P
Painaa pään
Vieras
Sattuu niin. Normi-ruuhkavuosia elellään, pari lasta ja ollaan oltu tammikuusta ilman autoa (mies vaihtoi firmaa, joten liisari jäi entiseen). Nyt halusi kuitenkin hankkia auton & meni tilaamaan sellaisen sen jälkeen kun oltiin juteltu, että rahoituspuoli on kunnossa (hällä "säästössä rahaa kyllä").
No, auto pitäisi nyt lunastaa ja hänenpä rahoitussuunnitelmaansa kuuluikin se, että otetaan lasten tileiltä + omalta säästötililtäni fyrkat, jonne hän sitten maksaa takaisin paremmalla korolla.
Omaan päähän ei mahdu, että lasten tililtä otetaan mitään tällaiseen tarkoitukseen (auton arvo laskee per heti kun sen ajaa liikkeestä ulos ja siihen päälle kaikki riskit liikenteeseen, vahingontekoon, jne. liittyen senkin jälkeen, että löytyy normivakuutukset) ja oma tilini on hätävarani. Koska esim. kroonisesti sairaana (toki ihan työkykyisenä) en henki- tai sairaskuluvakuutusta saa.
Katsoi sitten asiakseen kuitata (tietysti lasten kuullen): "no jos minä satun kuolemaan, niin sinä saat rahaa. Mutta jos sinä kuolet, minä en saa mitään!" Pillahdin sitten itkuun (harvinaista itselleni) ja nyt sitten kuusivuotias pohtii, milloin isä kuolee... Minuun sattuu tosi syvälle, että saan niskaani tuollaista, todella halpamaista tekstiä - ihan kun itse voisin vaikuttaa vakuutusyhtiöiden päätöksiin.
Piti vaan kertoa jollekin. Kun sattuu.
No, auto pitäisi nyt lunastaa ja hänenpä rahoitussuunnitelmaansa kuuluikin se, että otetaan lasten tileiltä + omalta säästötililtäni fyrkat, jonne hän sitten maksaa takaisin paremmalla korolla.
Omaan päähän ei mahdu, että lasten tililtä otetaan mitään tällaiseen tarkoitukseen (auton arvo laskee per heti kun sen ajaa liikkeestä ulos ja siihen päälle kaikki riskit liikenteeseen, vahingontekoon, jne. liittyen senkin jälkeen, että löytyy normivakuutukset) ja oma tilini on hätävarani. Koska esim. kroonisesti sairaana (toki ihan työkykyisenä) en henki- tai sairaskuluvakuutusta saa.
Katsoi sitten asiakseen kuitata (tietysti lasten kuullen): "no jos minä satun kuolemaan, niin sinä saat rahaa. Mutta jos sinä kuolet, minä en saa mitään!" Pillahdin sitten itkuun (harvinaista itselleni) ja nyt sitten kuusivuotias pohtii, milloin isä kuolee... Minuun sattuu tosi syvälle, että saan niskaani tuollaista, todella halpamaista tekstiä - ihan kun itse voisin vaikuttaa vakuutusyhtiöiden päätöksiin.
Piti vaan kertoa jollekin. Kun sattuu.