Jos mies on voinut käyttää 'palvelua', jossa erittäin moni on joko ihmiskaupan uhrina, muuten vasten tahtoaan, rahapulassa, vaikka kuinka inhottaisi (ja useimmilla taitaa aika usein inhottaa se 'työ') tai siksi, minkä takia useat alan naiset työtä tekevät eli vammautuneena henkisesti lapsuudenaikaisesta hyväksikäytöstä, en sellaista ihmistä haluaisi todella kotiini. Hyvin moni tuota 'työtä' tehnyt (no työstä se todella käykin, miettikääpä kohdallenne kaikki höyrypäät käymässä käsiksi) inhoaa itseään sisällään ja tosiaan äärettömän moni tekee sitä pakotettuna. Ja lapsena käsiksikäynnin uhriksi joutunut yleensä toimii juuri niin, että pakottaa itsensä toistamaan samaa toimintaa, koska on jo nollannut ihmisarvonsa lapsena. Psykologien hyvin tunnistama vamma...
Itse tyhjentäisin mieluummin vaikka käymälänalusia työkseni. Ja seksikielteinen minä en todella ole, mutta seksi ei ole seksiä, jos se tehdään vastentahtoisesti saati nyt pakotettuna. Tai vanhan trauman paoksi. Jos mies ei tällaista huomioi, ei todella ole se ihmistyyppi, mitä minä nimitän mieheksi.
Aina kuulee näitä "No kaikki tosiasiassa käyttävät / katselevat" jne. muuta soopaa. Ei todella ole näin. Eivät käytä, on tosi suuri joukko miehiä, joilla moinen ei tule mieleen. Kun itse ja oma kaveripiiri tekevät näin, ja sitten luetaan jotain palstoja, joille taas niillekään ei iso osa miehistä eksy koskaan moisia puimaan, kuvitellaan, että siinä on se koko joukko miehistä. Sama ilmiö, kun murrosiässä, kun kuvitellaan, että "Kaikki muut ovat jo olleet silleen", ja tosiasiassa siellä viidentoista nurkilla aika harva kuitenkin.
Mutta jos tosiaan miehen maailmankuva kestää tuollaisen yhteiskuntarakenteen pönkittämisen, jossa on kuitenkin kyse ihmisistä elämäntilanteineen, ei jostain kilotavarasta Keskon varastolta, en ymmärrä, mitä muutenkaan moisen kanssa tekisin. Maailmankuvassa on silloin jo liikaa vinksahtanutta aika monen naisen näkövinkkelistä. Ja jos sen jättää kertomatta, mikä ihmeen toimintatapa sekään on? Siinähän esittää silloin toista ihmistä, kuin todellisuudessa on, mitä moista huijausta tekemään parisuhteen pohjaksi muutenkaan? Hankkikoot seuraa, jonka seurassa voivat olla oma itsensä, jonka maailmankuva on samansorttinen, niin eikö jokainen pääse helpommalla silloin? En minä jaksaisi esittää jotakuta muuta koko parisuhteen ajan, toimia vähintäänkin agentin tavoin, jos ei melkein kaksoisagentinkin.