Mies mollasi mua ystävälleni, vieläkin ahdistaa ja tulee aggressiivinen olo...

[äiti80]

kun katson miestä, tekisi mieli kuristaa hänet. Pakko tulla palstalle "jäähylle" ja purkamaan tuntojani.

mies petti luottamukseni lepertelemällä ystävälleni, että on häneen kovin ihastunut ja niin edelleen, ja samalla mollasi minua ja suhdettamme ystävälleni. (Asia on anteeksiannettu ja tiedän, että harva haluaisi varmaan jatkaa enää miehensä kanssa tuollaisen jälkeen. Minulle se ei kuitenkaan ollut mikään syy eroon.)

Puistattaa, oksettaa, raivostuttaa... Ei voi vaan alkaa riehua täällä. :headwall:
Tapahtuneesta puoli vuotta aikaa.

 

[chef]

Ei kyllä kuulosta siltä että olet antanut anteeksi :/

Teet juuri siten, miltä itsestä tuntuu mutta jos puoli vuotta tapahtuneen jälkeen tunteesi ovat tapahtumaa kohtaan edelleen nuo, kannattaa ehkä miettiä onko suhteen jatkamisessa järkeä.

 

[äiti80]

Tuntemukseni ovat siis hetkittäisiä. Kokonaisvaltaisesti olen kyennyt unohtamaan asian (selvittelyjen jälkeen), jatkamaan elämääni ja katsomaan taas miestäni silmiin. Kaikki on hyvin. Mutta sitten tulee näitä hetkiä, jolloin tuntuu, että pää halkeaa ja että räjähdän tästä raivosta. Enää en tunne niinkään muunlaista kipua, vain tätä raivoa hetkittäin, sitten taas tyyntyy.

Niin, ehkä en ole päässyt kokonaan tapahtuneen yli, ehkä mieli ja kroppa vielä työstävät asiaa tms..

 

[Yel02]

Mutta jos asia aiheuttaa noin voimakkaita tunteita ja/tai reaktion niin kullä kuulostaa minusta ettei asiaa ole kunnolla käsitelty, voihan sitä itselleen aina uskotella että anteeksi olen antanut, mutta se ei aina ole niin yksioikoista..

 

[dada]

Mä vastaan sulle nyt kurjasti, mut ehottasin et kävisit joko yksin tai kävisitte yhdessä perheneuvolassa juttelemassa astiasta.. nimittäin kuulostaa tosiaan siltä, ettet ole pystynyt unohtamaan tapahtunutta. Oleko tämän "ystävän" kanssa keskustellut, mitä mieltä hän on asiasta? toivottavasti ei ainakaan ruoki sinun pahaa oloa!!

 

[äiti80]

Mutta jos asia aiheuttaa noin voimakkaita tunteita ja/tai reaktion niin kullä kuulostaa minusta ettei asiaa ole kunnolla käsitelty, voihan sitä itselleen aina uskotella että anteeksi olen antanut, mutta se ei aina ole niin yksioikoista..

Mutta miten sitä pitäisi sitten käsitellä "oikeaoppisesti"? Lähestulkoon joka päivä tästä on puhuttu, keskusteltu, itketty ja huudettu, kaduttu, jauhettu... Viime aikoina vähemmän, koska en ole kokenut enää tarvetta asiasta puhumiseen. Alkaako nyt vasta työ itseni kanssa, asian käsittely omin päin itseni kanssa?

 

[mun muru]

Ei ole väärin tuntea noin. Sinusta ehkä tuntuu ettei mies ymmärrä miten paljon loukkasi sinua.

 

[äiti80]

"Ystävään" en ole ollut yhteydessä tapahtuneen jälkeen. Oli paljon muitakin syitä, miksi välit menivät, mutta oli "ystävältä" viimeinen niitti ryhtyä leikkiin mukaan. Helpottunut olen siitä, että sain sen ihmisen pois elämästäni ja toisaalta hyvin raivoissani siitä, miksi miehen piti mennä juuri hänelle avautumaan ja lässyttämään, kun tietää mitä kaikkea ko. henkilö oli mulle jo aiemmin tehnyt.

 

[mia]

Asian käsittely alkaa siitä, että hyväksyt tapahtuneen.. ennen sitä ei voi unohtaa/käsitellä pois mielestä! Tekoa ei tarvitse hyväksyä, mutta sen voi hyväksyä mitä on tapahtunut

 

[äiti80]

Ei ole väärin tuntea noin. Sinusta ehkä tuntuu ettei mies ymmärrä miten paljon loukkasi sinua.

Tismalleen!

 

[dada]

kuin "tosissaan" miehesi oli? Oliko se vain huonoa läppää vai oliko todella sitä mieltä mitä sanoi.. jokatapauksessa oli kummin vain, niin todella ala-arvoista käytöstä sinua kohtaan..

 

[Niin]

Kyllähän anteeksi voi antaa, mutta i tollaista koskaan unohda. Niin se vaan menee. Säännöllisin väliajoin asia muistuu mieleen ja sitten raivostuttaa. Mutta itse en läheskään aina sano sitä miehelle, koska en halua pilata sen oloa sillä hetkellä. Ei tollaisia asioita käsitellä kerralla ja sitten unohdeta, kyllä nää jutut helpottaa vaan ajan kanssa.

Mulle ei ainakaan mikään terapia ja keskustelu auttais. Kauhea v*tutus aina välillä ja aika, siinä kai ne parannuskeinot.

 

[äiti80]

kuin "tosissaan" miehesi oli? Oliko se vain huonoa läppää vai oliko todella sitä mieltä mitä sanoi.. jokatapauksessa oli kummin vain, niin todella ala-arvoista käytöstä sinua kohtaan..

Juu, se nyt on päivänselvää, että käytös oli ala-arvoista minua kohtaan. Että niin ei saa tehdä.
Mies katuu todella, sanoo, että oli niin jumalattoman tyhmä että meni tekemään jotain niin itsekästä ja sairasta, jne. -> väittää, että ei tiedä miksi teki niin, kun kuitenkaan ei ollut mitään tarvetta ja koska rakastaa minua ja haluaa olla yhdessä vain minun kanssani, mutta rivien välistä olen ymmärtänyt, että koska meillä on ollut niin helvetin vaikeaa miehen kanssa, on ikään kuin yrittänyt paeta tilannetta ja ahdistavia riitoja tuolla keinolla. Mutta tajunnut aika pian itsekin teon vahingollisuuden.

 

[Yel02]

Onko miehesi tullut sinua vastaan tässä asiassa? vai oletko sä ollut se osapuoli joka on nielly selittelyt, ja puolivillaiset katumiset? Ja juuri niin kuin Äitiyslomalainen sanoi.. Oletko sä saanut niistä teidän keskusteluista jotain irti niin että asia ei enää tunnu niin pahalta? Niin ja tosiaan oletko puhunut asiasta sen sun ystäväsi kanssa?

 

[äiti80]

Onko miehesi tullut sinua vastaan tässä asiassa? vai oletko sä ollut se osapuoli joka on nielly selittelyt, ja puolivillaiset katumiset? Ja juuri niin kuin Äitiyslomalainen sanoi.. Oletko sä saanut niistä teidän keskusteluista jotain irti niin että asia ei enää tunnu niin pahalta? Niin ja tosiaan oletko puhunut asiasta sen sun ystäväsi kanssa?

On tullut ihan kivasti vastaan, mutta olisin toivonut häneltä tosiaan enemmän ymmärrystä. Keskustelumme ovat kuitenkin helpottaneet oloani (kaiken kaikkiaan), ja sinänsä haavoja on saatu paikattua.

Sen "ystävän" kanssa en tosiaan ole pahemmin asiasta puhunut, kirjoitinkin siitä tuonne aiemmin. Ja oli lähinnä ylpeä tästä asiasta, ja ehtinyt elvistellä sillä pitkin kaupunkia.

 

[Yel02]

No tossa sun aikasemmassa viestissä olikin jo melkeen vastaukset noihin.. Kai se sitten niin on että aika parantaa haavat, ainakin toivotaan niin

 

[dada]

Onko miehesi tullut sinua vastaan tässä asiassa? vai oletko sä ollut se osapuoli joka on nielly selittelyt, ja puolivillaiset katumiset? Ja juuri niin kuin Äitiyslomalainen sanoi.. Oletko sä saanut niistä teidän keskusteluista jotain irti niin että asia ei enää tunnu niin pahalta? Niin ja tosiaan oletko puhunut asiasta sen sun ystäväsi kanssa?

