mies oli fiksu kun kertoi vasta illalla parin naisen arvostelleen meidän poikaa...

Siis tässä muinoin mä sain näitä herjaavia yklsityisviestejä, joiden pääasiallisena sisältönä oli haukkua mun poikaani.

No huhhuh! Joku raja sentään. Jotkut ihmiset vaan on niin kateellisia toisille, että täytyy loukata sieltä, mistä varmasti sattuu eniten Eipä ole kaikilla kaikki kotona!

 

Kuinka pitkä poikasi on? Meillä myös ekaluokkalainen luokkansa pisin ja 4-vuotias ikäisiään puolipäätä pidempi. Isä on 196cm, itse olen vain 160...

Meillä poika on vähän päälle 140 cm nyt. Ja mies saman mittainen sun miehen kanssa. Mä olen 175 cm.

Ei meillä ihan noin pitkä, 135cm oli syksyllä terveystarkastuksessa. Mut ilmeisesti sen verran kuitenkin että samansuuntaisia huomautteluja meillä tullut molemmista pojista, nuorempaa luullaan 5-6-vuotiaaksi ja kyselty eskarijutuista ja toinen raukka on ihan ymmällään. Ja isompaa ei oudommat usko ekaluokkalaiseksi, ihan niinku sillä koolla olisi asiaan jotain merkitystä..

No näinpä. Meillä tuo pienempi on vasta puolivuotias ja on jo helposti vuoden ikäisen kokoinen. Sitä myöskin usein taivastellaan ja järjestään aina luullaan vanhemmaksi. Sitten ihmetellään miksi annan tuttipullosta tuttelia ja kannan vauvaa .

Esikoinen-.raukka on aina joutunut pitkien katseiden kohteeksi kun on aina luultu vanhemmaksi. Ollaan ihmetelty miksei lapsi puhu paremmin jne.jne.

Toissakesänä saatiin pitkiä katseita kun esikoinen ui kellukkeiden kanssa yleisellä uimarannalla ja esitteli innoissaan meille miten hienosti hän osasi uida hetken matkaa ilman kellukkeitakin.

Tää lista on loputon... pitäiskö noille hankkia semmoiset "nimikyltit", joissa lukis niiden ikä :|

 

Minäkin kerran lauoin aika ikävästi.
Pomppulinnassa pomppi joku 12-vuotias isokokoinen (isoluinen öhöm) poika 3-7-vuotiaitten seassa. Pakkohan siitä oli päästä mainitsemaan, kun tämä 'punttijuntti' jyräsi siellä muut lapset.

Tottakai äiti seisoi vieressä.
Ei se mitään, mutta melkoiset käytöstavat tällä ilmeisen iltatähdellä oli. Huusi äidilleenkin, mene vittuun siitä, mä vihaan sua!

:ashamed:

 

Juuri tuon takia mun poikani ei harrasta jalkapalloa ollenkaan...jalisvanhemmat on kyllä niin persiistä. Muitakin harrastuksia on ja paljon fiksumpiin vanhempiin olen tutustunut pojan harrastuksen kautta kuin tuolla pellon reunalla seisoviin akkoihin.

 

Juuri tuon takia mun poikani ei harrasta jalkapalloa ollenkaan...jalisvanhemmat on kyllä niin persiistä. Muitakin harrastuksia on ja paljon fiksumpiin vanhempiin olen tutustunut pojan harrastuksen kautta kuin tuolla pellon reunalla seisoviin akkoihin.

Meillä poika on itse valinnut harrastuksensa. On siis halunnut just jalkapalloon ja me ei olla sitä haluttu häneltä kieltää.

 

nykymaailma on raaka, meillä samanikäistä poikaa harvoin pyydetään synttäreille tai leikkimään kun on keskosena syntynyt erityislapsi. Poika tavallisessa koulussa ja pärjää tosi hyvin mutta eräskin äiti perusteli sen ettei pyytänyt synttäreille et ei tiedä miten suhtautua meidän poikaan, ei ihme ettei lapsetkaan osaa suhtautua. Ja keskosuus näkyy enään puheessa. Kiva tällasessa tuppukylässä asua ku suhtautuminen tuommosta.

