Toggle sidebar

Mies painostaa muuttamaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vastarannan kiiski
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

Vastarannan kiiski

Vieras
Olen murkkuikäisen lapsosen yksinhuoltaja, seurustelusuhteessa toisessa kaupungissa asuvaan mieheen, välimatkaa parisataa kilometriä. Mies myös yksinhuoltaja ja hänen lastensa äiti asuu samassa kaupungissa missä minäkin, miehen lapset kulkevat miltei joka viikonloppu äidillensa pariksi päiväksi. Mies opiskelee asumassaan kaupungissa, mutta voisi vaihtaa opiskelupaikan myös "minun" kaupunkiini jos niin haluaisi. Sen sijaan painostaa minua jatkuvasti muuttamaan luokseen. Poikani isä, kaverit, mummot ja kaikki jäisi tänne, samoin hyvä työpaikkani ja kaikki ystäväni. Olemme seurustelleet pari vuotta. Poikani ei ole halukas muuttamaan eri kaupunkiin kuin missä oma isä asuu, eikä äkäistä murrosikäistä kyllä väkisin kammeta yhtään mihinkään. MIes ei ymmärrä, että laitan poikani hyvinvoinnin oman onneni edelle. Minusta aikuisten on voitava odottaa jos rakkautta riittää. Onko kellään hyviä neuvoja tai kokemusta vastaavanlaisesta "pattitilanteesta"?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vastarannan kiiski:
Olen murkkuikäisen lapsosen yksinhuoltaja, seurustelusuhteessa toisessa kaupungissa asuvaan mieheen, välimatkaa parisataa kilometriä. Mies myös yksinhuoltaja ja hänen lastensa äiti asuu samassa kaupungissa missä minäkin, miehen lapset kulkevat miltei joka viikonloppu äidillensa pariksi päiväksi. Mies opiskelee asumassaan kaupungissa, mutta voisi vaihtaa opiskelupaikan myös "minun" kaupunkiini jos niin haluaisi. Sen sijaan painostaa minua jatkuvasti muuttamaan luokseen. Poikani isä, kaverit, mummot ja kaikki jäisi tänne, samoin hyvä työpaikkani ja kaikki ystäväni. Olemme seurustelleet pari vuotta. Poikani ei ole halukas muuttamaan eri kaupunkiin kuin missä oma isä asuu, eikä äkäistä murrosikäistä kyllä väkisin kammeta yhtään mihinkään. MIes ei ymmärrä, että laitan poikani hyvinvoinnin oman onneni edelle. Minusta aikuisten on voitava odottaa jos rakkautta riittää. Onko kellään hyviä neuvoja tai kokemusta vastaavanlaisesta "pattitilanteesta"?
Click to expand...


Aikuinen on kumminkin perheessä se joka tekee viimekädessä päätökset.

En sitten oikein tiedä kuinka riippuvainen olet pojastasi, alkuun jo pisti silmään tuo "murkkuikäinen lapsonen"?
Niin no..lapsonen mikä lapsonen, mutta oletkohan aivan liikaa tottunut elämään tämän lapsosesi ehdoilla.
 
Viimeksi muokattu:
Nyt koet olevasi "kahden tulen välissä" ja koet myös kumppanisi tahdon painostukseksi.
Jos siltä tuntuu, älä muuta.

Lapsi on sinun loppuun asti mutta ihmis-suhteet tulee ja menee. En toki tarkoita sanan varsinaisessa merkityksessä, älä käsitä väärin.
Jos murkkuikäisesi on tyytyväinen siitä, että näkee isänsä ja muutkin läheisensä ilman eri järjestelyitä, se on tosi hyvä juttu.

Ajatteleppa jos joutuisit lähettämään poikasi toiselle paikkakunnalle viikonlopuksi. Siellä ei ole kavereita, ties mihin seuraan murkku joutuisi.
Jos pojallasi on turvalliset kaverisuhteet nyt, miksi rikkoisit ne?

Poikasi on jo murkku. Malta pari-kolme vuotta, silloin hän on täysi-ikäinen ja silloin sinäkin voit tehdä mitä haluat. Olet yksin kun hän muuttaa luotasi omilleen.
Syyttäisit itseäsi koko lopun ikääsi, jos poikasi joutuisi uudessa kotipaikassaan huonoille teille, tuttujen kavereiden puutteessa.

Mua ei mikään muu sureta kuin lapset, joita ihmis-suhteiden vaihtuessa raapotetaan milloin mihinkin perheeseen.

