Alkuperäinen kirjoittaja Sörhis:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhis:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Pamppelsson:
No onko se nyt niin paha jos ootte pojan kans kaksin??
Anna miehen olla muualla kunnes tuntuu että hän haluaa palata kotiin. EIkähän se ovi kohta jo käy
vieläkää ei mitään oo kuulunu :/ jotenkin tuntuu, ettei se jaksa meitä enää

vaikka väittää että rakastaa. Tuntuu että avioliitto on mennyt vaan kovaa vauhtia alaspäin lapsen syntymän jälkeen. Rakastan lasta yli kaiken, mutta niin se vaan on että silloin ennen jaksettiin toisiamme enemmän. Raskausaikanakin mies huolehti ja piti huolen että en rehki liikaa. Nyt saisin tehdä ihan kaikki tässä huushollissa.
:hug:
Minkäikäinen tein lapsi on?
1 v. pahassa tuholaisvaiheessa :/
Voi että. Lapsen syntymä on aina suuri elämänmuutos, eräänlainen kriisi. Se saattaa hyvinkin verottaa parisuhdetta toviksi - onhan paikalla nyt kolmas, jonka tarpeista pitää huolehtia aina ensin. Ja just vuoden ikäinen vie hirveästi anhempien voimia - tuholaisvaiheeseen mennessä pikkuvauva-ajan univelkoja ei ehkä vielä olla ehditty nukkumaan pois, ja toisaalta lapsiperheen arki saattaa iskeä juuri siinä vaiheessa tajuntaan täysillä (tätä tämä nyt on, rakasta mutta raskasta).
Ehkä on ihan hyväkin, että miehesi lähti pois kotoa kinaamasta, saapahan miettiä asioita rauhassa ja tuulettaa päätään. Koita sinäkin rentoutua, ja ota oma aikasi myös. Älä suostu kantamaan vastuuta kodista ja lapsesta yksin, sillä ne molemmat ovat tasan puoliksi myös miehen. Koittakaa puhua näistä, kun olette rauhoittuneet molemmat. Tsemppiä, ja uusi
:hug:.
Kiitos Sörhis! Mieskin haluaa aina vaan nukkua ja monesti "isoimmat" riidat syntyvät siitä kumpi meistä saa nukkua vl-aamuna (niin typerää, tiedän!!! )
Paljonkaan meillä ei ole yhteistä aikaa miehen kanssa, jolloin pääsis yhdessä vaikka syömään ulos tms. En oikeestaan muista milloin oltiin kahdestaan missään. Hääpäiväkin on tulossa, ja hommasin lapselle silloin hoitajan, mutta kun kerroin miehelle että voisimme kaksistaan viettää hääpäivää jossain niin eipä kauheesti innostunut

Osa syy on varmaan se että meillä on tosi tiukkaa rahallisesti nyt, mies on yksityisyrittäjänä ja painaa pitkää päivää.
Nyt todellakin todellisuus iskee ja lujaa, tätäkö tämä elämä nyt tosiaan on. Kamalaa arjen pyörittämistä.
No, syitä voi tonkia vaikka kuinka, ehkä se elämä tästä vielä joku päivä alkaa hymyilemään kunnolla. Ehkä sitten kun lapsikin on jo isompi.
Kiitos kaikille tsemppaajille!