 

nykymaailma on raaka, meillä samanikäistä poikaa harvoin pyydetään synttäreille tai leikkimään kun on keskosena syntynyt erityislapsi. Poika tavallisessa koulussa ja pärjää tosi hyvin mutta eräskin äiti perusteli sen ettei pyytänyt synttäreille et ei tiedä miten suhtautua meidän poikaan, ei ihme ettei lapsetkaan osaa suhtautua. Ja keskosuus näkyy enään puheessa. Kiva tällasessa tuppukylässä asua ku suhtautuminen tuommosta.

Ikävä juttu tosiaan.
Sún ehkä kannattaisi ottaa asia avoimesti ko. ihmisten kanssa puheeksi? Että harmittaa lapsen puolesta tilanne ja sanot, että lapsi on ihan tavallinen lapsi. Lapset on sellaisia, että jos toinen puhuu huonosti tai epäselvästi, vieroksuvat sitä ihan luontaisesti (tiedän, meillä 6 v dysfaatikko) ja olen saanut ihmiset avaamaan silmänsä kun ihan suoraan puhun lapsen ongelmista enkä vain anna ihmisten tehdä omia päätelmiään.

 

Juuri tuon takia mun poikani ei harrasta jalkapalloa ollenkaan...jalisvanhemmat on kyllä niin persiistä. Muitakin harrastuksia on ja paljon fiksumpiin vanhempiin olen tutustunut pojan harrastuksen kautta kuin tuolla pellon reunalla seisoviin akkoihin.

Meillä poika on itse valinnut harrastuksensa. On siis halunnut just jalkapalloon ja me ei olla sitä haluttu häneltä kieltää.

Mun poika kokeili eikä tykännyt....eikä niitä pidäkkään kieltää jos lapsi itse pitää. Mutta tuolla vanhemmat toimi niin äänekkäästi, että lapset kuuli ne myös...

 

tätä ketjua voi kun suu auki hämmästyksestä lukea. Ja vähän tuntuu savukin nousevan korvista johtuen ärsytyksestä. On kyllä todella törkeää toimintaa aikuisilta ihmisiltä! Mutta kuten joku jo sanoikin, sama ilmiö on nähtävissä tälläkin palstalla ihan päivittäin. Ja mä ihmettelen kovasti, mitä nuo kyseisenlaiset äidit voivat lapsilleen tarjota, kun puhutaan toisten ihmisten huomioimisesta ja kunnioittamisesta sekä siitä, että ihmiset ovat yhdenvertaisia (tai siis ainakin pitäisi olla)....

 

Ikävä tapaus sinänsä mutta oletko ajatellut että siirrät tuota omaa huonoa itsetuntoa poikaasi joka sitten kärsii koulukiusaamisesta?Kuten itse sanoit että jos olisit kuullut olisit mennyt sanomaan pari valittua sanaa noille äideille.Pikemminkin rakentava keskustelu kannattaa.Ehkä miehesikin jätti kertomatta sinulle koska tiesi miten reagoit?Minusta teidän pitäisi vain kehua ja rohkaista poikaa pituudesta,sehän on hienoa olla pitkä!Näin minulle sanottiin kun olin aina luokan pisin tyttö!En suinkaan kärsinyt siitä vaan käänsin sen voitoksi,olin hyvä urheilussa ja sain stipendinkin.Teidän pojalla on myös siihen edellytykset jos toimitte oikein!!

 

nykymaailma on raaka, meillä samanikäistä poikaa harvoin pyydetään synttäreille tai leikkimään kun on keskosena syntynyt erityislapsi. Poika tavallisessa koulussa ja pärjää tosi hyvin mutta eräskin äiti perusteli sen ettei pyytänyt synttäreille et ei tiedä miten suhtautua meidän poikaan, ei ihme ettei lapsetkaan osaa suhtautua. Ja keskosuus näkyy enään puheessa. Kiva tällasessa tuppukylässä asua ku suhtautuminen tuommosta.