Jos seurustelukumppanisi tunne on oikea, hän ymmärtää kyllä ja jaksaa odottaa aikaa, jolloin sinä olet "vapaa" ja lapsesi on omassa elämässään.

Kyllä vanhempien on kuitenkin katsottava ennen kaikkea omien lastensa parasta. Itse he ovat kuitenkin lapsensa tehneet ja ihan vapaaehtoisesti. Lapsi ei ole missään vaiheessa voinut valita elinolosuhteitaan, eikä vanhempiaan, eikä myöskään näiden eroa.

Tottakai perheessä ollaan riippuvaisia toisistaan. Miten se muuten menee?
En ymmärrä edellisen kirjoittajan ajatusta. Sinä muodostat poikasi kanssa perheen tällä hetkellä.

Ole tyytyväinen, että isänpuoleiset sukulaiset ovat lähellä tukevat perhettäsi. Se on mielestäni ensiarvoisen tärkeää murkkuikäisen vuoksi.
 
Eihän miehesi välitä omien lastensakaan hyvinvoinnista, jos voisi asua lähempänä näiden äitiä, mutta ei niin tee. Sen sijaan pakottaa lapset raahautumaan pari sataa kilometriä joka viikonloppu.
Itsekäs mies, nyt haluaa sinun lapselle yhtä kurjat olot. Älä suostu. Muuttakoon itse lapsineen jos haluaa kanssasi jatkaa.
 
tässä todella ollaan. Minä olen vastuussa lapseni hyvinvoinnista, ei kukaan muu. Elämän muuttaminen uuteen kaupunkiin vie sopeutumisineen ainakin pari vuotta, sekä minulla että pojallani. Työpaikkani huononisi selkeästi ja pahimmillaan joutuisin kolmivuorotyöhön ja olisin kotona hyvin vähän. Lapsi ilman mitään tukiverkkoja uudessa kaupungissa ei kuulosta kovin turvalliselta vaihtoehdolta. Tuskin on omiaan ainakaan parantamaan poikani ja miesystäväni välistä suhdetta joka on vasta alkutekijöissään sekin eikä aivan ongelmaton. Sillä mielellä ei kannata lähteä, että "pääsee sieltä sitten takasin". Lisäksi seuraan koko ajan vierestä, miten miesystäväni lapset matkustavat kaupungista toiseen koko ajan, aika raskasta elämää koululaiselle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vastarannan kiiski:
tässä todella ollaan. Minä olen vastuussa lapseni hyvinvoinnista, ei kukaan muu. Elämän muuttaminen uuteen kaupunkiin vie sopeutumisineen ainakin pari vuotta, sekä minulla että pojallani. Työpaikkani huononisi selkeästi ja pahimmillaan joutuisin kolmivuorotyöhön ja olisin kotona hyvin vähän. Lapsi ilman mitään tukiverkkoja uudessa kaupungissa ei kuulosta kovin turvalliselta vaihtoehdolta. Tuskin on omiaan ainakaan parantamaan poikani ja miesystäväni välistä suhdetta joka on vasta alkutekijöissään sekin eikä aivan ongelmaton. Sillä mielellä ei kannata lähteä, että "pääsee sieltä sitten takasin". Lisäksi seuraan koko ajan vierestä, miten miesystäväni lapset matkustavat kaupungista toiseen koko ajan, aika raskasta elämää koululaiselle.
Click to expand...


Kuten arvelinkin, olit jo päätöksesi tehnyt! Hyvä niin että sait vahvistusta.

Uskoisin että olet moneenkin kertaan laittanut mahdollisen muuton aiheuttamat asiat eri vaakakuppeihin ja saanut siihen huonoon kuppiin painavampia asioita.
Kerro rohkeasti ystävällesi miten aiot toimia, jos rakkautta riittää tulette vielä asumaan yhdessä..ehkei kummankaan nykyisessä kaupungissa, ja sillähän ei juurikaan ole väliä.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja *Siri*:
Eihän miehesi välitä omien lastensakaan hyvinvoinnista, jos voisi asua lähempänä näiden äitiä, mutta ei niin tee. Sen sijaan pakottaa lapset raahautumaan pari sataa kilometriä joka viikonloppu.
Itsekäs mies, nyt haluaa sinun lapselle yhtä kurjat olot. Älä suostu. Muuttakoon itse lapsineen jos haluaa kanssasi jatkaa.
Click to expand...


