?
..
Vieras
Miten saisin tuon miehen tajuamaan, että mä tarviin joskus omaa aikaa kotonakin? Meillä on siis vajaa 1v, joka kolhii itseään kokoajan joka paikkaan ja on täysin peräänkatsottava. Mies kokoajan "karkailee" johonkin kun vähänkin vihjaan et ois kiva et ois välillä lapsensa kanssa.. Äsken oli yläkerrassa pelaamassa ja mä vauvan kanssa. Menin ylös kun ois kiva välillä saada aikuistakin juttuseuraa. Heti kun vauva vaati isältäänkin vähän huomiota, mies tuli alas. En mä sit jaksanut vauvan kanssa huvikseen tuolla ylhäälläkään olla, joten tulin alas. Taas kun vauva vähän itkahti niin mies sanoi lähtevänsä puita pilkkomaan.. Vähän siitä sitten mainitsin, et kun mä just ajattelin et oltais tehty yhdessäkin välillä jotain tai et se ois ees kattonu vauvaa että mä saisin vähän oltua rauhassa niin sanoi että tuu pihalle sit kans. Joo, vauva viihtyy maks. vartin rattaissa ja viihdyttää pitää kokoajan.
Mä nyt sit taas kökin neljän seinän sisällä yksin vauvan kanssa ja sekoan. Eikä tästä kirjottamisestakaan meinaa tulla mitään kun ei saa hetken rauhaa. Mies kuitenkin varmasti rakastaa lastaan, niin miten se voi olla niin vaikeaa olla vähän aikaa sen kanssa et mä saisin hengähtää? Ja jos se oikeasti on niin vaikeaa sen mielestä, niin eikö sitä suuremmalla syyllä mulle vois antaa sitten sen hetken rauhan kun mä tätä kuitenkin kokoajan vahdin yleensä. Ymmärrän et viikolla mä pääasiassa katson kun mies käy töissä mut viikonloppuna ois miehelläkin kyllä aikaa.. Ja mitä sitten kun mä meen parin kk:n päästä takas töihin, oonko mä silti kokoajan hoitovastuussa?
Mies kyllä katsoo lasta jos haluan esim. lähteä kaupassa käymään tai parturissa tai jossain mut harvassa nuokin on, yleensä käyn kaupassa kun lapsi nukkuu..
Mä nyt sit taas kökin neljän seinän sisällä yksin vauvan kanssa ja sekoan. Eikä tästä kirjottamisestakaan meinaa tulla mitään kun ei saa hetken rauhaa. Mies kuitenkin varmasti rakastaa lastaan, niin miten se voi olla niin vaikeaa olla vähän aikaa sen kanssa et mä saisin hengähtää? Ja jos se oikeasti on niin vaikeaa sen mielestä, niin eikö sitä suuremmalla syyllä mulle vois antaa sitten sen hetken rauhan kun mä tätä kuitenkin kokoajan vahdin yleensä. Ymmärrän et viikolla mä pääasiassa katson kun mies käy töissä mut viikonloppuna ois miehelläkin kyllä aikaa.. Ja mitä sitten kun mä meen parin kk:n päästä takas töihin, oonko mä silti kokoajan hoitovastuussa?
Mies kyllä katsoo lasta jos haluan esim. lähteä kaupassa käymään tai parturissa tai jossain mut harvassa nuokin on, yleensä käyn kaupassa kun lapsi nukkuu..