Mies nimittelee

[sunflower20]

en jaksanut lukee kuin avausviestin, mutta hohhoijaa.
tää on niin kymmeniä kertoja kuultu tarina : mieheni on inhottava eikä muutu ja se ahdistaa minua ja masentaa, mutta en halua erota kuitenkaan, mitä teen ?!

jaa-a. varmaan kirjottelet tällasia aloituksia seuraavatkin vuodet eri palstoille.

Joskus voisit lukea muutkin kuin avaustekstin. Tai jos et jaksa niin älä kommentoi, kiitos!

no nyt olen lukenut koko ketjun ja silti ajattelen noin.

*muoks* mutta myönnän, olin ehkä turhan töksäyttävä. anteeksi.

Jep, on asia noinkin että voi sitä palstoille jäädä kirjoittelee. Mä esim olen tahinut tämän saman asian kanssa mutta en mä koskaan ole aloittanut keskustelua. Se on ollut jotenkin sellainen juttu, että ajattelee ettei muissa suhteissa tapahdu tätä. Ja mä olen ainakin iloinen, että aasinhäntä kertoi tilanteestaan. tämä ketju on voinut antaa sysäyksen hänelle, pariterapia / eroaminen. Tai sitten tämä oli vaan hätähuuto jonka sanominen ääneen tuo taas voimia jatkaa.
Mutta kiva, että luit koko ketjun. ja hyvä että toit mielipiteesi esille. itselle vaan särähti korvaan, kun kerroit ettet ollut lukenut koko ketjua. Mutta nyt hyvä juttu.
Kaikille silti toivoo parasta ja hyvää kumppania, joskus vaan elämä ei mene suunnitellun mukaan.
Jestas, en mäkään halunnut nimittelevää miestä, enkä alkuun saanutkaan. vuosien saatossa, rahapulassa, ongelmissa on tullut esiin näitä piirteitä joita mielestäni ei alkuun ollut. Joten kemiat ei pelaa, mutta yhdessä tahitaan eteenpäin.

 

[endie]

Jep, on asia noinkin että voi sitä palstoille jäädä kirjoittelee. Mä esim olen tahinut tämän saman asian kanssa mutta en mä koskaan ole aloittanut keskustelua. Se on ollut jotenkin sellainen juttu, että ajattelee ettei muissa suhteissa tapahdu tätä. Ja mä olen ainakin iloinen, että aasinhäntä kertoi tilanteestaan. tämä ketju on voinut antaa sysäyksen hänelle, pariterapia / eroaminen. Tai sitten tämä oli vaan hätähuuto jonka sanominen ääneen tuo taas voimia jatkaa.
Mutta kiva, että luit koko ketjun. ja hyvä että toit mielipiteesi esille. itselle vaan särähti korvaan, kun kerroit ettet ollut lukenut koko ketjua. Mutta nyt hyvä juttu.
Kaikille silti toivoo parasta ja hyvää kumppania, joskus vaan elämä ei mene suunnitellun mukaan.
Jestas, en mäkään halunnut nimittelevää miestä, enkä alkuun saanutkaan. vuosien saatossa, rahapulassa, ongelmissa on tullut esiin näitä piirteitä joita mielestäni ei alkuun ollut. Joten kemiat ei pelaa, mutta yhdessä tahitaan eteenpäin.

joo, ei se elämä mene aina suunnitelmien mukaan - se on totta,asiassa kuin asiassa. mutta sen takia ei minusta kenenkään kannata jäädä esim sellaiseen suhteeseen, jossa toinen on halveksuva nimittelijä puolisoaan kohtaan.
minusta on hirveen SURULLISTA enimmäkseen, kun jotkut naiset ( useimmiten ) vaan jäävät suhteisiin joissa ovat vaikka millaisina kynnysmattoina, kun ei vaan "pystytä " eroamaan ja ajatellaan, että ei ne muidenkaan suhteet ole täydellisiä ja ruusuisia .
sun tapauksessa vielä just se, että teillä on lapsia siinä jotka jatkavat tuota perinnettä pahimmassa tapauksessa eteenpäin . :/

 

[vieras]

En kuuntelisi nimittelyä.

