Toggle sidebar

Mies nimittelee

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Aasinhäntä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

Aasinhäntä

Vieras
Sain eilen illalla taas kuulla olevani vaikka mikä kun hermostui pikkuasiasta. En ymmärrä!! Olemme olleet yhdessä melkein 7 vuotta enkä ole miestä saanut lopettamaan vielä. Arki sujuu aina niin kauan kuin hän ei hermostu, itse pyrin aina olemaan viilipytty potenssiin kymmenen jotta hän pysyisi rauhallisena (mutta sekin kuulemma ärsyttää häntä kun teen sen "tahallani ).

Alkuaikoina oli pahempaa, herra hermostuu herkästi ja räjähdellessään ei pidättele kielenkannakkeita ollenkaan. Olen ollut varmaan jokainen maatilan ja eläintarhan eläin jossain vaiheessa. Tyhmä, idiootti, hu*ra, pallopää ymsyms. Pyytää anteeksi silloin kun katsoo sen sopivaksi. No eilen illalla ei katsonut sopivaksi. Ja kauheeta kiroilunkin kanssa.

Meillä ei perheessä ole koskaan ilkeästi nimitelty tai kiroiltu samoissa määrissä kuin mitä mieheni. Ilmeisesti vaikutteita saatu kotoa, koska siskonsa on samanmoinen vimmastuja. Heidän äitinsä saa kestää paljon nimittelyä, tiuskintaa ja muuta inhottavuutta jota en omalle kohdalleni toivoisi koskaan.

Olen jopa alkanut tietoisesti välttämään tilanteita joissa mies saattaisi suuttua. Jatkuva varovaisuus omissa teoissa ja sanoissani on UUVUTTAVAA! Ja kuitenkin, vaikka minun mielestäni asiat ovat parhain päin ja ollaan illassa eikä mies ole vielä kertaakaan vimmastunut mistään, niin sitten se huomaa/keksii jostakin jonkin syyn. Eikä tarvitse olla kummoinen! Hänen paitaansa ei ole pesty seuraavaksi päiväksi (kaappi täynnä muitakin ), kissanhiekat siivoamatta, lumilapio on väärässä päässä pihaa tai jotakin muuta.

En halua erota tällaisen "pikkujutun" takia mutta alan olemaan jo epätoivoinen. Olen ostanut vihanhallintakirjan, yrittänyt keskustella nätisti ja vähemmän nätisti, näyttänyt hyvää esimerkkiä ja jopa matkinut käytöstään että tajuaisi millainen on muiden silmissä. Aaargh!!!!

Apuva, taas uneton yö takana kun mieli jää märehtimään asioita enkä saa nuijanukutettua itseäni TAI keksittyä ratkaisua...
 
Onpa typerää käytöstä :(
Muakin ottais pattiin. Jos olisi oma mies kyseessä, niin antaisin palaa takaisin samalla mitalla. Ainakin meillä loppuu viimeistään siihen, kun menee älyttömäksi haukkumiseksi.
 
Ymmärrän mitä tarkoitat. Asia tuntuu sinusta nyt "pikkuasialta", mutta kun sitä jatkuu vuosia, niin alkaa muutkin asiat alkavat häiritsemään miehessä. Sit se onkin yhtäkkiä eron paikka, eikä kumpikaan ymmärrä, että oikea syy olikin vain siinä nimittelyssä. Itse olen tämän asian tiedostanut vasta jälkeen päin erottuani ex-miehestäni jonka käytös oli hyvin samanlaista. Yritä keskustella asiasta vielä miehesi kanssa. Toivottavasti hän muuttuu, jos sinua rakastaa kuitenkin.
 
mulla mies kans harrasti sitä aluksi mutta mä kerran kysyin että kun hänen kaverit tulee kylään niin kuinka mä sitten sanon häntä-p.pääksi vai mu..kuksi vai mitään? kysyi että miksi haukun häntä!!!! sanoin että käytän normaali ns.kotikieltä. meillä oli sitten kerrasta nimittely poikki. ei olisi varmaan kivaa miehellenikään olla kun vaimo sanoo kahvipöydässä että vitun mul...kku,antaisitko sokeria,kiitos.......
 
En minäkään haluaisi kuunnella sitä nimitystä, mutta kun ihminen ei VARO sanomisiaan. Leimahtaa yhtäkkiä niin ärsyyntyneeksi että päästelee suustaan kaikenlaista. Ainakin puolella vähentynyt mutta edelleen...ihan semmoista käsittämätöntä suuttumista aina. Ja niin PIKKUASIOISTA.