Ikävä juttu tosiaan.
Sún ehkä kannattaisi ottaa asia avoimesti ko. ihmisten kanssa puheeksi? Että harmittaa lapsen puolesta tilanne ja sanot, että lapsi on ihan tavallinen lapsi. Lapset on sellaisia, että jos toinen puhuu huonosti tai epäselvästi, vieroksuvat sitä ihan luontaisesti (tiedän, meillä 6 v dysfaatikko) ja olen saanut ihmiset avaamaan silmänsä kun ihan suoraan puhun lapsen ongelmista enkä vain anna ihmisten tehdä omia päätelmiään.

olen kyllä puhunut, mm. vanhempainillassa kerroin avoimesti luokassa vanhemmille ja annoin puhelinnumeron et voivat soittaa jos on jotain kysyttävää mut silti suhtautuminen on tuollasta. Onneksi on pari kaveria joiden luona voi käydä ja niissä perheissä vanhemmat sanovat et ei heillä mitään ongemia ole ollut pojan kanssa, on kylässä kuulemma tosi rauhallinen. Pojalla on puheenviivästymä ja jotkut asiat kehittyivät hitaammin mutta nyt saanut pääosin muut kiinni. Ja ylpeä olen pojasta, mm. matikan kokeesta sai 25/28 pistettä ja nuo kolme pistettä meni huti kun oli jakolaskuja joita niillä ei edes ollu opetettu. Olen huomannut että monet vanhemmat ei osaa suhtautua kun poika tosi avoin, ei ketään ujostele.

 

Siis tässä muinoin mä sain näitä herjaavia yklsityisviestejä, joiden pääasiallisena sisältönä oli haukkua mun poikaani.

No huhhuh! Joku raja sentään. Jotkut ihmiset vaan on niin kateellisia toisille, että täytyy loukata sieltä, mistä varmasti sattuu eniten Eipä ole kaikilla kaikki kotona!

Pahinta oli, kun mä nöiden viestien johdosta sorruin hetkeksi pohtimaan, että onko lapseni oikeasti muka ruma... :ashamed: :ashamed: :ashamed:

 

Tuo pituus on aika harhaanjohtava käsite. Tästä on jo useampi vuosi, mutta tuttavalleni kävi näin, hänellä on tosi pitkä poika ja hänen työnantajallaan tismalleen saman ikäinen poika, joka oni ns. normaalin mittainen. Kerran tämä ystäväni kieltäytyi tulemasta vapaalta iltavuoroon(joku jäänyt saikulle) koska ei saanut pojalle hoitajaa niin nopsaan, niin tämä pomo sanoi, et voihan XX:n jättää kotiin kun se on niin pitkä!!!!
Aivan käsittämätön kommentti pomolta, jolla tosiaan oli se tismalleen saman ikäinen poika, jota ei voinut jättää illaksi kotiin.

 

nykymaailma on raaka, meillä samanikäistä poikaa harvoin pyydetään synttäreille tai leikkimään kun on keskosena syntynyt erityislapsi. Poika tavallisessa koulussa ja pärjää tosi hyvin mutta eräskin äiti perusteli sen ettei pyytänyt synttäreille et ei tiedä miten suhtautua meidän poikaan, ei ihme ettei lapsetkaan osaa suhtautua. Ja keskosuus näkyy enään puheessa. Kiva tällasessa tuppukylässä asua ku suhtautuminen tuommosta.

Oletko ajatellut että keskosuus ei ole syy vaan jokin muu asia pojassasi,jos vain eivät viitsi sanoa?Ja meillä ainakin nuo synttärit menee niin että kaverit saa valkata päivänsankari itse ja jos hän ei ole valinnut niin ei sitten kutsuta.