Mutta mulla on se joku juttu tuolla takaraivossa, että vanhemmat ovat yhdessä. Sen takia jotenkin jaksan, kun ajattelen, ettei lapset kärsis jos on kaksi vanhempaa saman katon alla. Mutta tietty, onko tämäkään oikein heille, että näkevät enemmän riitelyä kuin halimista ??

Lapsesi oppivat, että tuo on normaali parisuhde. Sitäkö haluat? Että poikasi oppii, että naista saa haukkua ja nimitellä ja alistaa ja tyttäresi opii, että naisen kuuluu niellä mieheltä millainen käytös vaan. Jos et halua lastesi elävän aikuisena vastaavaa arkea, niin kannattaa todella miettiä mitä asialle tekee.

Henkinen väkivalta on myös väkivaltaa. Jos joudutte suhteissanne miettimään sanomisianne tai pelkäämään miestenne reaktioita, jokin on pielessä. Pahasti pielessä. Pelko puolisoa kohtaan ei kuulu normaaliin parisuhteeseen.

 

[Ero]

Kuulostaa siltä kuin olisitte vain tavan vuoksi yhdessä. Ei ihmiselle, jota rakastaa ja kunnioittaa, puhuta tuolla tavoin. Ehkä olisi aika vain pakata kimpsut ja lähteä!

 

[vieras]

Jo on ap alistettu kun pitää tuollasta käytöstä pikkujuttuna, en kuuntelis päivääkään eikä tulis mieleen alkaa miestä nimitteleen. Jotain on pielessä ja pahasti.

 

[sunflower20]

Nyt kun suhteesta lähteminen on vaikeaa sen takia kun ei haluais rikkoa perhettä, niin mä olen miettinyt pariterapiaa. Harmittaa vaan kun omalla paikkakunnalla ei tarjontaa ole yksityisellä puolella ja kun paikkakunta on pieni niin ei haluais että jutut lähtee liikkeelle jos menee kunnalliselle puolelle. Mutta lähikaupungissa on, nyt vaan täytyis saada se kipinä että soittais ja varais ajan.
Mä olen tehnyt myös laskelmia että miten pärjäisin jos jäisin yksin lasten kanssa ja se vaatis ihan älyttömästi pennin venytystä, mutta mä olen "salaa" myös elänyt nuukasti että tietäisin miten se sitten kolahtaa. Eli mulla on nyt menossa parikin vaihtoehtoa. Ekana mä näen että pariterapia, toisena vasta ero.
monet sanovat, että nykypäivänä erotaan helpommin ja ei käydä vastoinkäymisiä yhdessä, niin joo varmaan totta, mutta ei se kyllä ole kivaa olla suhteessa jossa jatkuvasti kuulee olevansa paska, huora, paskapää, läskiperse, kusipäinen ämmä ym ym. Vaikka mä nyt suljen korvani asiattomuuksilta, niin ei se silti poista sitä että en mä nauti elämästäni samoin kuin voisin nauttia jos mua ei haukuttais.

 

[Aasinhäntä]

Olipas tänne tullutkin lisää kirjoituksia heti kun hetkeksi imuriin tarttuu

Voin sen verta sanoa, että tämä mun kirjoitus tänne oli eräänlainen hätähuuto. Minulla ei ole ollut aikaisemmin minkäänlaista käsitystä miten paljon ihmiset kestävät/jaksavat suhteessaan kun on ongelmia. Ystäväpiirissä ei ole ketään jolla suhde olisi kestänyt edes 2 vuotta pidempään. En laske niitä hädintuskin suhteeksi, vaan seurusteluksi. Ollaan vähän yhdessä kun on niin kivaa. Olen vanhoillinen?

