mies koko ajan piikittelee siitä, että otin vanhimman lapsen kotihoitoon

[surullinen äippä]

Mua ärsyttää ja olen samalla myös surullinen. Otin vuodenvaihteessa vanhemman lapsen kotihoitoon, koska jäin äitiyslomalle. Lapsi täyttää kohta 4v ja on erittäin vilkas ja haastava lapsi kaiken kaikkiaan. Hän on nyt aloittanut kerhoilun 3 kertaa vkossa pari tuntia kerrallaan eli siellä hänellä on kavereita.

Onhan se välillä raskasta olla kahden lapsen kanssa kotona, kun mies tekee pitkää päivää ja kaikki kotityöt kasaantuu minulle. Esikoinen testaa kärsivällisyyttäni ja tekee kaikeanlaista kiusaa minkä kerkeää.

Mieheni mielestä esikoisen paikka olisi päiväkodissa 5 pvää vkossa. Nyt kun valitan jotain pientä, että huh huh mikä päivä oli, kun odotettiin 45 minuuttia bussia kerhosta kotiin lumimyräkässä etc. niin mieheni tokaisee, että niin sinähän halusit ottaa esikoisen pois tarhasta, älä valita. Tai jos esikoisella on ollut todellinen känkkäränkkä päivä ja mulla veto pois illalla kun mies tulee kotiin, niin taas sama laulu, että älä valita, koska itse teit tällaisen päätöksen.

Miten saisin mieheni tajuamaan, että haluan olla molempien lasteni kanssa kotona ja se on hyväksi heille ja meille kaikille? Esikoinen tapaa ikäisiään asukaspuistossa ja kerhossa ja lapsista on kohta seuraa toisilleen.

Onko muita tällaisia miehiä, jotka muka tukevat, mutta käytännössä asia on erilailla. Mieheni kyllä auttaa esim. yrittää tulla ajoissa kotiin, käy isomman kanssa kaupassa jne. Hän kuitenkin jaksaa aina muistuttaa, että olen tehnyt väärän päätöksen.

 

[vieras]

Miksi sinä sitten ajoit miehesi yli, kai hänelläkin on jotain sanottavaa oman lapsensa hoidosta?

 

[siis]

joko se kuopus on syntynyt vai oletteko vielä kaksin esikoisen kanssa? jos vuodenvaihteessa jäit äitiyslomalle, niin yleensä pitää jäädä vähintään kuukausi ennen äitiyslomaa.

 

[ap]

Miksi sinä sitten ajoit miehesi yli, kai hänelläkin on jotain sanottavaa oman lapsensa hoidosta?

silloin kun asiaa mietimme mies sanoi tukevansa minun päätöstäni. Minähän siis niitä lapsia hoidan.

 

[pelle]

osta sille piikkimatto tai tyyny ni loppuu :O)

 

[siis]

tarkoitan vähän sitä että jos nyt jo valitat joka päivä miehellesi, kun hoidat vaansitä esikoista (ja vaikuttaa että valitat paljon, tässäkin valitat lumipyrystä ja kotitöistä kun vaan 3-henkinen perhe ) niin mitäs kun on se vauvakin. ehkä miehesi miettii samaa.

 

[+]

ei sanonut että jäi silloin äitiyslomalle vaan otti vuodenvaihteessa kuopuksen pois hoidosta....

 

[ap]

joko se kuopus on syntynyt vai oletteko vielä kaksin esikoisen kanssa? jos vuodenvaihteessa jäit äitiyslomalle, niin yleensä pitää jäädä vähintään kuukausi ennen äitiyslomaa.

kuopus syntyi tammikuussa

 

[Jellonainen]

Hän kuitenkin jaksaa aina muistuttaa, että olen tehnyt väärän päätöksen.

No eikö sinusta sitten yhtään tunnu siltä että päätös oli ehkä väärä? Noita asioita kannattaa miettiä ENNEN päätöksentekoa, että kerhoon pitää kulkea bussilla ja bussia voi joutua odottelemaan 45 min, parin tunnin kerhon takia. Tai että esikoinen on vilkas ja hänelle voisi päiväkodin toiminta tehdä ihan hyvää. Vaikka vain muutamana päivänä viikossa.

 

[mielipide]

Voisin kuvitella, että alku on haastavampaa jos poika on tottunut päiväkotielämään. Saattaa vielä oireilla siellä saatujen virikkeiden ja vilskeiden yliannostuksesta. Rahoittunee hieman kun tottuu uusiin kuvioihin. Sisaruksen syntymäkin on suuri elämänmuutos ja musta kuuluu olla niin, että isosisarus saa myös äidin hoivaa pikkusisaruksen syntymän aikoihin. Olisi aika raakaa lasta kohtaan viedä lapsi hoitoon ja itse jäädä kotiin ihastelemaan vauvaa.

