Minä erosin kerran siksi että iso osasyy oli tuo perhanan pornon kyttääminen. Kundi muutti minun luokse suoraan äitinsä helmoista, ja aloitti välittömästi pornokokoelmansa kokoamisen. Lehtiä, elokuvia, liukkareita, leluja. Aluksi se oli hauskaa ja pistin hänen nuoren ikänsä piikkiin, mutta neljän vuoden päästä en enää kelvannut ollenkaan (enkä lihonnut yhtään suhteen aikana, päinvastoin aloin ulkoilemaan ja kävin välillä salilla kun mulla oli niin paljon aikaa olla yksin enkä halunnut olla kotona katsomassa kun mies makaa läppäri sylissä sängyssä etsimässä jotain mitä ei ole vielä nähnyt, tai kuuluu vetävän vessassa käteensä se iänikuinen läppis mukana ja kuulokkeet päässä) ja tässä vaiheessa miehelle kelpas jo ihan mikä tahansa porno, jopa homoporno. Jaksoin olla mukana aika kauan, ja olen nähnyt kyllä kaikki maailman mahdolliset yhdistelmät ja aiheet, yök. Ja lopulta kelpasin enää vain siihen että duunasin miehen samalla kun hän katsoi telkkarista filmejä (hän osti meille ihan hirveen ison telkkarinkin ja kajarit sekä parinsadan euron kuulokkeet, ihan vaan pornon katselua varten, että repikää siitä, mä en ole IKINÄ saanut siltä ensimmäistäkään kukkaa esim) eikä hän kyennyt enää normaaliin seksiin. Tein vain kotitöitä, siedin karseeta anoppiani jonka mielestä hänen ainut lapsensa on maailman täydellisin, ja kävin pari kertaa ulisemassa tilanteestani täälläkin. En halunnut erota lian hrlpolla ja kovasti yritin kekustella aiheesta, saada enemmmän seksiä vaikka millä keinoin ja menin vielä kertomaan asiasta hänen työkaverilleen joka oikeasti huolestui ja yritti myös puhua vähän järkeä kundini päähän minkä seurauksena heillä katkesi välit. Jälkikäteen ihmettelin että miten jaksoinkin tuhlata melkein 5 vuotta elämästäni häneen..? Näin tässä vähän aina sitten exäni pizzeriassa, hän oli tosi lihava istui nurkkapöydässä syömässä porsastellen pizzaa ja se tuijotti silmät kovana ja nappikuulokkeet korvissa älypuhelintaan. Ehkä olen ennakkoluuloinen sitten tai jotain, mutta muistan kyllä sen ilmeen ja olen ihan varma että meno jatkuu edelleen samanlaisena. Mun mielestä se on oikeesti tosi surullista jos jonkun ihmisen elämänlaadun pilaa pornohurrikaaninmikä vie mennessään. Mullekin hoettiin silloin palstoilla (koska en oikein kehdannu kertoa asiasta kenellekään kasvotusten enkä lopulta halunnu tavata vähiä kavereitani kotonani) että kyllä se siitä rauhoittuu, ei kukaan vedä noin yli kunhan on uteliaisuutensa tyydyttänyt. Mutta he eivät nähneet itse millaista se oli, mikä hirvittävä tarve se oli, kuinka paljon siihen meni rahaa, ja kuinka kamalalta tuntui kun hän valehteli minulle tai jäi taas kiinni siitä että oli katsellut joitain ihan sairaita videoita josta en yhtään tykännyt. Toivottabasti saatte jonkinlaisen järjenkäytön asiaan, vaikka sanon nyt samaa kuin muut minulle aikoinaan, että ei se varmaan noin pahana pysy, etenkin jos hän haluaa itse muuttua.