Hyvä pointti. Ihme äijä!
 
Viimeksi muokattu:
Mies siis haluaa kaikkien elämän mahdollisimman hankalaksi:
- hänen omat lapsensa joutuvat matkustamaan äidilleen joka toinen viikonloppu 200 km/suunta
- sinun lapsesi joutuisi matkustamaan isälleen ja mummolleen joka toinen viikonloppu 200 km/suunta
- sinä joutuisit sanomaan irti työpaikkasi ja hakemaan uuden

Minusta kuulostaa siltä, että mies yrittää kostaa jollekulle tekemällä kaikkien elämän h-vetiksi.
 
No jos ei nyt ihan tietoisesti halua vaikeuttaa elämääsi, mutta kuitenkin on hyvin itsekäs tyyppi, tämä sun miesystävä.
Pidä pääsi, ajattelet vastuullisen äidin tapaan. Hyvä, täydet pointit sulle siitä.
 
Niin etäsuhteessahan tässä on eletty, minä pääasiassa matkustan miehen luokse, tulee kyllä meillekin. Hänen lapset kulkevat kyllä melkein joka viikonloppu äidilleen parinsadan kilometrin päähän, ei ole se perinteinen joka toinen viikonloppu-järjestely. Oma lapseni on kantansa ilmoittanut, ei jaksa eikä halua matkustaa koko ajan, enkä häntä siihen ole pakottanutkaan. MIesystävän mielestä taas lapsen olisi kuljettava sinne missä hänkin on, tahtoi tai ei. Oma lapseni on isällään joka toinen viikonloppu ja välillä viikollakin eikä halua asua toisessa kaupungissa kuin isä. Nyt alkaa yläaste syksyllä ja sekin on iso juttu. Mies ottaa muuton puheeeksi joka viikko, joten hänelle tästä tulee meidän suhteen kynnyskysymys ennen pitkää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vastarannan kiiski:
Niin etäsuhteessahan tässä on eletty, minä pääasiassa matkustan miehen luokse, tulee kyllä meillekin.
Click to expand...
Kuinka noista lähtövuoroista kerta kerralta sovitte? Onko jotain vakiintunutta käytäntöä?
Jääkö harvakseltaan joitakin tapaamisia väliin? Onko muita tilaisuuksia reissuun kuin viikonloput?

Mies ottaa muuton puheeeksi joka viikko, joten hänelle tästä tulee meidän suhteen kynnyskysymys ennen pitkää.
Click to expand...
Miksi hänen mielestään pitäisi muuttaa? Oletteko samaa mieltä sen tarpeellisuudesta?
 
Viimeksi muokattu:
Meillä oli samantapainen tilanne. Lapset ilmoittivat täysin selvästi, että eivät aio muuttaa kotikaupungistaan yhtään minnekään, vaan muuttavat sitten mieluummin vaikka mummolleen asumaan. Murrosikäiselle kaveripiiri on niin tärkeä, että sitä voi aikuisen olla vaikea muistaa enää.

Itse tein niin, että jatkoimme etäsuhdetta ja reissasimme puolin ja toisin noin puolisen vuotta. Minä ehdotin, että jatketaan samalla mallilla, mutta mies ei jaksanut ja suhde kuivui kasaan itsestään. Se oli harmi, mutta toisaalta etäsuhteessa on se huono puoli, että suhde ei välttämättä olisi toiminut, koska ei oikein pääse kokeilemaan sitä arkea, vaan ainoastaan niitä viikonloppuja, jolloin on vapaata. Itse haluan olla ns. 100 % varma, ennen kuin teen isoja ratkaisuja. Sitä paitsi minä tässä olen se aikuinen ja aikuinen ihminen malttaa kyllä odotella joitakin vuosia.

Olen omat lapseni kasvattanut aika tiukasti ja he joutuvat tekemään läksyjä, kotitöitä jne. Moni uusperhekuvio ei toimi ihan siitä syystä, että mies näkee lapsia harvemmin ja mies on opettanut, että kotona on viikonloppuisin pelkkää juhlaa eikä kotitöitä tarvitse tehdä. Olen nähnyt monta kertaa, että yhteenmuutto aiheuttaisi isoja ongelmia MINULLE, koska minä olisin se, joka näkisi, että omat lapseni tekevät kotitöitä, mutta miehen lapset ei ja lopulta kävisi niin, että minä joutuisin siivoamaan kaikkien kodin asukkaiden jäljet. Siksi olen päättänyt, että seurustelusuhde on OK, mutta avoliitto on vuorossa vasta sitten, kun nuorinkin lapsi on muuttanut pois kodista. On todella epätodennäköistä, että sellainen YH-mies löytyisi, joka olisi kasvattanut lapsiaan samojen perusperiaatteiden mukaan kuin minä.

