"ahdistaa"
Olen kotona lapsen kanssa, mies käy töissä. Suurin ongelmamme on se, että nykyisin mies vain huutaa ja räyhää kotona. Pinna palaa sekunnissa.
Voiko se johtua siitä että meillä ei käytännössä ole seksiä juuri lainkaan?
Viimeisen kahden vuoden aikana meillä ollut seksiä ehkä noin 12-13 kertaa. Välissä oli 10 kk tauko ettei ollut ollenkaan yhdyntää (toki sen 10 kk aikana tyydytin miehen muulla tavoin muutaman kerran). Tänä vuonna ollut seksiä noin 8-9 kertaa, viimeksi syyskuussa.
Lapsi on reilun vuoden, ja synnytyksen jälkeen ei mennyt kauan kun mies lakkasi koskettelemasta minua, eli ei juurikaan halaillut, ei pussaillut, ei vapaaehtoisesti hieronut niskaa tms. Teki, ja tekee edelleen kotitöitä, ja tuo minulle kaupasta herkkuja. Sanoo kuitenkin rakastavansa. Fyysistä läheisyyttä ei käytännössä ole. Nukun lapsen kanssa.
Olisin halunnut tuntea olevani hyväksytty kaikkine raskauden tuomine muutoksineen, olisin halunnut että mies olisi hellästi kosketellut (ilman taka-ajatuksia seksistä) minua ja tutkinut "uutta" vartaloani. Olo tuntui pitkään kuin raiskatulta, raskauden runtelema vartaloni kaipasi hyväksyntää. Itku oli herkässä jatkuvasti. Riisuutuminen miehen edessä ennen sänkyyn menoa tuntui kuin olisin odottanut "tuomiota", odotin jotenkin sitä että mies pahoittaa jollain tavalla mieleni. Miehen mielestä en ole muuttunut juuri yhtään, isommat tissit kuulemma vaan.
Itse koen kyllä jääneeni jyrän alle. Realistisesti katsottuna olen kuitenkin toipunut lapsen saannista ihan hyvin, kilot on lähteneet, vatsan raskausarvet vaalentuneet, 75E kokoiset rinnat vähän riippuu (mikä on varmaan ihan luonnollista?). Haluaisin tuntea olevani rakastettu ja haluttu sellaisena kuin olen, äitinä ja naisena. Nyt en koe olevani
Mikä avuksi?
Voiko se johtua siitä että meillä ei käytännössä ole seksiä juuri lainkaan?
Viimeisen kahden vuoden aikana meillä ollut seksiä ehkä noin 12-13 kertaa. Välissä oli 10 kk tauko ettei ollut ollenkaan yhdyntää (toki sen 10 kk aikana tyydytin miehen muulla tavoin muutaman kerran). Tänä vuonna ollut seksiä noin 8-9 kertaa, viimeksi syyskuussa.
Lapsi on reilun vuoden, ja synnytyksen jälkeen ei mennyt kauan kun mies lakkasi koskettelemasta minua, eli ei juurikaan halaillut, ei pussaillut, ei vapaaehtoisesti hieronut niskaa tms. Teki, ja tekee edelleen kotitöitä, ja tuo minulle kaupasta herkkuja. Sanoo kuitenkin rakastavansa. Fyysistä läheisyyttä ei käytännössä ole. Nukun lapsen kanssa.
Olisin halunnut tuntea olevani hyväksytty kaikkine raskauden tuomine muutoksineen, olisin halunnut että mies olisi hellästi kosketellut (ilman taka-ajatuksia seksistä) minua ja tutkinut "uutta" vartaloani. Olo tuntui pitkään kuin raiskatulta, raskauden runtelema vartaloni kaipasi hyväksyntää. Itku oli herkässä jatkuvasti. Riisuutuminen miehen edessä ennen sänkyyn menoa tuntui kuin olisin odottanut "tuomiota", odotin jotenkin sitä että mies pahoittaa jollain tavalla mieleni. Miehen mielestä en ole muuttunut juuri yhtään, isommat tissit kuulemma vaan.
Itse koen kyllä jääneeni jyrän alle. Realistisesti katsottuna olen kuitenkin toipunut lapsen saannista ihan hyvin, kilot on lähteneet, vatsan raskausarvet vaalentuneet, 75E kokoiset rinnat vähän riippuu (mikä on varmaan ihan luonnollista?). Haluaisin tuntea olevani rakastettu ja haluttu sellaisena kuin olen, äitinä ja naisena. Nyt en koe olevani
Mikä avuksi?