Mies lähti juuri ovet paukkuen

["Mir"]

Multa pääsi itku, kun se ei halua mennä naimisiin mun kanssa. Se ei kuulemma enää kestä tätä mun vouhotusta, kun mä en nää ongelmaa naimisiinmenossa, jos rakastaa toista ja on yhteinen lapsikin. Oon aivan murtunut...

 

["Jaaha"]

Kato peiliin

Mikä helkutin vimma jollakin on väkisin mennä naimisiin. Te olette perustaneet perheen, kasvata lasta miehen kanssa ja rakenna yhteistä elämäänne.
Mitä se naimisiin meno vaikuttaa arjessanne.

Jos mies ei halua naimisiin, niin ei halua. miksi sen tähden rikkoa perhe

JA JOS NAIMISIIN MENO ON SINULLE NOIN TÄRKEÄÄ, NIIN MIKSI TEKAISIT LAPSEN ENSIN JA ALAT SITTEN VINKUA VIHILLE

Pyydä mieheltä anteeksi, toivottavasti hän vielä antaa. Taas turha ero ja erolapsi tulossa

 

["niinpä"]

[QUOTE="Jaaha";28935373]Kato peiliin

Mikä helkutin vimma jollakin on väkisin mennä naimisiin. Te olette perustaneet perheen, kasvata lasta miehen kanssa ja rakenna yhteistä elämäänne.
Mitä se naimisiin meno vaikuttaa arjessanne.

Jos mies ei halua naimisiin, niin ei halua. miksi sen tähden rikkoa perhe

JA JOS NAIMISIIN MENO ON SINULLE NOIN TÄRKEÄÄ, NIIN MIKSI TEKAISIT LAPSEN ENSIN JA ALAT SITTEN VINKUA VIHILLE

Pyydä mieheltä anteeksi, toivottavasti hän vielä antaa. Taas turha ero ja erolapsi tulossa [/QUOTE]Peesi tälle.

 

[Saraldo]

Niin, ei se naimisiinmeno oikeasti muuta sun elämääs mitenkään. Ei se kyllä miehenkään elämää muuta, mutta jostain syystä hän ei sitä kuitenkaan halua. Ehkä sun kannattais ottaa vähän aikalisää, ja kysy vaikka vuoden päästä uudelleen, että onko hänellä joku oikein syy ettei halua, vai pitääkö sitä ylipäätään vaan turhana traditiona.

 

[ap.]

Minä kyllä ymmärrän ap:ta. Itsellänikin tulisi itku, jos tuleva mieheni ei haluaisi naimisiin. Minulle kuitenkin se naimisiin meneminen tarkoittaa sitä, että kyse on loppuelämän kumppanista ja elämää taivalletaan yhdessä niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.

 

["vieras"]

Mies päättää joten et voi tehdä muuta kuin nöyrästi pyytää anteeksi typerää käytöstäsi.

 

["pena"]

Entä jos ukko on jo naimisissa???

 

["vieras"]

Multa taas pääsisi itku siinä kohtaa jos mies yhtäkkiä ilmoittaisikin että haluaa naimisiin kanssani kun tähän asti hänelle on ollut päivänselvää etten halua naimisiin, luultavasti koskaan ja kenenkään kanssa.

 

[Blue]

Kyllä mullakin menisi hermo jos mies jankkaisi koko ajan jostain näennäisesti hänelle tärkeästä mutta periaatteessa täysin turhasta (joka ei muuta mitään) asiasta jota en haluaisi tehdä.

 

[Professional Griefer]

Tietenkin sun surusi on aiheellista, jos mies on tähän asti uskotellut haluavansa naimisiin ja nyt ei yhtäkkiä haluakkaan. Mutta tosissaan, ei se naimisiinmeno ole nykyään mikään must juttu, ja se ei tule muuttamaan teidän arkea tai suhdetta mihinkään suuntaan.

 

[Saraldo]

Minä kyllä ymmärrän ap:ta. Itsellänikin tulisi itku, jos tuleva mieheni ei haluaisi naimisiin. Minulle kuitenkin se naimisiin meneminen tarkoittaa sitä, että kyse on loppuelämän kumppanista ja elämää taivalletaan yhdessä niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.

Ja silti se avioliitto ei koskaan takaa sitä, että sitä elämää oikeasti taivalletaan yhdessä loppuun asti. Avioliitosta erotaan ihan yhtä lailla kuin avoliitostakin. Ainoa mikä tekee avioerosta hankalamman on ositukset.

 

["vieras"]

Ap, ymmärrän sun murhetta.

Mun mielestä parisuhteessa tulisi ajatella molempia osapuolia. Jos jokin asia on toiselle äärimmäisen tärkeä ja toiselle sama asia on ihan sama, niin silloin pitäisi neuvotella siitä voisiko asian kuitenkin toteuttaa niin ettei ihansamalle tulisi kuitenkaan huono fiilis asiasta?