Sorry, että et tästä viestistä saa paljon lohtua, mutta ainakin itse olen ajatellut, että koska lapseni ovat toivottoja, niin minun tehtävänäni on huolehtia heistä aikuiseksi asti. Lapset menevät tärkeysjärjestyksessä miehen ohi - valitettavasti.
 
kun lapseni on viikonlopun isällään, lähden miehen luokse. Sitten joka toinen viikonloppu mies tulee meille tai järjestämme näkemistä muutoin. En näe muuttamista tarpeellisena, odottaisin että mies saa opintonsa valmiiksi ja sitten on jo aivan eri tilanne. Siinä vaiheessa voikin olla ja todennäköisesti onkin taas uusi muutto ties minne. MIes haluaa muuttoa lähinnä mukavuussyistä, ei tarvitse sitten ajaa morsmaikun luokse kahtasataa kilometriä. Uusperhekuviokin tietysti siintää mielessä häbnellä voimakkaana.
 
Tuohan on ihan järjetön ajatus muuttaa , kun lapsi on murrosiässä. Paitsi tietysti jos nuori muuttaa kokonaan isälleen.

Mikä ihme ihmiset laittaa tuollaisiin etäsuhteisiin? Oman lapsen kasvatus on tärkein asia ja suhteet tulevat kaukana perästä. lapsen elämä seuraa aina vanhempien elämää. Järkyttävää seurata aikuisten teinien suhdesoppaa, jossa lapsetkin yrittävät pysyä mukana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vastarannan kiiski:
MIes haluaa muuttoa lähinnä mukavuussyistä, ei tarvitse sitten ajaa morsmaikun luokse kahtasataa kilometriä.
Click to expand...
Narsisti ei kykene vastavuoroiseen ihmissuhteeseen eikä hän tunne empatiaa.
Narsisti sivuuttaa kanssaihmistensä mielipiteet ja tarpeet.

- "Se menee niin, että kun lapseni on viikonlopun isällään, lähden miehen luokse."
Narsistiselle yksilölle tuottaa tyydytystä nähdä, että hän pystyy vaikuttamaan toiseen ihmiseen saaden tämän käyttäytymään haluamallaan tavalla.

- "Sitten joka toinen viikonloppu mies tulee meille tai järjestämme näkemistä muutoin."
Ihmissuhteet ovat hänelle erilaisia riippuvuus- ja palkitsemissuhteita ja niitä leimaa pinnallisuus, varovaisuus ja epäluulo.

- "En näe muuttamista tarpeellisena,"
Hänelle kaikki ihmissuhteet ovat olemassa vain omien tarpeiden tyydytystä varten.
Heikko itsetunto saa aikaan jatkuvan huomionkipeyden, jolloin tällaisen ihmisen täytyy koko ajan olla ihailtu ja huomattu.

- "odottaisin että mies saa opintonsa valmiiksi ja sitten on jo aivan eri tilanne."
Narsisti on jäänyt 2-vuotiaan kehitystasolle: hän ei ole kyennyt erillistymään äidistään ja näkee siksi toiset ihmiset itsensä jatkumona.

- "Siinä vaiheessa voikin olla ja todennäköisesti onkin taas uusi muutto ties minne."
Narsistisella ihmisellä ei ole empatian kykyä eli hän ei pysty asettumaan toisen ihmisen asemaan, mikä vaikuttaa negatiivisesti niin ihmissuhteisiin kuin sosiaaliseen kanssakäymiseen. Hän saattaa loukata pahasti toista ymmärtämättä sanojensa vaikutusta ja häneltä puuttuu sosiaalinen herkkyys eli kyky havaita ja tehdä johtopäätöksiä muiden viestinnästä.
 
