V
vierailia 3
Vieras
Reilu 2v suhdetta ja nyt tuore avioliitto.
En osaa tätä lukkoo avata, se ei oo töissä ja nukkuu pitkälle päivään, mä nousen lapset laittaa kouluun ja muutenkin meillä on vauva 6kk jonka kanssa olen sitten kaksin sinne saakka kun muut tulee koulusta ja kun mies joskus herää. En oo saanu nukkua kertaakaan pitkään vauvan syntymän jälkeen. Hoidan kaikki vaikka muusta oli puhe. Ei auttanut puhumiset asiasta, koska milloinhan hän sitten nukkuu.. Mä voin nukkuu päivällä sitten, no parit päikkärit oon ottanu muut se vie aikaa muusta.
Mun menot on liian pitkiä, otan yleensä vauvan mukaan, se ei tykkää et missään käyn ja valittaa. Oon ruvennu oleen varpaillani ja harrastuksissa hirveetä kiirettä takas kotiin :'( vasta hiljan huomannu mitä teen!
Valittaa kun on tylsää, silti ei poistu ovesta. Kaikki mitä ehdotan on paskaa, yhdessä tekemistä tai erikseen. Se juo illat pitkälle kaljaa, ainoo harrastus sille. Kuulemma kerrostalossa ei ole tekemistä, ei edes kahden keskistä. Tuskin se muuttuu muuallakaan, koska leffoja ei voi kattoo, kahvilla ei voi käydä, ajelemaan ei voi lähtee, ei keilaan, ei pelaa korttia jaksa kokoaikaa ei ei ja ei. Ei halua käydä vierailulla missään. Juomaan varmaan lähtis mutta entiä miksei tee edes sitä nyt. Muutakun kotona. Ehkä rahan takia. Vihamielinen vain mua kohtaan, en kai mä sen tylsyydesyä ole vastuussa tai jätä omaa harrastusta et kuolen pois ittelkin. Tiuskii vastauksen, ei keskustele.
Jos mä ny avaan suuni ni kaikki on taas mun syytä. On ollu myös särkyjä, ja kaikkeni oot tehny et olo helpottaisi.
Loppuvuodesta piti ruveta tekee keikkaa mutta se 8h vauvan kanssa on liikaa ja joutuu oleen liian kauan hereillä ja sitten on vielä tylsempää.
Viimeyönä kun taas olin ensin saanu ripitystä kun olin harrastuksessa 3h ja eilen vanhemmilla ja kaupassa 3h niin ei edes katso päin, tiuski, ei saanu saman peiton alle mennä, ei päässy kainaloon eikä saanu pusua. Valvoin senkanssa myöhään et pitäisin seuraa ja siinä kiitos. Heräsin tietty yöllä vauvan kanssa ja nousin ajoissa.
Mä pärjäisin paremmin ilman sitä. Tiedän. Mutta koska en uskalla ottaa puheeksi mitään eroon liittyvää ni en tiedä mitä tehdä. On lapsia, molemmilla. Yhteinen vauva ja mun lapset asuu meidän kanssa. Sen lapset käy harvemmin. Ja nyt kuulemma oli sen lapsivapaa kun oli sairastuneet.. Aivan, paskana akkana en tajunnu ja tuonu tarpeeks kaljaa.
Se ei halua tehdä arkisia parisuhde asioita. Aluksi tehtiin ja hieroi yms. Nyt ei mtn. Rakkaus voi loppua nopeesti kun silmät aukee. Pääsis vielä pois ilma että tarvis pelätä. Musta on tullu nössö tän 2v aikana.
Kiitos kun sain avautua
En osaa tätä lukkoo avata, se ei oo töissä ja nukkuu pitkälle päivään, mä nousen lapset laittaa kouluun ja muutenkin meillä on vauva 6kk jonka kanssa olen sitten kaksin sinne saakka kun muut tulee koulusta ja kun mies joskus herää. En oo saanu nukkua kertaakaan pitkään vauvan syntymän jälkeen. Hoidan kaikki vaikka muusta oli puhe. Ei auttanut puhumiset asiasta, koska milloinhan hän sitten nukkuu.. Mä voin nukkuu päivällä sitten, no parit päikkärit oon ottanu muut se vie aikaa muusta.
Mun menot on liian pitkiä, otan yleensä vauvan mukaan, se ei tykkää et missään käyn ja valittaa. Oon ruvennu oleen varpaillani ja harrastuksissa hirveetä kiirettä takas kotiin :'( vasta hiljan huomannu mitä teen!
Valittaa kun on tylsää, silti ei poistu ovesta. Kaikki mitä ehdotan on paskaa, yhdessä tekemistä tai erikseen. Se juo illat pitkälle kaljaa, ainoo harrastus sille. Kuulemma kerrostalossa ei ole tekemistä, ei edes kahden keskistä. Tuskin se muuttuu muuallakaan, koska leffoja ei voi kattoo, kahvilla ei voi käydä, ajelemaan ei voi lähtee, ei keilaan, ei pelaa korttia jaksa kokoaikaa ei ei ja ei. Ei halua käydä vierailulla missään. Juomaan varmaan lähtis mutta entiä miksei tee edes sitä nyt. Muutakun kotona. Ehkä rahan takia. Vihamielinen vain mua kohtaan, en kai mä sen tylsyydesyä ole vastuussa tai jätä omaa harrastusta et kuolen pois ittelkin. Tiuskii vastauksen, ei keskustele.
Jos mä ny avaan suuni ni kaikki on taas mun syytä. On ollu myös särkyjä, ja kaikkeni oot tehny et olo helpottaisi.
Loppuvuodesta piti ruveta tekee keikkaa mutta se 8h vauvan kanssa on liikaa ja joutuu oleen liian kauan hereillä ja sitten on vielä tylsempää.
Viimeyönä kun taas olin ensin saanu ripitystä kun olin harrastuksessa 3h ja eilen vanhemmilla ja kaupassa 3h niin ei edes katso päin, tiuski, ei saanu saman peiton alle mennä, ei päässy kainaloon eikä saanu pusua. Valvoin senkanssa myöhään et pitäisin seuraa ja siinä kiitos. Heräsin tietty yöllä vauvan kanssa ja nousin ajoissa.
Mä pärjäisin paremmin ilman sitä. Tiedän. Mutta koska en uskalla ottaa puheeksi mitään eroon liittyvää ni en tiedä mitä tehdä. On lapsia, molemmilla. Yhteinen vauva ja mun lapset asuu meidän kanssa. Sen lapset käy harvemmin. Ja nyt kuulemma oli sen lapsivapaa kun oli sairastuneet.. Aivan, paskana akkana en tajunnu ja tuonu tarpeeks kaljaa.
Se ei halua tehdä arkisia parisuhde asioita. Aluksi tehtiin ja hieroi yms. Nyt ei mtn. Rakkaus voi loppua nopeesti kun silmät aukee. Pääsis vielä pois ilma että tarvis pelätä. Musta on tullu nössö tän 2v aikana.
Kiitos kun sain avautua
