Mies pettänyt ja pieni lapsi

Sain mieheni kiinni pettämisestä, joka oli tapahtunut 2 vuotta sitten. Ollaan menty naimisiin tänä vuonna ja meillä on pieni lapsi. Suhde on kestänyt selkäni takana vuoden ajan ja kerran on harrastettu seksiä. Suhde on ollut työpaikalla, joten en mitenkään olisi voinut arvata tätä. Olen kaikissa aiemmissa suhteissa huomannut miehen käytöksestä että kaikki ei ole ok. Mies on päättänyt suhteen ja sanonut että ei halua eikä pysty jatkamaan sekä "halunnut valita minut".

Suhteemme on alkanut sillä että mies on minua jahdannut, enkä ole antanut hänelle mahdollisuuksia moneen vuoteen. Olin jopa pitkässä suhteessa toisen miehen kanssa joka sekin päättyi salasuhteeseen toisen kanssa. Olen kaunis ja nuori vielä. Olen päätynyt miettimään että onko tosiaan niin että minua on jahdattu ulkonäön ja varmasti myös luonteenikin puolesta ja kun arjen harmaus on iskenyt päälle, en olekaan enää kiinnostava. Vaan ihan tavallinen ja sitä jännitystä sitten haetaan jostain muualta.

Pääsimme neuvolan kautta heti terapiaan. Mies on itkenyt katumustaan ja sitä että en jättäisi. Kaikki muut edellisetkin pettäjät on muuten reagoineet ihan samalla tavalla eron hetkellä. Olen nyt kuitenkin luvannut yrittää antaa anteeksi ja katsoa tuleeko tästä mitään. Jokin on kuitenkin lopullisesti kuollut. Suoraan sanoen vituttaa että viaton lapsi on tässä nyt vielä sitten kaiken keskellä, enkä voi vaan pakata kamojani ja lähteä. Vaikka voisin senkin tehdä mutta joudun lapsen kautta kuitenkin kohtamaan asian eri tavalla.

Eniten vituttaa kuitenkin se että vielä kun olen ollut raskaana ja ihan viime päivinäkin ennen pettämisestä kiinni jäämistä mies on jutellut "viattomia päivän kuulumisia" tämän horon kanssa. Joka muuten itsekin oli naimisissa suhteen aikana.

Oletko sinä ollut vastaavassa tilanteessa ja kuinka pääsit asiasta yli? Mitä sinä teit? Voiko tästä muka oikeasti joku päästä yli?

 

Sain mieheni kiinni pettämisestä, joka oli tapahtunut 2 vuotta sitten. Ollaan menty naimisiin tänä vuonna ja meillä on pieni lapsi. Suhde on kestänyt selkäni takana vuoden ajan ja kerran on harrastettu seksiä. Suhde on ollut työpaikalla, joten en mitenkään olisi voinut arvata tätä. Olen kaikissa aiemmissa suhteissa huomannut miehen käytöksestä että kaikki ei ole ok. Mies on päättänyt suhteen ja sanonut että ei halua eikä pysty jatkamaan sekä "halunnut valita minut".

Suhteemme on alkanut sillä että mies on minua jahdannut, enkä ole antanut hänelle mahdollisuuksia moneen vuoteen. Olin jopa pitkässä suhteessa toisen miehen kanssa joka sekin päättyi salasuhteeseen toisen kanssa. Olen kaunis ja nuori vielä. Olen päätynyt miettimään että onko tosiaan niin että minua on jahdattu ulkonäön ja varmasti myös luonteenikin puolesta ja kun arjen harmaus on iskenyt päälle, en olekaan enää kiinnostava. Vaan ihan tavallinen ja sitä jännitystä sitten haetaan jostain muualta.

Pääsimme neuvolan kautta heti terapiaan. Mies on itkenyt katumustaan ja sitä että en jättäisi. Kaikki muut edellisetkin pettäjät on muuten reagoineet ihan samalla tavalla eron hetkellä. Olen nyt kuitenkin luvannut yrittää antaa anteeksi ja katsoa tuleeko tästä mitään. Jokin on kuitenkin lopullisesti kuollut. Suoraan sanoen vituttaa että viaton lapsi on tässä nyt vielä sitten kaiken keskellä, enkä voi vaan pakata kamojani ja lähteä. Vaikka voisin senkin tehdä mutta joudun lapsen kautta kuitenkin kohtamaan asian eri tavalla.

Eniten vituttaa kuitenkin se että vielä kun olen ollut raskaana ja ihan viime päivinäkin ennen pettämisestä kiinni jäämistä mies on jutellut "viattomia päivän kuulumisia" tämän horon kanssa. Joka muuten itsekin oli naimisissa suhteen aikana.

Oletko sinä ollut vastaavassa tilanteessa ja kuinka pääsit asiasta yli? Mitä sinä teit? Voiko tästä muka oikeasti joku päästä yli?

