9mmm
Mut netäs sitten kun lapsi on vieraassa paikassa ja se toine ntarvii esim negaatiossa selvitystä miksi tuntee näin ei osaa selittää et se homam lähtisi purkaantumaan. mut sitten kun on analysoitu niit tunteita osaa puhua nisitä muille eikä jää esim jyrän alle ja miksi ei vois ianalysoida jos se molemmilel on se juttu se on vaan kehittävää puhaa hengellekkin kasvaa ja toiset tykkää puhua.Siis kyse ei edelleenkään ole siitä, etteikö tunteitaan saisi näyttää. Kyse oli siitä, ettei kaikkea tarvitse analysoida. Meidän perheessä tunteet kyllä näkyy eikä kenenkään tarvitse niitä arkailla näyttää.
Annoin siis esimerkin siitä, millaisissa tilanteissa lasten kanssa käydään läpi tunneasioita ja riidanselvittämisiä. En niinkään kuvausta siitä, mikä niiden kanssa on hauskaa ja mitä siitä hauskastakin voi oppia.
tietekin on se tärkeää et mennään vaan hetkessä ja mitä tunteita tuleekaan vastaa ja ei sillon tarvii mitään stoppia laittaa et hei anaysoidaas tää tunne vaan niit vo ikäydä läpi esim jälkikäteen avoimuus vaan lisää sitä perheen sisältöö ja rohekutta lisäksi kaikenlainen analysointi on hyvää aivo jumppaa ja pitää ne aivotkin virkeenä. kaikekin paras ittelle olisi jos voisin vaan lapsen kasvatuksessa keskittyy henksieen puoleen ja muissa on petrattavaa kyl. mut vaik lapsi on kolmevuotias vast niin siit tunne keksutelusta pääsee ittekin pitkälle ja on lämmin olla paljon lämpimäpi kuin toisella tapaa.
esim kun lapsi ujoilee jotai nhommaa ja ei uskalla sanoo sitä kovaan äääneen tai puhua niin hänen tunteestaan tiedän jo mitä pitää sanoa en aina. ja sit se rohkaistuu näyttämään niitä tunteitaan siksi tunteista puhuminen on tärkeää se vaan luo sitä rohekutta toimintaan.