 

No, mun poika taas on pienikokoinen ikäisekseen ja saa kuulla siitä. On aloittanut koulun vuotta myöhemmin kuin muut, on siis vanhin mutta pienikokoisin. Elämä vaan on raadollista, kaikki mikä poikkeaa normaalista huomataan. Turha sitä on mennä sanomaan mitään kenellekään, parempi kuin antaa vain olla. Tarkoitan siis niitä vanhempia. Eihän se tietenkään kivalta tunnu.
Kannattaa vaan keskittyä siihen, että oma lapsi on ihan yhtä hyvä kuin muut (koosta huolimatta) ja erilaisuutta pitää hyväksyä.

 

Siis tässä muinoin mä sain näitä herjaavia yklsityisviestejä, joiden pääasiallisena sisältönä oli haukkua mun poikaani.

Törkeetä...Ihmiset on ihan typeriä nykyään.

 

Siis tässä muinoin mä sain näitä herjaavia yklsityisviestejä, joiden pääasiallisena sisältönä oli haukkua mun poikaani.

No huhhuh! Joku raja sentään. Jotkut ihmiset vaan on niin kateellisia toisille, että täytyy loukata sieltä, mistä varmasti sattuu eniten Eipä ole kaikilla kaikki kotona!

Pahinta oli, kun mä nöiden viestien johdosta sorruin hetkeksi pohtimaan, että onko lapseni oikeasti muka ruma... :ashamed: :ashamed: :ashamed:

Argh, idiottimasta käytöstä....jotkut on pölöjä, ei voi mitään....

 

Kuinka pitkä poikasi on? Meillä myös ekaluokkalainen luokkansa pisin ja 4-vuotias ikäisiään puolipäätä pidempi. Isä on 196cm, itse olen vain 160...

Meillä poika on vähän päälle 140 cm nyt. Ja mies saman mittainen sun miehen kanssa. Mä olen 175 cm.

Ei meillä ihan noin pitkä, 135cm oli syksyllä terveystarkastuksessa. Mut ilmeisesti sen verran kuitenkin että samansuuntaisia huomautteluja meillä tullut molemmista pojista, nuorempaa luullaan 5-6-vuotiaaksi ja kyselty eskarijutuista ja toinen raukka on ihan ymmällään. Ja isompaa ei oudommat usko ekaluokkalaiseksi, ihan niinku sillä koolla olisi asiaan jotain merkitystä..

No näinpä. Meillä tuo pienempi on vasta puolivuotias ja on jo helposti vuoden ikäisen kokoinen. Sitä myöskin usein taivastellaan ja järjestään aina luullaan vanhemmaksi. Sitten ihmetellään miksi annan tuttipullosta tuttelia ja kannan vauvaa .

Esikoinen-.raukka on aina joutunut pitkien katseiden kohteeksi kun on aina luultu vanhemmaksi. Ollaan ihmetelty miksei lapsi puhu paremmin jne.jne.

Toissakesänä saatiin pitkiä katseita kun esikoinen ui kellukkeiden kanssa yleisellä uimarannalla ja esitteli innoissaan meille miten hienosti hän osasi uida hetken matkaa ilman kellukkeitakin.

Tää lista on loputon... pitäiskö noille hankkia semmoiset "nimikyltit", joissa lukis niiden ikä :|

Onneksi sun pojillas on äti jolla on sitä kuuluisaa leijonaemon vaistoa!! Tosi tyhmiä kommentteja kyllä, mahtaa niilläkin äideillä olla sujaitsevia lapsia.