Olen vielä nuori (25 ) ja mieheni minua yli 5 vuotta vanhempi. Tämä on meidän kummankin ensimmäinen vakava suhde, ja olemmekin joutuneet kasvamaan yhdessä melkoisesti kuudessa vuodessa. Olin aivan kakara kun aloimme seurustelemaan. Se on tuntuvasti vahvistanut välejämme kun olemme setvineet tiemme ja selvinneet ongelmista. Paitsi tästä ikävästä tavasta menettää hermot herkästi.

Sen takia se on mielestäni "pikkuasia" koska kaikki muut alueet elämässä ovat kohdallaan. Pidämme toisistamme erittäin paljon ja tunnen, että mies on minun eteeni jotakin valmis tekemäänkin. Toivottavasti siis saan raahattua hänet pariterapiaan jonne olen vähänväliä hinkunutkin ongelmien ilmetessä. Ja se kunnioitus. Se voi olla semmoinen jota kaipaisin enemmän. Toivoisin niin että saisin hänet käsittelemään tunteitaan viisaammin, juuri sitä sunflower20:nkin sanomaa "itsetutkiskelua" joka on tainnut hänen kohdallaan jäädä vähälle. Helpompihan se on suuttua? Lykätä toiselle vastuu tapahtumien kulusta.

Hienoa miten tämä on synnyttänyt keskustelua. Olen jo nyt 100 kertaa viisaampi kuin ystävieni kanssa keskustellessa jolloin saan vain "EROA!!!"-neuvoja.

 

[sunflower20]

Mun mielestä se on vaan kunnioitettavaa että jaksat tässä suhteessa. Moni oikeasti olisi tehnyt sen, kun se on "helppoa" kun ei ole lapsia. Mutta toki teidän suhteessa tämä kalvaa välejä vaikka muuten olisikin kivaa ja mukavaa viettää aikaa keskenään.
Pidemmän päälle alkaa itseään tarkastelemaan väärällä tavalla, juuri niin että miettii mikä mussa on vikana vaikka nimittely ja loukkaaminen ei sinusta johdu. Se on sen toisen tapa ja keino purkaa pahaa oloaan.
Pariterapiaa itsekin mietin, se on sellainen asia, ettei sinne väkisin voi toista raahata. Mutta mä luin joskus jo aikaa sitten jostain vauva/kaksplus lehdestä pariskunnista jotka olivat eron partaalla, mutta vähän hangoitellen mies lähtenyt mukaan pariterapiaan ja nyt ylisti sitä. Alkuunhan kaikki miehet (toki poikkeuksia) kokevat että ongelmat on oman perheen keskeisiä ja ehkä parhaimmille kamuille joskus kolmen promillen humalassa voidaan hieman avautua. Mutta se, että ongelmia ei ruodita vieraiden edessä on edelleen vahvasti miesten mielessä. Joten mä toivon, että saat miehesi mukaan terapiaan ja teille siitä on hyötyä. Mutta muista, se ei ole halpaa. 1-1,5 tuntia voi helposti maksaa 100-150 euroa. Mutta on se pieni hinta siitä jos saa suhteen toimimaan. Kun senkin mies näkisi.
( Mä tässä myös vähän puhun itselleni ja toivon samalla että oma mies näkee asian samaten. Että se on satsaus yhteiseen tulevaisuuteen)

Kun saa pariterapeutin joka on hyvä, uskoisin että miestenkin on helpompi käydä asioita läpi. Kun ne huomaavat, ettei heitä olla viety sinne kuulemaan kunniansa miten kakkoja he ovat kun kohtelevat puolisoaan näin. Sitähän ne miehet myös pelkää, että siellä vaan haukutaan miestä. ei, siellähän pyritään pureutua ongelman ytimeen ja saada apua siihen.-Tsemppiä aasinhäntä sinulle.

:heart: