ap
Riita oli ihan tyhmä. Tilanne alkoi, kun mies tuli lapsen kanssa kotiin. Hän oli ollut lapsen kanssa (reilu 1 v) vanhempiensa luona pesemässä autoa. Lapsen hän otti mukaan sen vuoksi, että saisin kotona siivottua ja pestyä ikkunoita heidän poissaollessaan. Lapsi oli mamman hoidossa sen aikaan, kun mies pesi autoa. Tulivat sitten takaisin puolenpäivän paikkeilla, kun on lapsen ruoka-aika. Mies rupesi heti valittamaan, miksi en ollut tehnyt ruokaa valmiiksi, et hän kuvitteli et mä oisin edes ruuat tehny. (En tehnyt ruokaa, kun lapselle oli ruokaa ja ajattelin, että me vanhemmat syömme sitten mitä syömme) Käytin tosiaan koko ajan siivoamiseen. Pesin edelleen ikkunoita, kun he tulivat.
Hän jatkoi sitä valitusta vaan ja sitten aloin valittamaan sille takaisin, että pää kiinni, että kuvitteleeko hän, että tekisin hälle ruuan valmiiksi ja oisin jättänyt siivoomisen kesken. Miten hänen auton pesunsa? Oliko se tärkeämpää kuin mun siivoominen? Miksei hän sitten jäänyt kotiin laittamaan ruokaa, jos se niin v.tun tärkeetä oli. Hän rupesi tekemään itselleen (ja periaatteessa mulle) ruokaa, eikä antanut lapselle ruokaa. Muutenkin lapsi oli mun jaloissa pyörimässä, kun jatkoin ikkunan pesua loppuun. Hän jatkoi vaan sitä ruuan tekemistä ja omaa valitustaan ja mun töiden aliarvostamista eikä tehnyt elettäkään lapsen ruuan eteen (joka olis ollu lämmitystä vaille valmiina), jolloin mulla tuli todella kiukku. Sanoin, että pää kiinni ja jätin lasin pesun ja lähdin valmistelemaan lasta syömään. Mies vaan valitti. Sanoin uudestaan, että nyt turpa kiinni, että mä varoitan. (Ollaan sovittu "koodisana" riitatilanteessa, jolloin toisen oikeasti tulisi lopettaa ja asiaa puidaan myöhemmin, koska lapsi on koko ajan siinä tilanteessa läsnä.)Mies vaan jatkoi valitusta, jolloin mä toistin varoituksen ja nipistin häntä selästä lapselta salaa. (Olen nipistänyt häntä ennenkin ja tiedän, että se ärsyttää sitä. Sillä'kin uhalla sen tein, jotta saisin hänet lopettamaan.) Mulla oli lapsi sylissä, mies ei välittänyt tästä vaan löi mua voimalla reiteen. Lapsi oli tietysti pelästyneen näköinen ja yritin itse pidätellä siinä itkuun repeämistäni.
Mulla oli hetken olo, että oisin voinut tappaa miehen siihen paikkaan. En sen tähden, että hän löi, vaan sen tähden että hän ei välittänyt mitä lapsi näkee ja kokee. Pelkään niin miten se vaikuttaa lapseen. Tällainen samanlainen tilanne on tapahtunut kerran ennen ja silloin sanoin, että hän saa lähteä meidän elämästä, jos tää toistuu. En tiedä mitä tekisin? Mua satuttaa niin lapsen puolesta, että tulee fyysisesti niin paha olo, että oksettaa. Tapahtuman jälkeen yritin olla normaali ja vähän ajan pyysin "näennäisesti" anteeksi mieheltä, yritin esittää lapselle, että kaikki olisi hyvin. Tuskin oli kovinkaan uskottavaa. Yritin selostaa, että lapsi on kiltti eikä riita johdu hänestä, mutta eihän reilu yks vee sitä voi käsittää selostettuna. Hän näkee mitä näkee.
En sano ettei minussa ole mitään vikaa, kummassakin meissä on. En vaan voi hyväksyä tapaa enkä antaa anteeksi miehen tapaan toimia tällaisessa tilanteessa. En jaksa uskoa, että kahden kerran jälkeen se jäisi siihen. Lupasihan hän ensimmäisenkin kerran olla sitä enää tekemättä.
Anteeksi pitkä selostus, oli vain pakko purkaa mieltä.
Hän jatkoi sitä valitusta vaan ja sitten aloin valittamaan sille takaisin, että pää kiinni, että kuvitteleeko hän, että tekisin hälle ruuan valmiiksi ja oisin jättänyt siivoomisen kesken. Miten hänen auton pesunsa? Oliko se tärkeämpää kuin mun siivoominen? Miksei hän sitten jäänyt kotiin laittamaan ruokaa, jos se niin v.tun tärkeetä oli. Hän rupesi tekemään itselleen (ja periaatteessa mulle) ruokaa, eikä antanut lapselle ruokaa. Muutenkin lapsi oli mun jaloissa pyörimässä, kun jatkoin ikkunan pesua loppuun. Hän jatkoi vaan sitä ruuan tekemistä ja omaa valitustaan ja mun töiden aliarvostamista eikä tehnyt elettäkään lapsen ruuan eteen (joka olis ollu lämmitystä vaille valmiina), jolloin mulla tuli todella kiukku. Sanoin, että pää kiinni ja jätin lasin pesun ja lähdin valmistelemaan lasta syömään. Mies vaan valitti. Sanoin uudestaan, että nyt turpa kiinni, että mä varoitan. (Ollaan sovittu "koodisana" riitatilanteessa, jolloin toisen oikeasti tulisi lopettaa ja asiaa puidaan myöhemmin, koska lapsi on koko ajan siinä tilanteessa läsnä.)Mies vaan jatkoi valitusta, jolloin mä toistin varoituksen ja nipistin häntä selästä lapselta salaa. (Olen nipistänyt häntä ennenkin ja tiedän, että se ärsyttää sitä. Sillä'kin uhalla sen tein, jotta saisin hänet lopettamaan.) Mulla oli lapsi sylissä, mies ei välittänyt tästä vaan löi mua voimalla reiteen. Lapsi oli tietysti pelästyneen näköinen ja yritin itse pidätellä siinä itkuun repeämistäni.
Mulla oli hetken olo, että oisin voinut tappaa miehen siihen paikkaan. En sen tähden, että hän löi, vaan sen tähden että hän ei välittänyt mitä lapsi näkee ja kokee. Pelkään niin miten se vaikuttaa lapseen. Tällainen samanlainen tilanne on tapahtunut kerran ennen ja silloin sanoin, että hän saa lähteä meidän elämästä, jos tää toistuu. En tiedä mitä tekisin? Mua satuttaa niin lapsen puolesta, että tulee fyysisesti niin paha olo, että oksettaa. Tapahtuman jälkeen yritin olla normaali ja vähän ajan pyysin "näennäisesti" anteeksi mieheltä, yritin esittää lapselle, että kaikki olisi hyvin. Tuskin oli kovinkaan uskottavaa. Yritin selostaa, että lapsi on kiltti eikä riita johdu hänestä, mutta eihän reilu yks vee sitä voi käsittää selostettuna. Hän näkee mitä näkee.
En sano ettei minussa ole mitään vikaa, kummassakin meissä on. En vaan voi hyväksyä tapaa enkä antaa anteeksi miehen tapaan toimia tällaisessa tilanteessa. En jaksa uskoa, että kahden kerran jälkeen se jäisi siihen. Lupasihan hän ensimmäisenkin kerran olla sitä enää tekemättä.
Anteeksi pitkä selostus, oli vain pakko purkaa mieltä.