 

Ikävä tapaus sinänsä mutta oletko ajatellut että siirrät tuota omaa huonoa itsetuntoa poikaasi joka sitten kärsii koulukiusaamisesta?Kuten itse sanoit että jos olisit kuullut olisit mennyt sanomaan pari valittua sanaa noille äideille.Pikemminkin rakentava keskustelu kannattaa.Ehkä miehesikin jätti kertomatta sinulle koska tiesi miten reagoit?Minusta teidän pitäisi vain kehua ja rohkaista poikaa pituudesta,sehän on hienoa olla pitkä!Näin minulle sanottiin kun olin aina luokan pisin tyttö!En suinkaan kärsinyt siitä vaan käänsin sen voitoksi,olin hyvä urheilussa ja sain stipendinkin.Teidän pojalla on myös siihen edellytykset jos toimitte oikein!!

juuri näin!

 

nykymaailma on raaka, meillä samanikäistä poikaa harvoin pyydetään synttäreille tai leikkimään kun on keskosena syntynyt erityislapsi. Poika tavallisessa koulussa ja pärjää tosi hyvin mutta eräskin äiti perusteli sen ettei pyytänyt synttäreille et ei tiedä miten suhtautua meidän poikaan, ei ihme ettei lapsetkaan osaa suhtautua. Ja keskosuus näkyy enään puheessa. Kiva tällasessa tuppukylässä asua ku suhtautuminen tuommosta.

Ikävä juttu tosiaan.
Sún ehkä kannattaisi ottaa asia avoimesti ko. ihmisten kanssa puheeksi? Että harmittaa lapsen puolesta tilanne ja sanot, että lapsi on ihan tavallinen lapsi. Lapset on sellaisia, että jos toinen puhuu huonosti tai epäselvästi, vieroksuvat sitä ihan luontaisesti (tiedän, meillä 6 v dysfaatikko) ja olen saanut ihmiset avaamaan silmänsä kun ihan suoraan puhun lapsen ongelmista enkä vain anna ihmisten tehdä omia päätelmiään.

olen kyllä puhunut, mm. vanhempainillassa kerroin avoimesti luokassa vanhemmille ja annoin puhelinnumeron et voivat soittaa jos on jotain kysyttävää mut silti suhtautuminen on tuollasta. Onneksi on pari kaveria joiden luona voi käydä ja niissä perheissä vanhemmat sanovat et ei heillä mitään ongemia ole ollut pojan kanssa, on kylässä kuulemma tosi rauhallinen. Pojalla on puheenviivästymä ja jotkut asiat kehittyivät hitaammin mutta nyt saanut pääosin muut kiinni. Ja ylpeä olen pojasta, mm. matikan kokeesta sai 25/28 pistettä ja nuo kolme pistettä meni huti kun oli jakolaskuja joita niillä ei edes ollu opetettu. Olen huomannut että monet vanhemmat ei osaa suhtautua kun poika tosi avoin, ei ketään ujostele.

Voisiko olla siitä kiinni, että korostat sitä erityislapsiasiaa? Jos kerran muuta ei ole kuin se puhe ja jos on normaaliluokassa ja pärjää, ei sekään varmasti ole se syy.

Poika on tosi avoin, ei ujostele? Monet "erityiset" ovat juuri tällaisia, voivat mennä vuodattamaan ventovieraalle koko elämäntarinansa ja kertoo ummet ja lammet kylässä, ts. ei ymmärrä, mikä on oikein ja mikä väärin. Se voi pelottaa ihmisiä kyllä. Pelkäävät, että oma lapsi ottaa mallia. Jos lapsi on erityinen (en sano, että teidän lapsen tapauksessa tästä kyse) tai on kehitysviivettä, olisi tärkeää opettaa, että kaikkea ei puhuta tai vieraille ei puhuta (pedofiilit tms!).

 

Mutta on se jumaliste. Taas kerran mietin että onko se sitten ihme että lapset kärsii koulukiusaamisesta ja vaikka mistä? Jos lapsien äiditkin avoimesti arvostelee erilaista lasta tuommoisessa perhetapahtumassa?? Ei hemmetti.