Harmi, ettei miehesi osaa arvostaa sinun panostasi hänen lastensa kasvattamisessa.

 

[ap]

tarkoitan vähän sitä että jos nyt jo valitat joka päivä miehellesi, kun hoidat vaansitä esikoista (ja vaikuttaa että valitat paljon, tässäkin valitat lumipyrystä ja kotitöistä kun vaan 3-henkinen perhe ) niin mitäs kun on se vauvakin. ehkä miehesi miettii samaa.

siis meitä on jo neljä ja ponttini oli se, että mitä ikinä sanonkin niin hän ottaa sen siten, että en sanoisi noin jos esikoinen olisi hoidossa. Saa kai sitä äitikin joskus sanoa, että joo, oli rankka päivä (varsinkin jos sitä kysytään)
Mies ei itse pitänyt edes isyyslomaa, otti pari päivää lomaa vauvan synnyttyä.

 

[x]

Sinuna olisin pitänyt esikoisen hoidossa puolipäiväisenä, esim. 5pv viikossa aamupäivisin. Miten toi teidän nyktilannekaan muka siitä poikkeaa, paitsi että olet itse vielä väsyneempi, ärtyneempi ja valitat. Olet kuitenkin joutunut keksimään lapselle kaikenlaista kerhoilua yms. virikettä, jota hän olisi saanut hoitopaikassa tuttujen kavereiden kanssa puuhaillessa. Miehesi käyttäytyy huonosti piikitellessään sinua, mutta en minäkään näe tuota tekemääsi ratkaisua parhaana mahdollisena teidän perheenne kannalta.

 

[Emilyn]

No, en ymmärrä sitä että jotkut miehet eivät arvosta lapsen kotihoitoa (esim. kumpikaan existäni ei arvosta, heidän mielestään lapsen pitäisi olla 1veestä lähtien päiväkodissa saamassa niitä W¤E&E%// "virikkeitä" ) Joskaan en myös ymmärrä, että ne päivät olisivat lasten kanssa niin erityisen raskaitakaan, ainakaan niin raskaita että lasta pitäisi tyrkätä kokopäiväisesti päivähoitoon. Kerhoilu riittää varsin hyvin!

 

[:0]

Miksi ihmeessä te ap:tä moititte?

Kuinkahan monta ketjua löytyy, joissa solvataan äitiä, joka EI ota vanhempaa lastaan pois päivähoidosta, kun vauva syntyy.

Kuinkahan moni teistä EI valita välillä vähän pienemmistä ja välillä vähän isommista vastoinkäymisistä, kuten vaikka bussin myöhästymisestä? Ihmisiähän kaikki on. Kuka jaksaa loputtomiin kuulla jokaiseen asiaan vastaukseksi: mitäs menit ottamaan lapsen pois hoidosta?!

Sano ap miehellesi, että jätä jo tuo jankutus ja tue niin kuin kunnon puolison kuuluukin. Herranen aika sentäs, eihän se nyt kenekään mielestä voi olla epäsuotavaa, jos joku haluaa hoitaa kaikki lapsensa kotosalla, jos siihen on mahdollisuus!!

Phuuuuuuh!!

 

[rew]

No, en ymmärrä sitä että jotkut miehet eivät arvosta lapsen kotihoitoa (esim. kumpikaan existäni ei arvosta, heidän mielestään lapsen pitäisi olla 1veestä lähtien päiväkodissa saamassa niitä W¤E&E%// "virikkeitä" ) Joskaan en myös ymmärrä, että ne päivät olisivat lasten kanssa niin erityisen raskaitakaan, ainakaan niin raskaita että lasta pitäisi tyrkätä kokopäiväisesti päivähoitoon. Kerhoilu riittää varsin hyvin!

Helppojen lasten kanssa on niin helppo olla jyrkästi tätä mieltä.
Haastavista tapauksista sinulla tuskin on tietoakaan.

 

[R]

Sanppas sille miehelles suoraan että nyt loppui tuo v*ttuilu, koska se harmittaa sinua. Kyllä munkin mies välillä piikittelee jostain asioista mutta kyllä mä osaan sanon sille suorat sanat ja piikittely yleensä loppuu. Sama se kumpi on ollut oikeessa.

