Mies on lasten lähivanhempi ja ei ymmärrä minua äitiä

[vierailija]

Hän ei pääse harrastukseensa, jossa menisi koko päivä, koska on sidottu lapsiin. Ei ole kysynyt minua avuksi, koska pari vuotta sitten kun asuimme vielä yhdessä aloin reagoida todella uupuneesti ja vihamielisesti siihen, että hän oli usein poissa kokonaisen päivän viikosta. Mutta nyt kun olen saanut olla rauhassa pidemmän aikaa ja tavata lapsia omien voimieni mukaan voisin varmastikin olla heidän kanssaan päivän toisinaan, että mies pääsee pois kotoa. Mutta mies ei osaa sopia asiasta kanssani. Sanoin mm. miehelle, että yki ehtoni on, että lasten kavereita ei sinä päivänä ilmesty paikalle. Miehellä ja itselläni on täysin erilainen näkemys siitä, miten jaksamme lasten kavereita. Mies ei ole rajoittamassa näiden tuloa juuri lainkaan, itse taas sietäisin ehkä max 2 päivänä viikossa kavereita kun olen kotona. Nythän mies voi toki tehdä miten huvittaa, kun en asu siellä tästä kärsimässä. Toki lasten kaverit aina äitiä tärkeämpiä ovat.
Mutta siis miehen mielestä mä laitan hänet tekemään likaisen työn, kun hänen pitäisi osata ajatella minua, jos olisin mukana perhe-elämässä. Sanoin miehelle, että voisin minäkin niitä kavereita rajoittaa, jos tietäisin, että minulla on sinun tukesi. Mutta kun tiedän, ettei ole, niin MINÄ en aio olla se, joka tekee likaisen työn.
Jos hän sanoo, että kavereita ei voi (ainakaan ekalla kerralla ja ainakaan aamusta alkaen) tulla paikalle, niin en minä kumoa sitä hänen päätöstään. Sen sijaan jos mä rajoitan niitä kavereita, todellakin saan tuntea, että se olen ainoastaan minä, ketä ne häiritsevät.
Joten ei sitten taida tulla mitään siitä, että mies voisi mennä harrastuksiinsa, koska sopiminen loppuu häneltä tällaisiin seikkoihin. Eli keskustelu aiheesta ei jatku yhtään mitenkään, ellen minä jatkaisi sitä. Ja minulla ei ole siinä omia intressejä pelissä, joten miksi jatkaisin? Näen lapsia muutenkin. Näen lapsia yksi lapsi kerrallaan, koska kurin puutteesta johtuen pienempi sisarus häiriköisi isomman olemista, jos teemme jotain yhdessä. Eli kun näen heitä yksi kerrallaan, kumpikin saa jakamatonta huomiota, eikä pety, koska toinen sai tahtonsa läpi ja itse ei.
Tosin nyt harkinnassa on tehdä joskus jotain kolmistaankin. Lapset ovat 9 ja 11v.
Ihmetytttää vain tuo mies, ettei osaa neuvotella mistään.

 

[vierailija]

Miehen mielestä neuvottelua on ilmeisesti se, että kun tiedän, mitä hän tahtoo, se sopii minulle. Ei se nyt niin mene. Vaikka tietäisinkin, mitä hän tahtoo, niin mun tarpeeni eivät siitä yks kaks muutu jotenkin.
Ap

 

[vierailija]

Mies ei ole koskaan osannut neuvotella mistään asioista. Ärsyttävä lapanen. Sitä ei suhteen alkuaikoina huomaa, on vain onnellinen siitä, kun ei tule kiistoja jne
Ap

 

[vierailija]

On ehkä vähän ikäväkin lapsia. Miehen syy, että tapaamiset ovat niin vaikeita, koska ei osaa neuvotella mistään. Eikä sopia, niin kuin aikuiset, asioista. Eikä selkeästi tunne mitään tarvetta auttaa siinä, että yhteydet lapsiin säilyisivät. Ei tee sen eteen YHTÄÄN MITÄÄN. Ei eräällä tavalla pelaa ja leiki mukana, kuten omat vanhempani tekivät eron jälkeen. Eli ei äitini ainakaan raportoinut lapsille (mulle) isäni vaikeuksia tavata minua, vaan kaikki esitettiin aina positiivisessa valossa minulle päin. Se oli tosi hyvä juttu, ja minulla oli ja on isääni ollut aina hyvät välit.
Ap

 

[vierailija]

Mies on lapanen?
Ei, vaan sinä.