En varmaan itse edesauta asiaa yhtään kun vetäydyn kuoreeni nuolemaan haavoja kaiken jälkeen. Joskus kävelen pois tilanteesta. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Micosa:
En kuuntelisi nimittelyä.
Click to expand...


Niin, se on helppo sanoa jos ei itse joudu sen kohteeksi. Mulla kans mies joka nimittelee samoilla mitä ap:n mieskin. Monet kerrat olen päättänyt lähteä lätkiin, sillä ei se mitään elämää ole, jos täytyy varoa tekemisiään, sanomisiaan ym. Ja vielä kun mies väittää että jos mä olisin erilainen niin ei hän nimittelis, loukkais ym. Niin, ei ota vastuuta tekemisistään.

Mutta mulla on se joku juttu tuolla takaraivossa, että vanhemmat ovat yhdessä. Sen takia jotenkin jaksan, kun ajattelen, ettei lapset kärsis jos on kaksi vanhempaa saman katon alla. Mutta tietty, onko tämäkään oikein heille, että näkevät enemmän riitelyä kuin halimista ??

Mulle se lähteminen on sen vuoksikin vaikeaa että talo jossa asumme on mulle tosi tärkeä. joojoo, tiedän, ettei talolla oikeasti ole väliä... mutta henkisesti sillä on suuri merkitys kuitenkin. en mä ole sukutaloa valmis jättämään mun miehelle joka on siis toista sukua eikä talo sille merkitse niin paljon. Ja se kun ei halua lähteä mihinkään, sanoo että siellä on ovi, senkus menet mut mä en mene minnekään. Tilanne olis aivan toinen jos mä olisin taloudellisesti niin vahva että mä saisin ostettua sen ulos siitä, mutta nyt just meillä on heikkoa, ei yksin mulla vaan yhteisesti ettei ostaminen tule kysymykseen.

Kinkkinen tilanne joo. Yritän jaksaa ja olla ja toivon että aasinhäntäkin jaksaa. ehkä pariterapia auttais?

 
Toivottavasti tulet järkiisi ja et pidä miehen käytöstä "pikkujuttuna". Vuosien saatossa tullet itsekin hermostuneeksi ja ihmettelet missä vika, jos miehen käytös jatkuu tuollaisena. Ja miksipä se muuttuisi, kokemusta kivahtelijasta on. Minusta toisen terrorisoiva käytös ei ole pikkujuttu.
 
Eihän toi ole normaalia ollenkaan, joudut vielä luovimaan miehen mielialojen mukaan, mikä usein aiheuttaa pidemmällä aikavälillä masennusta yms..samalla tavalla kun minäkin aikoinaan, ex oli kuitenkin alkoholisti ja etsi kiukun vaikka kivenkolosta.
Tuskin sillä anteeksipyynnölläkään on mitään merkitystä, kun sama kuitenkin jatkuu..En kyllä osaa auttaa, jos kerran teillä asasta keskusteltukin. Oisko kuitenkin parisuhdeneuvojan paikka, jos et erota aio.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hihiiii:
mulla mies kans harrasti sitä aluksi mutta mä kerran kysyin että kun hänen kaverit tulee kylään niin kuinka mä sitten sanon häntä-p.pääksi vai mu..kuksi vai mitään? kysyi että miksi haukun häntä!!!! sanoin että käytän normaali ns.kotikieltä. meillä oli sitten kerrasta nimittely poikki. ei olisi varmaan kivaa miehellenikään olla kun vaimo sanoo kahvipöydässä että vitun mul...kku,antaisitko sokeria,kiitos.......
Click to expand...

11!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
 
Tuttua tosin molemminpuolista täällä.. ei ole kunnioituksen puuttesta vaan väsymyksestä johtuvaa hermostumista joka purkautuu ihan tyhmänä nimittelynä.. muuten menee hyvin mutta välillä keittää yli..
 
Ymmärrän sua. Munkin mies räjähtelee ja haukkuu, mutta yleensä lievemmin sanoin: olen mm. idiootti, tyhmä, pirttihirmu, ämmä, mutta ei nekään sanat kivoilta tunnu. Olen sitten antanut samalla mitalla takaisin, ja kun kysyy että miksi nimittelen häntä, vastaan: "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan." Sun pitää opettaa miehelles miten sua saa kohdella. Tiedän kyllä ettei se ole helppoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sunflower20:
Alkuperäinen kirjoittaja Micosa:
En kuuntelisi nimittelyä.
Click to expand...


