Mies on töissä 9-21

Olen kotona yksin vauvan kanssa vieraalla seudulla, maalla. Ei lähellä sukua eikä ystäviä. Jos mies on yhden päivän viikossa kotona, niin hän haluaa nukkua. Ei vaihda vaippoja eikä juuri viihdytä vauvaa. Vauva kitisee jatkuvasti, ja parkuu nopeasti, jos ei saa huomioita. Viihtyisi vaan sylissä. Huomion saadessaan on toki tyytyväinen. Silti olen niin kiinni vauvassa, että kotitöiden hoitaminen on hankalaa. En ole syönyt tänään lämmintä ruokaa, sillä minulla ei ole 5 minuuttia enempää aikaa itselleni. Koskaan. Valitanko turhasta? Onko oikeus olla väsynyt? Rakastan toki miestäni ja vauvaamme enkä vaihtaisi tätä pois.

 

No anna sen vauvan parkua hetken ja syö. Äkkiä ne oppii mitä pienellä itkulla saa aikaiseksi.

 

No anna sen vauvan parkua hetken ja syö. Äkkiä ne oppii mitä pienellä itkulla saa aikaiseksi.

Juu, ensin kun sen ruoan kerkeisi tehdä. Ja väistämättä vauva on vähän väliä pikku hetkiä yksin: kun teen ja syön sen voileivän, käyn vessassa, kirjoitan tätä jne. Sen lisäksi jos erikseen jätän varta vasten yksin, niin seuraa ihan liian iso parku. Ei sitä kuunnellessa saa rauhassa syötyä. Pitää päästä rauhoittamaan pikkuista.

 

On oikeus olla väsynyt.
Mutta nyt järki käteen ja jätät ne hemmetin kotityöt tekemättä.
Mies kyllä oppii pesemään pyykkinsä, ja itse pärjää aika vähällä.
Suosittelen ostamaan kaapit täyteen erilaisia smoothieta ja välipalajuomia (ei mitää vähäkalorisia) vaan mahd paljon energiaa ja vitamiineja - nestettä ja energiaa tarvitset, ja sellasta pystyy vetää vaikka ois vauva kantoliinassa ja vaunuja työnnellessä.

Ja aja edes vaikka kerran viikossa päivällä vauvan kanssa lähimmälle kylälle, kyllä sielä joku huoltoaseman lounaspöytä on ja vedät navan täyteen nii että tirisee.

 

Kantoliina tai -reppu on hyvä apu.

 

Keinuvasta sitteristä on myös apua. Itse sain syötyä kaksosten kanssa, kun heilutin toista jalalla sitterissä ja toinen oli sylissä.

 

Vauva lattialle lähelle ja juttelet samalla kun kokkaat. Jos kitisee, lelua eteen. On sinunkin syötävä. Iso annos ruokaa uuniin hautumaan ja syöt siitä monta päivää.

 

Kantoreppu oli kova sana. Ja yhdelläkin kädellä pystyi heittämään ainekset kippaan ja uuniin. Sekä syömään lapsi sylissä. Sulla on ap oikeus olla väsyny, ei silti kannata tehä asioista liian vaikeita.

 

Miksi, oi miksi, sun piti tehdä lapsi sellaisen miehen kanssa joka EI OLE KOTONA KOSKAAN? Eikai nämä asiat nyt täysin yllätyksenä ole tullut?

Nyt alat elää itseäsi varten. Unohda miehen hyysaaminen ja kotityöt. Nauti vauvan kanssa ajasta. Käy paljon kävelyillä, makaa lattialla vauvan vieressä, katsokaa yhdessä leffaa, leiki, syö nopeita ruokia (eineksiä, kotiintilauksia jne). Tuo aika menee niiin nopeasti ohi ettet tajuakkaan..

Mies joko osallistuu tai ei.. Jos ei - katuu sitä vielä myöhemmin.

 

Jos ukko oikeasti ei lainkaan osallistu niin keskity vain itseesi ja vauvaan. Nuku kun vauva nukkuu. Tee jotain pikaista ja syö samalla kun vauva syö -onnistuu, vaikka sit sängyssä ois murusia. Hoida omat ruokasi ja tiskisi ja lakanasi ja anna ukon ihmetellä maanantaiaamuna kun ei oo puhtaita sukkia.

 

Äh, taas on ilta, jolloin tuntuu että ei tästä tule mitään...voiko olla tottakaan miten vaikeaa on olla käytännössä yh?

Saan pestyä astiat tiskikoneessa, likapyykit pyykinpesukoneessa, tehtyä ja syötyä yhden lämpimän aterian päivässä, mutta muuten kaikki aika menee vauvan hoitamiseen tai lepäämiseen.