Huh, kuulostaa todella kurjalta. Kyllä on vaikea kuvitella että tuosta vielä luottamuksellinen suhde tulisi. Itse en ole tuota kokenut mutta lähipiirissä on pettämistä ollut ja poikkeuksetta ero tullut.
Sinä ansaitset parempaa. Älä jää lapsen takia huonoon suhteeseen, se ei ole hyvä ratkaisu, lapsi kyllä sopeutuu varsinkin kun on vielä pieni. Tsemppiä!

 

Keskustelkaa keskenänne, toimittajat eivät välitä teistä. keskustelupalstan vakituiset toimittajat kannattavat vain orjuutta, jossa he tekevät jutut teidän kustannuksellanne. He itse viihtyvät vauva-aikanaan, mutta eivät anna muille rauhaa siihen. he itse saavat hyviä estää toisten hyvän vauva-ajan, mutta iloisina rikollisina saavat rauhassa ulkoiluttaa vauvojaan.

Kannatta keskustella jossakin muualla.

 

Hirveä tilanne. En pystyisi koskaan luottamaan. Jos mies katuisi aidosti olisi hän lopettanut suhteen jo heti sen alkaessa sekä kertonut sinulle pettämisestä. Nyt on vain jäänyt kiinni ja sehän se harmittaa. Valitettavasti en usko päivääkään ettei pettäisi uudelleen. Ja suoranaista valetta jos suhde on jatkunut vuoden, että vain kerran olisivat panneet, HA, uskoo ken haluaa. Tyhmäkin tuon näkee, mutta valitettavasti sitä itse haluaa uskoa hyvään ja olla sinisilmäinen.

Lähtisin nyt kun lapsi on vielä pieni, lapsen kasvaessa se on vaikeampaa, mutta suhde ei tule palautumaan entiselleen kun luottamus on mennyt ja katumuskin on tuota tasoa.

 

Lähtisin suhteesta. kerran pettää, pettää toisenkin kerran.
Voimia päätökseesi

 

Vanha juttu tuo miehen hairahtuminen. Ei kanattaisi takertua liikaa menneisiin, vaan keskittyä tämänhetkisen elämän rakentamiseen.
Anteeksiantaminen on asia, johon sinuna keskittyisin. Se on päätös luopua menneistä synneistä ja niiden vatvomisesta. SIIS päätä mielessäsi, että et anna sijaa katkeruudelle vaan PÄÄTÄT antas anteeksi.

 

Hirveä tilanne. En pystyisi koskaan luottamaan. Jos mies katuisi aidosti olisi hän lopettanut suhteen jo heti sen alkaessa sekä kertonut sinulle pettämisestä. Nyt on vain jäänyt kiinni ja sehän se harmittaa. Valitettavasti en usko päivääkään ettei pettäisi uudelleen. Ja suoranaista valetta jos suhde on jatkunut vuoden, että vain kerran olisivat panneet, HA, uskoo ken haluaa. Tyhmäkin tuon näkee, mutta valitettavasti sitä itse haluaa uskoa hyvään ja olla sinisilmäinen.

Lähtisin nyt kun lapsi on vielä pieni, lapsen kasvaessa se on vaikeampaa, mutta suhde ei tule palautumaan entiselleen kun luottamus on mennyt ja katumuskin on tuota tasoa.

Lähtisin jos.....lapsi kärsii aina avioerosta, vaikka se ei näy päällepäin. Yksinhuoltajuus pienen lapsen kanssa on raskasta. Alle 3vuotiasta ei voi hoitaa vuoroviikko-systeemillä. Hänellä pitää olla pysyvä, yksi koti ja sama hoitaja . Joudut kuitienkin olemaan paljon tekemisissä lapsen isän kanssa. Kannattaa harkita tarkkaan ennen eropäätöstä. Arki on kaikissa aviiliitoissa tylsää ja harmaata, niin se vaan on.

 

Itsellä kävi samoin kuopuksen syntymän aikaan. Mies petti, ei tunnustanut. Oli kuin ei mitään. Muutoinkaan ei ole järin seuramies, hiljainen ja varautunut. Ihmettelen miksi tällaisen miehen valitsin edes. Olin nuori ja elämä vei. Vasta yli 10v seurustelun ja yhteiselon jälkeen aloin tajuamaan, etten ole ollenkaan tyytyväinen suhteeseen. Olen aina ollut sosiaalinen ja nauravainen. Nämä luonteenpiirteet tukahtuivat mieheni kanssa, valitettavasti. Olimme aivan eri maata. Pettäminen vain sysäsi liikkeelle jo alitajunnassani olleen erohalun. Tiesin, että tämä satuttaa sekä häntä, lapsiamme 6v ja 8v. Mutta sekin on totta, että lapset vaistoavat asioita, vaikkei ole suoranaista riitelyä. Eli päätimme, että otan lapset ja hän jää omistamaamme omakotitaloon..nyt harmittaa sinisilmäisyyteni. Monien ihmisten kanssa jutellessani, ovat kertoneet että erossa lapset ovat saaneet jäädä kotiin toisen erovanhemman kanssa. Itse otin vain vaatteemme, lasten sängyt ja lelut.
Lapset näkivät pieninä isäänsä lähes joka toinen viikonloppu. Nyt aikuisina isänsä ei heitä juuri halua tai viitsi nähdä. Hän tahkoaa työssään rahaa ja saa siitä tyydytyksensä. Ikävää, kun lasten (nyt nuorten) isä on tunnevammainen. Meille oli kuitenkin lasteni kanssa parempi lähteä ja välimme ovat lämpimät ja välittävät,