Jostain luin tämän esimerkin, vaikea selittää mutta yritän...

On olemassa tärkeystaulukko 1-5, eli kuinka tärkeä asia tämä henkilölle on.
1= ei väliä miten asia menee, 5= äärimmäisen tärkeää

Vaimo haluaa lapsen, mies ei.
Vaimolle lapsen saaminen on taulukossa 5
Miehelle se että lasta EI saada on taulukossa 2

Koska asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen, tulisi neuvotella siitä voisiko mies ajatella silti saavansa lapsen, vaikka tiedostaa tekevänsä tämän vain vaimonsa onnen vuoksi.

Jos mies tietää voivansa hyväksyä lapsen siltikin ja toimia täysin isänä lapselle, ilman katkeruutta tai vihaa, niin pariskunta hankkii lapsen.

Mun mielestä on fiksusti sanottu: " Joskus tehdään oikeita päätöksiä, ja joskus tehdyistä päätöksistä on tehtävä oikeita"

 

["Vieras"]

Kyllä avioliitto on parisuhteen sinetti.
Ymmärrä ap surun. Voimia .
Toivottavasti koittaa päivä jolloin saat rakkaasi kanssa yhdessä käydä vihille.

 

[no mutta]

[QUOTE="Mir";28935351]Multa pääsi itku, kun se ei halua mennä naimisiin mun kanssa. Se ei kuulemma enää kestä tätä mun vouhotusta, kun mä en nää ongelmaa naimisiinmenossa, jos rakastaa toista ja on yhteinen lapsikin. Oon aivan murtunut...[/QUOTE]

Se, että sinä et näe naimisiinmenossa ongelmaa, ei riitä. Teitä on siinä suhteessa kaksi. Homma on ilmeisesti kuitenkin toiminut ihan hyvin tähänkin saakka, jos olette lapsen saaneet aikaan. Tuosta asiasta vänkääminen tekee suhteelle enemmän hallaa kuin aviostatuksen puuttuminen.
Miksi haluat naimisiin?

 

["vieras"]

Tietenkin sun surusi on aiheellista, jos mies on tähän asti uskotellut haluavansa naimisiin ja nyt ei yhtäkkiä haluakkaan. Mutta tosissaan, ei se naimisiinmeno ole nykyään mikään must juttu, ja se ei tule muuttamaan teidän arkea tai suhdetta mihinkään suuntaan.

Tietenkin se muuttaa, silloin ap saa jotain haluamaansa.
Ja jos ei mennä naimisiin niin ap jää ilman.
Ei ole kirkossa kuulutettua että jokainen ihminen osaa mennä yli pettymyksistä kun ei saakaan itselleen tärkeää asiaa, ikinä, koskaan. Eikä voi asialle mitään.

Ja siitä että pettymyksen tuottaja on henkilö jota rakastaa kovin ja jonka tulisi rakastaa takaisin.

 

[vieras mies]

Jos olisin itse suhteessa jossa minua painostettaisiin naimisiin vaikka olisin tehnyt selväksi etten halua, niin lopettaisin koko suhteen oli lapsia tai ei. Omia mielipiteitään ja toivomuksia saa esittää mutta pidempään jatkuva jänkkääminen ja painostus tuollaisella asialla on henkiseksi väkivallaksi luokiteltavaa ahdistelua enkä sellaista itse sietäisi omassa kodissani.

 

[Professional Griefer]

[QUOTE="vieras";28935446]Tietenkin se muuttaa, silloin ap saa jotain haluamaansa.
Ja jos ei mennä naimisiin niin ap jää ilman.
Ei ole kirkossa kuulutettua että jokainen ihminen osaa mennä yli pettymyksistä kun ei saakaan itselleen tärkeää asiaa, ikinä, koskaan. Eikä voi asialle mitään.

Ja siitä että pettymyksen tuottaja on henkilö jota rakastaa kovin ja jonka tulisi rakastaa takaisin.[/QUOTE]

Siksi kirjoitinkin heti alkuun, että vitutus on aiheellinen jos mies on aiemmin sanonut haluavansa naimisiin, nainen on uskonut siihen tähän asti. Se on silloin miehen puolelta jonkin sortin lupauksen pettämistä, jos ei muka yhtäkkiä haluakkaan naimisiin.

Ja toisaalta taas, jos mies ei ole ikinä halunnutkaan naimisiin ja sanonutkin sen, niin siinä tapauksessa ymmärrän miestä tuossa, että viimesen kerran korventui käpy tuossa jankkaamisessa.

Suhteessa pitää tehdä kompromisseja, mutta tuo on jo sellainen astetta isompi juttu, jonka suhteen ei pidä tehdä oman mielen vastaisesti.

 

["vieras"]

Siksi kirjoitinkin heti alkuun, että vitutus on aiheellinen jos mies on aiemmin sanonut haluavansa naimisiin, nainen on uskonut siihen tähän asti. Se on silloin miehen puolelta jonkin sortin lupauksen pettämistä, jos ei muka yhtäkkiä haluakkaan naimisiin.