Kantoreppu tai -liina ei onnistu, koska käy selkään liikaa. Lelujen kanssa viihtyy toki hetken, mutta vain pienen. Alkaa helposti kitisemään. Tuntuu välillä, että pää meinaa hajota tähän ainaiseen kitinään, kun sitä yksin kuuntelee aamusta iltaan ja katselee sekasortoa ympärillään. No, sitten tosiaankin annan kotitöiden vain olla ja viihdytän pelkästään vauvaa.

 

Voi, muistan tuon väsymyksen. Meillä vielä oli koliikkivauva. Mutta niin, puol vuotta eteenpäin niin elämä helpottuu kummasti. Vauvavuosi menee lopulta niin nopeesti. Koita vaan ajatella että nautit vauvastasi nyt kun hän on vauva ja teet vain välttämättömimmät kotityöt sun muut.

Nyt meillä on 3 v uhmis ja kitisevä vauva. Nyt tuntuu että yhden kanssa oli helppoa. Toisaalta nyt on kuitenkin helppoa myös, kun ei enää ole niin kiinni symbioosissa yhdessä lapsessa vaan pitää jakaantua kahteen suuntaan - lapsetkin oppii sen nopeasti. Eikä tee itelle niin pahaa enää yhtään jos vauva kitisee.. Se ei mee rikki ja tietää että se todellakin on vain vaihe.

 

muistan myös nuo ajat. Mene vanhempiesi luo kylään tai jonkun läheisen sukulaisen. He haluavat tehdä vauvaan myös läheisen suhteen ja yösija järjestyy varmasti. Saat nukuttua ja syötyä ja kaikki menee taas paremmin. Se kun on poikki ja kiinni vauvassa pahenee vaan jos ei saa katkaistua kierrettä. Pienikin hengähdystauko tekee kaikille hyvää.

 

muistan myös nuo ajat. Mene vanhempiesi luo kylään tai jonkun läheisen sukulaisen. He haluavat tehdä vauvaan myös läheisen suhteen ja yösija järjestyy varmasti. Saat nukuttua ja syötyä ja kaikki menee taas paremmin. Se kun on poikki ja kiinni vauvassa pahenee vaan jos ei saa katkaistua kierrettä. Pienikin hengähdystauko tekee kaikille hyvää.

Kyllä, se auttaa kummasti. Ollaan siis oltu vanhempieni luona "lomalla", mutta ihan joka hätään sinne ei pääse välimatkan takia. Arjessa ei ole paljoa apua. Appivanhempienkin luona toki käydään, mutta siellä apua kaipaavat enemmän appivanhemmat.

 

Kyllä, se auttaa kummasti. Ollaan siis oltu vanhempieni luona "lomalla", mutta ihan joka hätään sinne ei pääse välimatkan takia. Arjessa ei ole paljoa apua. Appivanhempienkin luona toki käydään, mutta siellä apua kaipaavat enemmän appivanhemmat.

Ymmärrän kyllä, meilläkin välimatka on yli 300 km, joten ei nyt sellainen pikakäynti käynyt päinsä. Silloin kyllä pystyin tapaamaan myös lapsuuden kavereita ja joskus oltiin viikkokin putkeen kun väsymys tuli korvista. Mies teki silloin enemmän töitä niin oli seuraavalla viikolla enemmän meidän kanssa. Sekä oli se hiljaisuus laukaissut hänelle suunnattoman ikävän. Kun lapsi alkoi täyttää kaksi niin nuo ajat ovat haaleita muistoja vain. Isovanhemmat haluaa lasta nyt paljon kun tuli heille läheiset välit.

Tuo yksinäisyyden tunne oli kyllä varsin murskaava ja kokonaisvaltainen olotila, kuitenkin menee ohi.

 

Laita vauvalle joku vauvojen ohjelma pyörimään telkkarista ja vauva lelujen kanssa lattialle leikkimaton päälle. Jos vauva on ihan pieni suosittelen lataamaan youtubesta baby eistein nimistä sarjaa muistitikulle ja siitä telkkuun, on tarkoitettu ihan pikkuvauvoille

Näin meidän vauva viihtyi itsekseen hieman pidempään ja sain itse hoidettua kotihommia.

 

Ei voi olla totta. Mitenhän ne muut pärjää?

 

Miksi asutte sellaisessa paikassa missä ei ole ketään ystävää/sukulaista lähellä? Olitko sinä töissä ennen vauvaa? Mä en ihan oikeasti nyt ymmärrä mihin se aika menee, ettehän te kahdestaan siellä kauheasti sotkekaan? Anna muiden kuin pakollisten kotihommien olla ja ole lapsen kanssa, teet samalla ruokaa jne.