Viimeksi muokattu:
Millaista se 'järjestetty uusperheaika' eli 'korvamerkityt säästötunnit' uudessa kotipuolessa voisi olla?
Alkuperäinen kirjoittaja Vastarannan kiiski:
Uusperhekuviokin tietysti siintää mielessä hänellä voimakkaana.
Click to expand...
Merkitseekö tuo sana "tietysti" sitä että oletat hänen 'tottakai' ajattelevan niinkuin monesti on tapana ajatella, silloin kun tavalliset ihmiset ajattelevat tavallista elämää elettävän?
Minkälainen se perhekuvio voisi mukavuussyistä olla ja kuinka voimakkaasta mukavuussyystä asioita ajetaan? Monestiko nykyisen viikon sijasta otetaan puheeksi ja tiuhaanko muistutetaan - päivittäin ehkä?

- "Hänen lapset kulkevat kyllä melkein joka viikonloppu äidilleen parinsadan kilometrin päähän,"
Miksi? Mikä saa heidät tekemään viikottain n. puolen päivän matkan per nokka? Mitä eroa on sillä jos lapset matkustavat omasta halustaan tai aikuisen takia? Matkustavatko hekin mukavuussyistä? Ikäänkuin vikonloppuvapaalle 'lomamökille'?

- "ei ole se perinteinen joka toinen viikonloppu-järjestely."
Minusta kuulostaa jotenkin etääntyneeltä olevalta tuo "perinteinen", ei niin henkilökohtaisesti tavallisen raadollisesti koskettavalta realiteetilta, vaan pehmennetyltä mielikuvalta, kuin vaikka tavallisesti rasittavana rutiininomaisena toistuva 'arjenpyöritysrumba'.
Torjutko alitajuisesti melko raakaa näkymää lasten näkökulmasta katsottuna? Rakastunut voisi suhtautua tällaiseen epäkohtaan vähättelevästi. Olet miettinyt muuttoa jo murkun kannalta, mutta todella tarkkaan kannattaa pohtia ja läpikäydä kaikki emotionaaliset sudenkuopat. Pahoja aavistuksia.

- "MIesystävän mielestä taas lapsen olisi kuljettava sinne missä hänkin on,"
Kertomasi perusteella ei tunnu yhtään siltä että hän lapsen seuraa kaipaisi. Päinvastoin tuntuu kiertoilmaukselta, siis kääntäen: Tämänkin lapsen mukavuussyistä olisi epäperinteisesti kuljettava - sieltä missä hän on - sinne minne lapsi hänen mielestään kuuluu. Onhan selvää että haluaa isäänsä tavata. Tapaaminen luonnollisesti isän kotipaikassa, ei lapsen kotiympäristössä, ei missään tapauksessa hänen asunnossaan 'äidin luona'.

- "tahtoi tai ei."
Narsisti rikkoo toisten ihmisten rajoja, manipuloi heidät toteuttamaan omia päämääriään ja samalla mitätöi heitä. Alistumaan taipuvaiset ihmiset valjastetaan oman itsetunnon pönkittäjiksi. Heikosta itsetunnosta johtuen hän käyttäytyy mahtipontisesti, uhoaa, mikä johtaa usein aggressiiviseen käyttäytymiseen.

- "Oma lapseni on kantansa ilmoittanut, ei jaksa eikä halua matkustaa koko ajan,"
Ei-alistuvat ihmiset synnyttävät narsistissa puolestaan häpeän tunnetta ja raivoa. Narsistisen ihmisen kyky ilmaista erilaisia tunteita, erityisesti positiivisia, on vähäinen. Niiden sijalla ovat negatiiviset tunnepurkaukset: viha, kateus, kosto ja vahingonilo.
Narsistisella ihmisellä ei ole kykyä tunnepitoisiin ihmissuhteisiin eikä tarvetta niihin. Hän saattaa osoittaa läheisissäkin ihmissuhteissaan hämmästyttävää kylmyyttä, välinpitämättömyyttä ja myötäelämisen puutetta.

- "tahtoi tai ei."
Aggressiivisella tai uhkarohkealla teolla hän ei pyri pelkästään näyttämään rohkeuttaan muille vaan ennen kaikkea vakuuttumaan itse omasta rohkeudestaan.

Narsisti ei itse ymmärrä omaa tilaansa. Narsistia ei voi muuttaa omalla ymmärryksellä, hyvyydellä ja rakkaudella. Sen sijaan narsisti muuttaa läheisensä – tuhoaa kanssaihmisensä minuuden jatkuvalla mitätöinnillä, tyytymättömyydellä ja toiseen projisoidulla vihalla. Paras suojautuminen narsistia vastaan on hakeutua irti tällaisesta ihmissuhteesta.
- Muunmuassa jo mukavuussyistäkin. -
 
Viimeksi muokattu:
En tiedä kuka olet "looginen", mutta todella hyvää tekstiä kirjoitat. Olen yh-isä ja löydän tekstistäsi juuri niitä oikeita asioita joiden kanssa itsekin olen joutunut tsemppailemaan.
Jokaisen eronneen aikuisen, jotka kuskaavat lapsiaan, pitäisi lukea tekstisi rauhassa ja ajatuksella.
 