 

Miehet vieraantunut lapsistaan, kun vaimo ottaa eron ja lähtee. Lapset vieraantunut isästään kun näkevät vain joka toinen viikonloppu. Älä syytä miestä vaan syytä avioeroa.

 

Yksi vaihtoehto on lähteä pitkälle anteeksiannon ja uudelleenaloittamisen tielle. Siinä molemmilta kysytään sitoutumista ja halua näyttää se arjessa. Se vaatii satsausta puhumiseen ilman syyttelyä, yhteiseen aikaan ja sitten joskus iloiseen seksiin. Jos tämän karikon yli pääsee, voi teillä perheenä olla mahdollisuus hyvään ja turvalliseen yhteiseen tulevaisuuteen. Voimia ja viisautta teille!

 

Ymmärsin, että teillä on rakkautta ja monta vuotta takana, ja nyt tietenkin lapsi. Älä luovuta vielä

Anteeksianto on päätös, joka kannattaa tehdä, jotta vältyt katkeruudelta. Voi olla että se pitää päättää joka päivä vuosienkin päästä. Se että antaa toiselle anteeksi, ei tarkoita, että hyväksyy toisen teon, tai että se ei satuttaisi. Anteeksianto luopuu oikeudesta kantaa kaunaa.

Sen jälkeen suosittelen parisuhdeterapiaa. Sitä voi saada ilmaiseksi seurakunnan kautta, tai kysellä onko parisuhdeterapeutiksi opiskelevia, jotka ottaisivat teidät harjoitus asiakkaikseen. Terapiaa suosittelen siksi, koska se on 60-90min keskeytyksetöntä aikaa olla avoin ilman pelkoa konfliktista tai siitä, että toinen pakenee paikalta. Terapeutti tasaa ja avaa tunteita ja toimii ikäänkuin tulkkina.

Kun tämä kivi on käännetty, eli kaikkensa yritetty, ja jos vielä tämä toistuu, niin sitten voi pakata ja lähteä jos niin haluaa. Mies varmasti tietää, että toista yritystä ei tule.

Voimia teille molemmille. Tällaisessa tilanteessa on kuitenkin toivoa se on pitkä tie, mutta vaikka alku on Kivinen, se voi olla helpompi kuin avioero. Kuitenkin rakastatte toisianne nytkin vielä. Rukoilen puolestanne

 

Ymmärsin, että teillä on rakkautta ja monta vuotta takana, ja nyt tietenkin lapsi. Älä luovuta vielä

Anteeksianto on päätös, joka kannattaa tehdä, jotta vältyt katkeruudelta. Voi olla että se pitää päättää joka päivä vuosienkin päästä. Se että antaa toiselle anteeksi, ei tarkoita, että hyväksyy toisen teon, tai että se ei satuttaisi. Anteeksianto luopuu oikeudesta kantaa kaunaa.

Sen jälkeen suosittelen parisuhdeterapiaa. Sitä voi saada ilmaiseksi seurakunnan kautta, tai kysellä onko parisuhdeterapeutiksi opiskelevia, jotka ottaisivat teidät harjoitus asiakkaikseen. Terapiaa suosittelen siksi, koska se on 60-90min keskeytyksetöntä aikaa olla avoin ilman pelkoa konfliktista tai siitä, että toinen pakenee paikalta. Terapeutti tasaa ja avaa tunteita ja toimii ikäänkuin tulkkina.

Kun tämä kivi on käännetty, eli kaikkensa yritetty, ja jos vielä tämä toistuu, niin sitten voi pakata ja lähteä jos niin haluaa. Mies varmasti tietää, että toista yritystä ei tule.

Voimia teille molemmille. Tällaisessa tilanteessa on kuitenkin toivoa se on pitkä tie, mutta vaikka alku on Kivinen, se voi olla helpompi kuin avioero. Kuitenkin rakastatte toisianne nytkin vielä. Rukoilen puolestanne

Amen

 

Tarinasta opimme:

1) älä hanki lapsia 2) älä suhtaudu kumppaniisi millään vakavuudella.

Näillä olen jo vuosia mennyt. Terveisin onnellinen mies.