Sinulla ei ole selkärankaa seistä (jaksamisesi ja) sääntöjesi takana.
Et sinä tarvitse isän "tukea" siihen että sanot lapselle miten sun päivänä toimitaan, te ette enää ole perhe, sun kuuluu itse hoitaa asia.

Miten ihmeessä olit ajatellut jaksaa, jos muutenkaan et näe kuin yhtä lasta kerrallaan?? Mihin se toinen laitetaan sit isin harrastepäivänä?

Ja oikeesti.... jos susta tuntuu kaikki näin vaikealle, järjettömälle ja että kaikki on isän syytä, niin hei - anna asioiden olla ihan vaan näin, jatka toipumista ja voimien keräämistä.
Sun kirjotus ja pääkoppa nyt kuullostaa vielä hitusen toipilaalle...

 

[vierailija]

Kun kaverit tulee ovelle, niin sanot että meille ei voi tänään tulla. Kyllä ne sen ymmärtää, eihän kaikille voi aina vaan mennä. Ei sitä tarvitse sen kummemmin sopia. Jos omat lapseai viipyvät pihalla kavereiden kanssa niin kutsut lapsesi sisälle ja sanot että nyt tehdään keskenämme muuta.

Sun koti, sun säännöt. Miehen koti, miehen säännöt. Molemmat hoitaa itse omat suhteet lapsiin ja lasten kavereihin. Asiasta voi keskustella mutta säännöt pitää päättää itse, teillä on omat reviirit.
Murrosiässä lapsille kaverit tuntuu tärkeämmiltä kuin vanhemmat, mutta voit silti sanoa silloin tällöin, että nyt on äitipäivä.

 

[vierailija]

Miessitä miestätä uliuliuli. Kaikki on miehen syytä, uliuliuli. Uliuliuliuliuliuli.

 

[vierailija]

Kuulostat todella vaikealta ja hankalalta ihmiseltä, en ihmettele jos mies ei jaksa vääntää enää kanssasi. Ihanaa että lapsilla on isä, joka jaksaa heitä ja myös kavereitaan

 

[vierailija]

Aloittaja vaikuttaa aivan käsittämättömän vaikealta persoonalta, tai sitten kyseessä on jonkinlainen erokatkeruuden aiheuttama asennevamma. Onneksi lapsilla vaikuttaa olevan hyvä isä.

 

[vierailija]

Kuulostaa siltä että mies tietää mitä sinulle tarkoittaa neuvottelu - sitä että joutuu kommunikoimaan lapsille sinun päätökset. Minäkin jättäisin neuvottelun sikseen ja jatkaisin elämääni lapsiin keskittyen. Ehkä sinun on parasta toipua ja kerätä voimia ennen kuin vietät kokonaista päivää kahden lapsen kanssa.

 

[vierailija]

Tekisi mieli sanoa provo, mutta tällaisia äitejä ja samanlaisia isiä on valitettavasti oikeasti olemassa!

Ap, väsähtänyt valittava vässykkä, ei jaksa pitää edes kuria lapsilleen kun se on niin hankalaa ja ikävää puuhaa! no sitähän se kuule on, ihan kaikille meille.

Ota itseäsi niskasta kiinni ja huomaa, että olet aikuinen joka voi tosiaankin määrätä lapsiaan, ja joka ei tarvitse ex miehen tukea siihen.

 

[vierailija]

"Käsityksenne eroaa Miten jaksamme kavereita"
" kavereita ei saa ilmestyä ovelle - mutta sinä kyllä voit hoitaa asian??

Mies jaksaa oikein hyvin. Sinä et. Ei ole enää mitää "teitä" "me" muodossa.
Ja isänhän tässä se paska pitäisi hoitaa etukäteen sun puolesta, jos niitä kavereita ei saa edes ilmestyä ovelle.
Ja kokeeko isä edes mitenkään olevansa "sidottu" lapsiin? Tiedätkö, kaikki ei kärsi ja uuvu siitä että ovat ihan oman perheen kanssa joka päivä. Ja tiedätkö, ei sua edes tarvita "pelastamaan" isälle vapaapäivää harrastusten parissa. Tuon ikäiset lapset voi tarvittaessa jättää jo keskenäänkin päivällä.
Joten jotenkin vaikuttaa ettei isä ihan hirveästi kärsi tästä ettei tarvitse "neuvotella" sun kanssa yhtään mistään.