Tässä teidän suhteessanne on kaikkien muiden ihmisten elämä vakiintunut omalle paikkakunnalleen paitsi miehesi. Eiköhän ole järkevintä kaikkien osapuolten kannalta, että mies hoitaa opiskelunsa loppuun nykyisellä paikkakunnallaan ja sen ajan vain sitten kiltisti vietätte etäsuhdetta ja tapaatte aina silloin, kun se on mahdollista. Silloin mieskin pystyy keskittymään arkisin opintoihinsa täysillä ja voi yrittää jopa valmistua etuajassa ja sitten viikonloppuisin keskitytte toisiinne ja lapsiinne.

Kun mies sitten valmistuu, hän alkaa tietysti etsiä töitä. Hän voi etsiä sitä ensisijassa sinun ja miehen lapsen paikkakunnalta. Voitte silloin aloittaa vihdoin normaalin seurustelusuhteen eikä tarvitse muuttaa suinpäin yhteen. Jos yhdessäolo on silloinkin vielä mukavaa, niin mikäpä estää teitä muuttamasta yhteen.

Minua vaivaa tässä kuviossa se, että johtuukohan miehen innokkuus saada sinua muuttamaan sinne ihan vain rahasta? Opiskelijana ei yleensä ole isoja tuloja, joten ehkä hän haluaa sinut sinne, jotta sinä maksat puolet kuluista. Anteeksi jos olen kyyninen, mutta tähän ikään mennessä elämä on koulinut kovalla kädellä ja siksi tämä tuli mieleen.
 
Puhut, osasyy on taloudellinen, mies on sen sanonutkin ääneen, lisäksi haluaa jonkun kanssaan kotitöitä jakamaan. Asia on nyt kärjistymässä, koska viimeksi eilen esitti uhkavaatimuksen muutosta. Olen hänen mielestään itsekäs koska ajattelen kokonaisuutta eli lapseni asioiden järjestymistä. Itse olen valmis odottamaan tuota valmistumista, mutta hän ei jaksa. Kynnyskysymykseksi näyttää nyt nousevan myös tuo hänen matkustamisensa minun luokseni joka toinen viikonloppu, ei kuulemma "jaksaisi". Eiköhän tämä ole loppuveisuuta vailla. Suhde on aika huonoilla kantimilla jos toinen ajattelee vain sitä, mitä voi hyötyä:(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yh-isukki:
En tiedä kuka olet "looginen", mutta todella hyvää tekstiä kirjoitat. Olen yh-isä ja löydän tekstistäsi juuri niitä oikeita asioita joiden kanssa itsekin olen joutunut tsemppailemaan.
Jokaisen eronneen aikuisen, jotka kuskaavat lapsiaan, pitäisi lukea tekstisi rauhassa ja ajatuksella.
Click to expand...
Kiitän, joskin vain osa tekstistä on omakätisesti kirjoittamaani. Pyrin etsimään kysymyksiä "miksi" jotain tapahtuu, selityksiä syy/seuraus -suhteille, ristiriitaisuuksia, sekä päättelemään loogisesti mikä on uskottavampaa eli vahvemmin totta kuin jokin muu. Tunteetkin ovat loogisia ja ne (niiden ns. tunneälyinen syntyperä) on selitettävissä järkiperäisesti, samoin kuin tunteista edelleen syntyvät yllykkeet eli motiivit tekemisille, sekä motiivien mukaan tarkoitushakuiset tekotavat jne.

Kylmäkiskoiseltakin vaikuttava tunneneutraali käsittelytapa, jolla on tietenkin omat rasitteensa. Vaikutelma myötätuntoisuuden 'puuttumisesta' voidaan tulkita kokemusköyhyyden värittämäksi ymmärtämättömyydeksi - ulkopuolisuuden vasta-ajatuksin: helppohan minun on kun en ole selvästikään kokenut vastaavaa…
 
Viimeksi muokattu:

Similar threads

P
Mies painostaa muuttamaan
Viestiä
7
Luettu
4K
Perhe-elämä
vierailija
V

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa