Mies kiinni vanhemmissaan, ja ne passaa

["vieras"]

Mielipiteitä? Asia on ajanut meidät eron partaalle... mies käy vanhemmillaan lähes päivittäin, tai vie lapsen sinne hoidettavaksi jotta itse saa vaan makoilla sohvalla tai tavata kavereitaan sillä aikaa. Ja vanhemmat hoitaa... Ne syytää miehelle jatkuvasti rahaa kun miehen omat rahat on loppu (meillä muutenkin erimielisyyksiä perheen raha-asioissa), ostavat hänelle esim. limsoja ym vaikka mies ei niitä saa juoda (sairaus), sitten ihmettelevät mukamas kun se ****** sillai vaan moskaa syö ja juo. Silti itse tukevat.

Siis he on juuri sellaisia vanhempia, jotka ei koskaan varmaan oo rajoja pistäneet. Läpi sormien katottu. Mukulan huone on aina siivottu ja ruuat tehty nokan eteen, ja tehään edelleen. Mies muutti suoraan kotoaan minun kanssa asumaan, ISO VIRHE, mutta ei 19 vuotias tyttönen osannut sellaista ajatella..

Tänäänkin ärsytti kun meillä oli kotona ruoka oottamassa, sanoin että mennään kotiin syömään kiitos vaan. Mies sitten uikuttaa siinä kuin pikkupenska että on nälkä niin anoppi alkaa siinä PIHVIÄ miehelle paistamaan. "Kun *****:lle on tuo syöminen niin tärkeetä". Yök, eiköhän iso mies osaa sitten itse ne ruokansa väsätä jos nälättää. Mies siinä sitten syö ja kotona heitetään ruuat roskiin kun ei jaksakkaan. Välimatkaa anoppilasta kotiin 10 minuuttia. Kuulostaa ehkä pikkujutulta, mutta tämä on vain niin vuoren huippu. Oli asia mikä hyvänsä niin aina passataan. Ja anoppilaan paetaan kun kotona passaus ei toimi. Eikai oo olemassa mitään keinoa katkaista tuollaista napanuoraa....

 

[Doves]

Että ihan limsoja ostelee

 

[. . .]

Laita ennemmin Jensseenin 15-tuumaanen

 

["vieras"]

Että ihan limsoja ostelee

No en tiedä minkä vuoksi naurat, koska se on säälittävää ostaa aikuiselle limsoja vai koska se on paha asia että juo limsaa. Mutta miehellä on diabetes, eikä todellakaan saisi juoda mitään limsoja litratolkulla. Hänellä ei ole diabetes edes hoitotasapainossa nyt ollenkaan, sokerit menee miten sattuu.

 

[Grrrrrr]

Tiedän tunteen! Oma ukko vähän samanlainen mamman poika. Etenkin ärsyttää jos jää lapsen kanssa kaksin, lähes aina soittaa äitinsä seuraksi, että se hoitaa sitten työteliäät osuudet. Anoppi on meillä muutenkin paljon, ja on mukava ihminen, mutta passaa tätä aikuista poikaansa ihan liikaa, kaikessa, aina.

 

["vieras"]

Tiedän tunteen! Oma ukko vähän samanlainen mamman poika. Etenkin ärsyttää jos jää lapsen kanssa kaksin, lähes aina soittaa äitinsä seuraksi, että se hoitaa sitten työteliäät osuudet. Anoppi on meillä muutenkin paljon, ja on mukava ihminen, mutta passaa tätä aikuista poikaansa ihan liikaa, kaikessa, aina.

"Kiva" että joku ymmärtää mitä tarkoitan... Meillä aivan sama. Mies saisi jo kyllä aikuistua ja ottaa vastuun itsestään, kun täyttää jo 25v...

 

[fortunate]

Lähisuvussa yksi samantapainen tapaus ja se v*tuttaa välillä tuon miehen sisaruksiakin.
Eroon päätyi hänen avioliittonsa. Ei siitä oikein tule mitään, jos napanuora ei ole katki ja pitäisi omaan jälkikasvuun ja vaimoon keskittyä.

 

["vieras"]

Ex-mieheni oli samanlainen ja siksi ero tulikin kun oli niin kiinni äidissään (isä häneltä oli kuollut kun oli lapsi). Tuntui etten minä ollut vaimo ollenkaan kun anoppi hoiti kaikki muut asiat paitsi makkarijutut. Mies ei ikinä uskaltanut olla eri mieltä äitinsä kanssa.

 

[Napoleon Dynamite]

Valitetavasti tässä on yksi ja ainut keino: sun täytyy laittaa perheelles rajat. Kuulostaa tyhmälle, mutta et lähde tuohon juttuun mukaan ollenkaan. Et itse lähde anoppilaan(sanot että syöt kotona kun ruoka siellä) ,kerrot ettei sinulle tarvii limpsoja ostella eikä "Pekankaan" tarvii juoda kun tosiaan se diabetes sillä jne. Pistät nuo "hullut ja lapselliset" tavat kuosiin. Kysymys kuitenkin sunkin elämästä niin älä ole kynnysmattona! Mitä sitten jos anoppilat loukkaantuu? Teidän valinnat ja teidän elämä

 

["Heluna"]

[QUOTE="vieras";28561676]Ex-mieheni oli samanlainen ja siksi ero tulikin kun oli niin kiinni äidissään (isä häneltä oli kuollut kun oli lapsi). Tuntui etten minä ollut vaimo ollenkaan kun anoppi hoiti kaikki muut asiat paitsi makkarijutut. Mies ei ikinä uskaltanut olla eri mieltä äitinsä kanssa.[/QUOTE]

mä pistän paremmaksi,mies ei oo koskaan uskaltanu sanoa vastaan isällensäkkään...

 

[no ei kiva]

ykköstyypin diabetes siis vissiinkö, jos olette vielä aika nuoria? ja lapsuudessa puhjennut? kai sellainen vakava tauti on saattanut vaikuttaa siihen entisestään, että vanhemmat lellii kun käy sääliksi ja potevat syyllisyydentunteita, kun lapsen on tarvinnut kärsiä. joillakin se menee sitten tuohon, että annetaan toiselle kaikki mitä se haluaa,vaikka se tietäisi hengenmenoa.

kai se olisi aika tärkeää muuttaa reilusti kauemmas teidän perheen, jos haluat että miehellä on mitään mahiksia aikuistua. monelle diabeetikolle se kasvaminen tuntuu olevan kova paikka jostain syystä, ja itsehoito on vuosia ihan onnetonta. kun sitten vielä on tuommoinen mammanpoikakuvio siinä lisäksi, niin itsesääli on niin rajatonta, että tosiaankaan ei heppu uskalla katsoa peiliin ja ottaa itseään niskasta.

 

[ap..]

ykköstyypin diabetes siis vissiinkö, jos olette vielä aika nuoria? ja lapsuudessa puhjennut? kai sellainen vakava tauti on saattanut vaikuttaa siihen entisestään, että vanhemmat lellii kun käy sääliksi ja potevat syyllisyydentunteita, kun lapsen on tarvinnut kärsiä. joillakin se menee sitten tuohon, että annetaan toiselle kaikki mitä se haluaa,vaikka se tietäisi hengenmenoa.

kai se olisi aika tärkeää muuttaa reilusti kauemmas teidän perheen, jos haluat että miehellä on mitään mahiksia aikuistua. monelle diabeetikolle se kasvaminen tuntuu olevan kova paikka jostain syystä, ja itsehoito on vuosia ihan onnetonta. kun sitten vielä on tuommoinen mammanpoikakuvio siinä lisäksi, niin itsesääli on niin rajatonta, että tosiaankaan ei heppu uskalla katsoa peiliin ja ottaa itseään niskasta.

Juu, alakouluikäisenä sairastunut jo. Jotain tuollaistahan siinä varmaan on taustalla. Olen mieheltä kysynytkin että miksi ei ota hoitoaan vakavasti, niin kuulemma lapsuudessa vanhemmat kyttäs niin neuroottisesti kaikkea sairauteen ja sen hoitoon liittyvää, että nyt ei jaksa koko ajan asiaa ajatella. Joo, ymmärrän toisaalta, mutta toisaalta sen kanssa on vaan elettävä ettei voi elää niinkuin muut terveet ihmiset. Mieheni ei esim. mittaa sokereitaan koskaan ja olen asiasta todella huolissani. Olen vihainen miehelle, mutta nään myös punaista kun esim. laivalta vanhemmat toi miehelle säkillisen karkkia. Sanoivat sitten että nää on sinulle (minulle) ja miehelle noi purkat, mutta kaikki sen nyt tietää kuka ne karkit todellisuudessa söi. Itse en edes pidä karkeista ja olen sanonut että minulle ei mitään tartte tuoda!

Mies myös monessa asiassa vetoaa siihen että ollaan hänen vanhemmilleen kiitollisuuden velassa, kun ne maksaa ja osallistuu kaikkeen niin paljon, MUTTA kun hemmetti olen monesti sanonut että MITÄÄN ei sieltä suunnasta tartteta, osataan kyllä hoitaa asiat itsekkin. Toki he saa meidän elämässä olla enkä välejä ole katkaisemassa, mutta ei meitä tarvitse enään holhoa niinkuin pikkulapsia ja antaisivat miehen ottaa itse vastuun itsestään ja elämästään. Johan anoppi täyttää miehen veroilmoituksenkin.....

 

[erinys]

varsinainen "mies"

 

[upp]

Kaippa tässä nyt sitten ero tuli. Otin asian puheeksi (taas kerran), mutta eipä se mihinkään johtanut.