Näinpä juuri! Tuollaisista typeristä vanhemmista se koulukiusaaminen lähtee! Lapsi oppii äkkiä mallia vanhemmiltaan.

olen kyllä täsmälleen samaa mieltä tässä asiassa!

ihan törkeää arvostella yleensä ketään, olipa sitten lapsi tai aikuinen! miksi ei voida hyväksyä ihmisiä semmosina persoonina ku he on? en oo ikinä sitä ymmärtäny... :/

 

meillä on myös isokokoinen 2001 syntynyt lapsi, tosin tyttö. olen itsekin ollut isokokoinen lapsi, vaikkakin aikuisena ihan normaalin kokoinen. Tyttönä varsinkin koin, että en koskaan ollut sellainen söpö ja suojeluhalua herättävä tyttönen vaan sellanen saakelin amatsoni, vaikka en ollutkaan henkisesti yhtöön sen valmiimpi kuin muutkaan. Koin , että ympäristö edellytti minulta kypsempää käytöstä ja jotenkin reippaampaa asennetta kokoni takia.

Koitan antaa oman isokokoisen tyttöni olla kuitenkin pikkutyttö koostaan huolimatta.

 

nykymaailma on raaka, meillä samanikäistä poikaa harvoin pyydetään synttäreille tai leikkimään kun on keskosena syntynyt erityislapsi. Poika tavallisessa koulussa ja pärjää tosi hyvin mutta eräskin äiti perusteli sen ettei pyytänyt synttäreille et ei tiedä miten suhtautua meidän poikaan, ei ihme ettei lapsetkaan osaa suhtautua. Ja keskosuus näkyy enään puheessa. Kiva tällasessa tuppukylässä asua ku suhtautuminen tuommosta.

Oletko ajatellut että keskosuus ei ole syy vaan jokin muu asia pojassasi,jos vain eivät viitsi sanoa?Ja meillä ainakin nuo synttärit menee niin että kaverit saa valkata päivänsankari itse ja jos hän ei ole valinnut niin ei sitten kutsuta.

ei keskosuus vaan sen aiheuttamat kehitysviiveet joihin ei osata suhtautua. Kerhoon ku poika meni ekan kerran niin eräs äiti tuli poikansa kanssa meidän luo ja selitti sille pojalle et tämä kaveri on vähän erilainen kun on syntynyt niin pienenä ja mun ja pojan kuullen kysyi et voiko meidän pojalle puhua, ymmärtääkö se? Et tällasta suhtautumista täällä.

 

Mun siskon tyttö on huomattavasti ikäistään kookkaampi. Ja sitä kautta olen huomannut kuinka ihmiset todellakin saattaa sanoa ihan mitä sattuu.
Esimerkkinä kerron kun olin kyseisen lapsen kanssa yhdillä syntymäpäivillä. Tyttö oli silloin 4 v. Niin yksi aikuinen katsoi hieman pitkään tytön tekemisiä. Sitten kysyi lapselta "milläs luokalla olet". Tyttö katsoi kummissaan joten vastasin hänen puolestaan että lapsi on vasta 4 vuotta. Myöhemmin tämä aikuinen sanoi mulle että piti tyttöä jälkeen jääneenä :/
Toinen tapaus; olin itse ns varhaiskypsä fyysisiltä avuiltani. Pitkä ja selvästi kehittynyt. Naapurissamme asui alta kouluikäinen tyttö, jota tykkäsin leikittää hiekkalaatikolla. Itse olin siis kuudesluokkalainen. Naapurissa oli sitten ollut vieraita, jotka ihmettelivät olenko jälkeenjäänyt kun istun hiekkalaatikon reunalla leikkimässä pikkulapsen kanssa
Että kyllä ne ihmiset osaa, myös palstan ulkopuolella :kieh:

 

Siis ei voi muuta,kuin ihmetellä että millaisia lapsista tulee jos omat äidit kentän laidalta arvostelee toisten lapsia.
Jotkut lapset eivät voi leikkiä koska toisen perheen vanhemmat ovat rumia.Mistähän ne lapset sitä kuulee..