Ja toisaalta taas, jos mies ei ole ikinä halunnutkaan naimisiin ja sanonutkin sen, niin siinä tapauksessa ymmärrän miestä tuossa, että viimesen kerran korventui käpy tuossa jankkaamisessa.

Suhteessa pitää tehdä kompromisseja, mutta tuo on jo sellainen astetta isompi juttu, jonka suhteen ei pidä tehdä oman mielen vastaisesti.

Mun mielestä saa vituttaa vaikka mies ei koskaan olisi luvannutkaan mitään avioliittoa tai kirkkohäitä.
Se on ihan luonnollinen tunne kun ei saakaan haluamaansa, tai kun joutuu hautaamaan unelmansa.
Mistäs ap sen tiesi että mies ei ikinä halua naimisiin?

Harvemmin sitä nuorena seurustelun alkaessa nyt sanotaan että hei, mä en tule ikinä sitten menemään naimisiin, tai vaihtoehtoisesti kerrota että tiedäthän että mun on sitten pakko päästä sun vaimoksi.
Ja sillä sitten mennään loppuun asti tyylillä "mutta sähän lupasit..."

Ei se noin mene, ei ole noin yksinkertaista.
Monesti on suhteita päättynyt ihan siihen katkeruuteen kun unelmat murskataan, pettyy puolisoonsa kun ei häneltä saakaan sitä tärkeää asiaa, eikä asialle voi tehdä mitään.

 

["mies"]

Ei tuollaisella ukolla mitään tee. Laita pihalle ja etsi kunnollisnen, sitoutumiskykyinen mies.

 

["Kukka"]

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi joku vastustaa naimisiinmenoa. Mitä pahaa siinä tapahtuu?

 

[Bitch]

Miksi pitää väsätä lapsia ja perustaa perhe vaikkei tunne toista osapuolta edes sen vertaa että tietäisi toisen kannan avioliittoon? Jos vähän kauemmin tutustuisi ennen perhettä?

 

["vieras"]

ai ei väliä! Sehän tarkoittaa että tämä nainen kelpaa ukolle vain jalkavaimoksi, åpåriä synnyttämään, mutta jos joku parempi tulee vastaan niin tämä nyksä on helpompi heivata mäkeen. Että tänks vaan arvostuksesta.

Mun ukko sanoi, että ei tahdo naisiin, koska sitten voi tulla ero. En sanonut mitään, kun hän jo totesi itsekin, että taisi olla aika epälooginen lause. Sitten menimme naimisiin, oltiin jo vuosi yritetty lasta. Ehdimme siis maistraattiin ennen kuin olin raskaana.

ONKO ap kysynyt mieheltä asiaa näin päin, että tässä sitä tuntee itsensä b-luokan naiseksi. Ja miksi mies tahtoo aviottomia lapsia?
Lisäksi ap:n kannattaa ryhtyä ajaamaan salaisia maistraattihäitä, miehet kammoksuvat hääjuhlia ja niihin menevää rahaa. Vaikka se raha ei olisi paljon, mutta kun sillä saisi moottorikelkan tai jotain.

 

["vieras"]

[QUOTE="Kukka";28935593]En ole koskaan ymmärtänyt, miksi joku vastustaa naimisiinmenoa. Mitä pahaa siinä tapahtuu?[/QUOTE]

Avioliitto on hankala juridinen sopimus ja vaatii aina avioehdot ja keskinäisen testamentin turvaamaan lasten perintöä. Avoliitto on yksinkertainen ja selkeä järjestely jossa lasten perintö on suojattu.

 

[Paulakikka]

Kun se naimisiinmeno ei muuta elämää käytännössä mitenkään (kuten itselläni kun nimikin pysyi samana), niin en tajua, miksei sitä voi tehdä jos se on puolisolle tärkeää. Mitään pahaa siitä ei seuraa ja omat rahansa ja perintönsä voi turvata avioehdolla. Juhliakaan ei tarvitse järjestää tai kenellekään edes kertoa. Jos vastustuksen syynä on joku "en voi kun alkaa ahistaa" -tyyppinen angstaaminen niin hoh hoijakkaa. Haluaako joku perheellinen oikeasti elää tilanteessa, jossa onnettomuuden sattuessa soitetaan omille vanhemmille eikä puolisolle?

 

[Paulakikka]

[QUOTE="vieras";28935615]Avioliitto on hankala juridinen sopimus ja vaatii aina avioehdot ja keskinäisen testamentin turvaamaan lasten perintöä. Avoliitto on yksinkertainen ja selkeä järjestely jossa lasten perintö on suojattu.[/QUOTE]

Perustelisitko vähän kun ei näin pikkutunneilla oikein aukene toi sun ajatus. Mitens toi avoliitto siinä kohtaa toimii, jos pariskunnan enemmän tienaava kuolee aivoverenvuotoon nelikymppisenä?