Sen "ystävän" kanssa en tosiaan ole pahemmin asiasta puhunut, kirjoitinkin siitä tuonne aiemmin. Ja oli lähinnä ylpeä tästä asiasta, ja ehtinyt elvistellä sillä pitkin kaupunkia.

Oiskohan ostiaain niinkin, että asia on paisunut matkalla.. nimittäin mietin sitä, ettän kumpi sinusta oikeasti tuntuu pahemmalta, se että mies on mennyt lepertelemään, vai se että tämä ystäväsi on elvistellyt ja paisutellut asialla kaupungilla??
Minä luuen (tuon sun aikaisemman kirjoituksesi perusteella), että miehesi todella katuu tekoaan ja on todella vain paennut teidän ongelmianne.. ja ystäväsi on nähnyt hyvän reitin millä loukata sinua verisesti!!

 

[äiti80]

Onko miehesi tullut sinua vastaan tässä asiassa? vai oletko sä ollut se osapuoli joka on nielly selittelyt, ja puolivillaiset katumiset? Ja juuri niin kuin Äitiyslomalainen sanoi.. Oletko sä saanut niistä teidän keskusteluista jotain irti niin että asia ei enää tunnu niin pahalta? Niin ja tosiaan oletko puhunut asiasta sen sun ystäväsi kanssa?

Sen "ystävän" kanssa en tosiaan ole pahemmin asiasta puhunut, kirjoitinkin siitä tuonne aiemmin. Ja oli lähinnä ylpeä tästä asiasta, ja ehtinyt elvistellä sillä pitkin kaupunkia.

Oiskohan ostiaain niinkin, että asia on paisunut matkalla.. nimittäin mietin sitä, ettän kumpi sinusta oikeasti tuntuu pahemmalta, se että mies on mennyt lepertelemään, vai se että tämä ystäväsi on elvistellyt ja paisutellut asialla kaupungilla??
Minä luuen (tuon sun aikaisemman kirjoituksesi perusteella), että miehesi todella katuu tekoaan ja on todella vain paennut teidän ongelmianne.. ja ystäväsi on nähnyt hyvän reitin millä loukata sinua verisesti!!

Niin siis ei se tunnu tässä pahimmalta, että ystävä elvistelly pitkin kaupunkia, mutta se pahentaa tilannetta "ystävän" osalta! Toisaalta se taas ei tähän liity millään lailla, vaikka siitä nyt tulikin puhetta. Kyse kuitenkin vain minusta ja miehestäni. Minäkin uskon mieheni vilpittömyyteen ja siihen, että katuu tosissaan. Ja uskon kyllä siihenkin, että hän rakastaa vain ja ainoastaan minua - vaikka en kykene ymmärtämään, kuinka saattoi loukata. Mutta sen ymmärrän, että joskus tuntuu "helpolta" paeta raastavaa suhdetta käsittämättömiin asioihin, joilla tulee loukanneeksi rakkaita ihmisiä. Sillä itsekin olen tehnyt niin paljon virheitä...

Mutta joka tapauksessa välillä tämä raivo nostaa päätään, ja tuntuu, etten kykene hillitsemään itseäni. Onneksi olen kuitenkin hillinnyt! Ja nyt taas ei ole enää mitään pahaa fiilistä, meni tuo myllerrys taas ohi.

 

[vieras]

Miksi mies halusi jatkaa suhdetta sinun kanssasi, jos kerta mollasi sinua ja kertoi toiselle naiselle olevansa ihastunut häneen?

 

[äiti80]

Miksi mies halusi jatkaa suhdetta sinun kanssasi, jos kerta mollasi sinua ja kertoi toiselle naiselle olevansa ihastunut häneen?

Koska kuulemma tuo oli typerä hairahdus ja virhe, jota ei olisi pitänyt koskaan tehdä. Rakastaa minua, mutta haki kai jotain jännitystä ja lohtua paskaan suhteeseen. En tiedä. Näin itse sanoo, että katuu ja ei olisi pitänyt tehdä mitään, koska rakastaa minua eniten tässä maailmassa/hänellä ei muuta ole kuin minä.