 

[abba]

Aika epäreilua mieheltä naputtaa koko ajan tuollaisesta asiasta. Teidän perheellenne ja lasten sisarussuhteelle voi olla aivan oikea päätös, että vanhempikin lapsi jäi kotihoitoon, mutta kyllä silti saa olla huonompiakin päiviä. Aika ärsyttävää, että toinen motkottaa väärästä päätöksestä aina, jos päivä ei ole ollut ihan täydellinen. Ei se päiväkoti- tai työpäiväkään aina kovin onnistunut ole ja saahan niistäkin valittaa, jos siltä tuntuu.

Päiväkoti on usein aika levoton ja hälyinen paikka. Hyvin rauhallista lasta se voi ahdistaa ja vilkkaalle aiheuttaa lisää levottomuutta. Kerhoilu voi olla oikein hyvä ratkaisu pojallenne.

Ota asia puheeksi miehesi kanssa. Hänen kuittailunsa ei ole kovin rakentavaa ja aiheuttaa vain kitkaa ja katkeruutta välillenne. Kerro, että toivot ennemmin tukea siihen elämäntilanteeseen jota nyt elätte. Ettekö voisi vetää köyttä mielummin samaan suuntaan kuin kiskoa eri suuntiin ja aiheuttaa toiselle pahaa mieltä tuen sijasta.

 

[siis]

tarkoitan vähän sitä että jos nyt jo valitat joka päivä miehellesi, kun hoidat vaansitä esikoista (ja vaikuttaa että valitat paljon, tässäkin valitat lumipyrystä ja kotitöistä kun vaan 3-henkinen perhe ) niin mitäs kun on se vauvakin. ehkä miehesi miettii samaa.

siis meitä on jo neljä ja ponttini oli se, että mitä ikinä sanonkin niin hän ottaa sen siten, että en sanoisi noin jos esikoinen olisi hoidossa. Saa kai sitä äitikin joskus sanoa, että joo, oli rankka päivä (varsinkin jos sitä kysytään)
Mies ei itse pitänyt edes isyyslomaa, otti pari päivää lomaa vauvan synnyttyä.

miksi kirjoitit aloituksessa että "on haastavaa olla kahden lapsen kanssa kotona"
vai onko tämä porvoosta koko juttu.

 

[siis]

kirjoitit että on haastavaa olla kahden lapsen ja kanssa kotona

nyt sanoit että kuopus syntyi tammikuussa. olet sis näissä pakkasissa ja lumipyryssä vienyt vauvan kanssa esikoista kerhoon kun vauva on 2 viikkoa? vai 3?

jotenkin tuolla valitusmäärällä (valitat kotitöistä ja esikoisen haastavuudesta) olisit varmasti valittanut vauvankin hoidosta.

Olen melko varma että olet pelkkä provo. sinula on joko vain yksi lapsi ja esität että sinä hoidat lapsesi kotona etkä vie hoitoon

tai se kuopus ei ole edes vielä syntynyt.

 

[lto-kotiäiti]

Ei voi olla totta! Miten tämän ketjun emännät eivät ymmärrä sitä, että lapsen kanssa oleminen on jo arvo sinänsä, vaikka joskus väsyttäisikin! Samalla tavalla se väsyttää joskus, vaikka on vain yksi lapsi tai sitten ei lapsia ollenkaan.

Itse olen lastentarhanopettaja, enkä ymmärrä lainkaan äitejä, jotka kuskaavat lapsensa turhaan päiväkotiin vain sen takia, että lapsi tarvitsee virikkeitä. Tämä varsinkin 3-vuotiaiden ja sitä nuorempien kohdalla. Voin sanoa, että ainoa mistä lapsi jää paitsi kotihoidossa on se jumalaton meteli ja räkätaudit. Kun ryhmät ovat niin epäinhimillisen suuria, niin on päiviä, jolloin yksittäistä lasta ehtii jututtaa vain siinä tilanteessa kun hänet tuodaan ja viedään. Oikeastaan aivan säälittää, miten suuret luulot vanhemmilla on siitä, miten kehittäviä ja merkittäviä asioita tarhassa tehdäänkään.

Oma 3-vuotiaani käy kerhossa kaksi kertaa viikossa, muina päivinä menemme puistoon tai äititutuilleni. Siinä on hänelle virikettä kerrakseen ja uskon, että hän tulee varmasti pärjäämään aikanaan sosiaalisissa tilanteissa ja kouluelämässä, vaikka hän ei ole siihen ryhmäinfernoon päässytkään heti äitiyslomani loputtua. Olen itse opettanut enimmäkseen eskarissa ja kun sinne tulee lapsia suoraan kotoa/kerhosta, niin heissä on vain kaksi eroa pitkän linjan tarhalaisiin verrattuna: Heillä on huomattavasti parempi motivaatio oppia, kun eivät ole leipiintyneet tarhaelämään liian aikaisin ja toiseksi he eivät ole niin kovaäänisiä ja levottomia. Tietysti poikkeuksiakin on, mutta näin yleensä. Taidollisesti en huomaa juuri ikinä mitään eroja.