Niin, se on helppo sanoa jos ei itse joudu sen kohteeksi. Mulla kans mies joka nimittelee samoilla mitä ap:n mieskin. Monet kerrat olen päättänyt lähteä lätkiin, sillä ei se mitään elämää ole, jos täytyy varoa tekemisiään, sanomisiaan ym. Ja vielä kun mies väittää että jos mä olisin erilainen niin ei hän nimittelis, loukkais ym. Niin, ei ota vastuuta tekemisistään.

Mutta mulla on se joku juttu tuolla takaraivossa, että vanhemmat ovat yhdessä. Sen takia jotenkin jaksan, kun ajattelen, ettei lapset kärsis jos on kaksi vanhempaa saman katon alla. Mutta tietty, onko tämäkään oikein heille, että näkevät enemmän riitelyä kuin halimista ??

Mulle se lähteminen on sen vuoksikin vaikeaa että talo jossa asumme on mulle tosi tärkeä. joojoo, tiedän, ettei talolla oikeasti ole väliä... mutta henkisesti sillä on suuri merkitys kuitenkin. en mä ole sukutaloa valmis jättämään mun miehelle joka on siis toista sukua eikä talo sille merkitse niin paljon. Ja se kun ei halua lähteä mihinkään, sanoo että siellä on ovi, senkus menet mut mä en mene minnekään. Tilanne olis aivan toinen jos mä olisin taloudellisesti niin vahva että mä saisin ostettua sen ulos siitä, mutta nyt just meillä on heikkoa, ei yksin mulla vaan yhteisesti ettei ostaminen tule kysymykseen.

Kinkkinen tilanne joo. Yritän jaksaa ja olla ja toivon että aasinhäntäkin jaksaa. ehkä pariterapia auttais?
Click to expand...

Sitten kun mitta tulee täyteen, niin lähtöä ei pidättele mikään. Jälkikäteen sitä voi ihmetellä, että miksi se eroaminen aikanaan tuntuikin niin hankalalta.
 
Siksi olemme yhä yhdessä, että elämä rullaa muuten niin hyvin. Intohimoa ja rakkautta on yhä ja hän osoittaa kiintymystään kivoilla jutuilla aina vähänväliä. Tuo suklaata ja vie syömään. Lahjomme toisiamme muulloinkin kuin merkkipäivinä.

Olen ehdottanut parisuhdeterapiaa kun suhteessa tuli ongelmavuosi. Silloin mikään ei pelittänyt ja hän oli kuin jäinen seinä. Asuin hetken jopa ystäväni sohvalla kun tuntui niin pahalta olla kotona hänen kanssaan. Ei halunnut kuitenkaan mennä terapiaan, ei kuulemma ollut niin iso ongelma. Sovimme asian ja ehkä jonkinlaista parannustakin tapahtunut.

Vaan ei siinä äkkiräjähtelyssä.
 
Minusta pahinta on tuo, kun kerrot, että yrität olla niin ettei hän hermostu. Kotona pitää saada olla täysin oma itsensä, ilman itsesäätelyä. Minusta tämä ei ole pikkuasia, vaan oikeasti asia, mihin kannattaa yhdessä hakea ratkaisua. Mieluiten ammattilaisen kanssa.

Jaksamista!
 
Ihan olet seittämän vuotta tuommosta turvan repimistä kuunnellu :O ???? Minulle ei puhuis noin ykskään jätkä. Se ois tehty jo alussa selväksi. Ukkos kohtelee sua ihan just niin kuin annat kohdella. Vähän itsekunnioitusta!!
 
tossa on vaarana et aikas tota kuuntelet niin alat itekki uskomaan miehes sanat ja et enää muuta ajattele ansaitsevaskaa!!! sano sille et mikä sä nysäkyrpäeunukki oot mua haukkumaan keles.....
 
Alkuperäinen kirjoittaja samaa täällä:
ymmärrän sua!
Click to expand...

Et tiedä kuinka hyvältä tuo tuntui lukea :D

Olen usein ystävilleni vuodattanut kun suhteessa ongelmia, nyt en enää uskalla kun heidän asenteensa miestäni kohtaan on todella jyrkkä... Omaa syytäni tämä. Huh.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa