla on joku ongelma vain sen vuoksi, että olen niin TYHMÄ tms.

Ja ehkä siksikin, kun en yleensä heti räjähdä ensimmäisestä pokkisanasta raivoamaan, niin on miehelläkin se käsitys, että kun sitten kerran itken, niin kyse on jostain todellla ""vakavasta asiasta"", ja hän reagoi voimakkaasiti, jolloin minun täytyy laittaa tunteeni syrjään koska miehen reaktio vie kaiken tilan...

Kun kirjoitin tätä niin kriisi oli jo tavallaan ohi, eli sain jälkipuinnille aikaa. Nyt on kaikki hyvin, mutta tiedän että tämä tietty eroavaisuus saa minut jonain päivänä vielä harkitsemaan, olisiko helpompi elää ilman miestä.
Vaikka siitä paha olo tulisikin, erosta siis, niin ainakin tunteillani olisi oikeutus, koska tuomarina olen silloin vain MINÄ, eikä edes ole ketään keneltä odottaa lohtua tai mitään muutakaan.

 

[60min]

Lähestymistavassa voi olla pienen pientä hiomista. Vaikka meillä ollaan oltu jo kauan yhdessä eikä tälläkään hetkellä mene kovinkaan loistokkaasti, mutta se liika painostus, jankuttaminen tappaa itselläni sen keskittymisen ja hetken mietiskelyn, mitä todella toiseltakin haluisin. Eipä silti, ei naiseni ole minua kovin painostanutkaan, ja vaikka se tuntuu kuinka pahalta "uhkailla" eroamisella niin se on yksi keino saada toinen heräämään, julma tapa mutta sallittakoon se.

Minua alettiin tosin biologisellakellolla ja asunnolla painostamaan vaikka olimme puhuneet, katsoneet ja keskustelleet tämän sulassa sovussa läpi ja niitä todellakin haluaisin hänen kanssaan. Mutta.. annetaan aikaa toisillemme

 

[tosimies]

Mariia:

Tee itsellesi päiväjärjestys jota noudatat tinkimättä, oli miehesi missä tahansa. Joka päivä töiden jälkeen mene ulos, harrasta jotain jossa tapaat muita aikuisia ihmisiä. Mene ilman miestäsi. Elä, löydä itsesi jälleen ja mieti sitten oletko tosiaan rakastunut vai ainoastaan läheisriippuvainen. Onnellinen et ainakaan ole.

 

[kohtalo vai oma valinta]

hei
olen ollut samassa tilanteessa vuosia sitten joten tiedän mitä käyt läpi.
Totuus oli kuitenkin se, että olin tottunut saamaan huomiota tietynlaisella tavalla käyttäytyessäni, mutta myös silloinen kumppanini oli itsekin joustamaton, haluton keskustelemaan ja kaikinpuolin epäsopiva minulle.

Tuonkaiken tajuamiseen ja tilanteen- ja ennekaikkea oman itsen muuttamiseen meni aikaa ja vaati kipeän eron, mutta oli sen arvoista!
Ainakin itselläni oli menneisyydessä kipeitä asioita, jotka vaativat selvittämistä, mutta myös ymmärtäväisemmän ja rakastavamman puolison.Ongelmia voi paeta mutta totuus oli että olin ollut sokea rakaudessa - rakastunut ihmiseen joka oli sellainen kuin kuvittelin hänen olevan.

Olet saanut paljon hyviä vastauksia,vaoikutat tosiaan aika agressiiviselta ja aina oikeassa olevalta,jos et saa miestäsi parisuhdeterapiaan voisit tosiaan alkaa kehittää itseäsi parempaan suuntaan.Se alkaa kun lakkaat odottamasta maailman pyörivän ympärilläsi.