Lisäksi olen 8 vuoden aikana nähnyt niin monenlaista kahelia lastenhoitajaa ja lapsista piittaamatonta opettajaa, että en suurin surminkaan ota riskiä, että lapseni joutuisi tekemisiin ihmisten kanssa tuntikaupalla päivässä, jotka eivät heistä tykkää. Joskushan ne on pakko viedä hoitoon, mutta jos voin valita, niin pysymme ihan mielellään kotona. Minusta on upeaa, että voin taata 3-vuotiaalleni, joka on oikeasti vielä tosi pieni lapsi, enimmäkseen sellaisen ihmisen seuran, joka häntä rakastaa. Päiväkodissa lapsia hoidetaan, kotona rakastetaan.

Olikos se Jari Sinkkonen vai kuka, joka tuumasi vuosi sitten 45 minuuttia - ohjelmassa, että siitä nykyajan virheestä, kun "vanha" lapsi viedään vauvan tultua päiväkotiin, maksetaan tunne-elämän ongelmina korkea hinta. Lapsi ei pysty käsittelemään sisarmustista silloin, jos hänet poistetaan kotoa, sillä lapsi ei voi käsitellä muuta kuin sellaisia asioita, jotka ovat konkreettisesti läsnä. Jos tuon elämänmuutoksen (on muuten aivan aliarvioitu stressitekijä lapsen elämässä) ohitaa vaan käden heilautuksella ja vöyhää silloin virikkeistä, kun lapsi tarvisi kipeimmin ÄITIÄÄN, voi tehdä aikamoista hallaa lapsen psyykkiselle kehitykselle.

Alkuperäinen! Nyt häntä pystyyn ja sano miehellesi, että arvostaisi vaimoaan, kun tämä haluaa olla oman lapsensa kanssa. Se ei ole itsestäänselvyys nykyajan mukavuudenhaluisten mammojen keskuudessa, jotka laiskuudessaan etsivät aina itsensä ympäriltä välttämättömiä tarpeita lapselle niin, ettei itse tarvisi vaivautua olemaan läsnä!!!

 

[se lto]

No, en ymmärrä sitä että jotkut miehet eivät arvosta lapsen kotihoitoa (esim. kumpikaan existäni ei arvosta, heidän mielestään lapsen pitäisi olla 1veestä lähtien päiväkodissa saamassa niitä W¤E&E%// "virikkeitä" ) Joskaan en myös ymmärrä, että ne päivät olisivat lasten kanssa niin erityisen raskaitakaan, ainakaan niin raskaita että lasta pitäisi tyrkätä kokopäiväisesti päivähoitoon. Kerhoilu riittää varsin hyvin!

Helppojen lasten kanssa on niin helppo olla jyrkästi tätä mieltä.
Haastavista tapauksista sinulla tuskin on tietoakaan.

No sittenpä sinä et tee lisää lapsia, jos et pärjää sen ensimmäisenkään kanssa kunnolla. Typerää tehdä lapsia pienillä ikäeroilla vain sen takia, että on hienoa kun sisaruksista on seuraa toisilleen. Mitä seuraa se semmoinen on, että vanhempi viedään hoitoon, kun äiti paapoo pikkusisarusta kotona? Itselläni on hyvin, hyvin haastava poika tuo vanhempi ja toinen lapsi tehtiin vasta, kun tiesin pystyväni hoitamaan kunnialla kummankin lapsen!!!

 

[Kata-76]

Mua ärsyttää ja olen samalla myös surullinen.

Onhan se välillä raskasta olla kahden lapsen kanssa kotona, kun mies tekee pitkää päivää ja kaikki kotityöt kasaantuu minulle.

Mieheni mielestä esikoisen paikka olisi päiväkodissa 5 pvää vkossa. Nyt kun valitan jotain pientä, että huh huh mikä päivä oli, kun odotettiin 45 minuuttia bussia kerhosta kotiin lumimyräkässä etc. niin mieheni tokaisee, että niin sinähän halusit ottaa esikoisen pois tarhasta, älä valita. Tai jos esikoisella on ollut todellinen känkkäränkkä päivä ja mulla veto pois illalla kun mies tulee kotiin, niin taas sama laulu, että älä valita, koska itse teit tällaisen päätöksen.

Miten saisin mieheni tajuamaan, että haluan olla molempien lasteni kanssa kotona ja se on hyväksi heille ja meille kaikille?

Onko todellakin noin? Ei ainakaan kirjoittamasi perusteella...