mies kävi käsiksi minuun ja poikaan :(

minuun on käynyt kaksi kertaa käsiksi, tönäissyt ja uhkaillut. poika ei suostunut syömään ruokaa niin mies nosti ilmaan ja oli todella vihainen.
lisäksi viikonloppuna siskoni tytär oli meillä yökylässä niin ruokapöydässä mies tiuski ja suutahti jostain tytölle niin hän purkahti itkuun. en ehtinyt nähdä mitä tapahtui, kun olin keittiössä silloin. mies ei suostu puhumaan, tiuskaisi vain että pilalle hemmoteltu kakara. tyttö itki hysteerisesti tämän jälkeen enkä uskaltanut siskolle kertoa. ollaan oltu naimisissa kohta 20 vuotta.

 

Tuollaista käytöstä ei pidä hyväksyä. Toki taustalla voi olla vaikkapa masennusta, mutta sellaiset pitää ehdottomasti selvittää ulkopuolisen ammattilaisen kanssa. Itse en sietäisi minkäänlaista käsiksi käymistä tai uhkailua. Ei tarvitse heti erota, mutta jos kumppani ei suostu hoitamaan asiaa, niin sittenpä ei oikein muuta voi. Tilanne kun voi mennä vaikka kuinka vakavaksi.

 

Tuollaista käytöstä ei pidä hyväksyä eikä sietää keneltäkään ja vielä vähemmän silloin kuin lapset joutuvat kärsimään siitä. Tee selväksi että tällainen ei voi jatkua ja hakeudu turvaan lasten kanssa. Jotkut naiset ovat vaan niin heikkoja, uskovat sitten ne kaikki lässytykset ja anteeksipyynnöt ja toivovat vaan kerta toistensa jälkeen että kaikki olisi hyvin ja kärsivät itse sekä aiheuttavat lapsilleen tuollaisella toiminnallaan kärsimystä. Voi olla että myöhemmin lapsi on katkera, ei vain sille joka pahoinpiteli, vaan sille joka antoi sen tapahtua eikä suojellut vaikka se on hänen velvollisuutensa. Pidä huoli edes lastesi tähden ettet anna tällaisen jatkua.

 

Nosti ilmaan? Eli?

 

En tiedä, kumpi nyppii enemmän: miehen vaiko naisen teot/tekemättä jättämiset.

 

[QUOTE="sondersson";27164428]Nosti ilmaan? Eli?[/QUOTE]

siis otti väkivaltaisesti rinnuksista ja nosti ilmaan

 

Kuulostaa mun ex:ltä.
Oltiin kimpassa 14 vuotta ja tuo tyyli iski tosissaan pintaan vähen ennen kuin ensimäinen (ja viimeinen) yhteinan lapsi syntyi. Yritin ymmärtää, pyydellä anteeksi oletettuja vikojani ja useaan kertaan hakea apua niin kaupungilta (neuvolan perhetyöstä) kuin seurakunnastakin. Apu ei kelvannut, minun kuuluisi kuulemma hävetä kun levittelin yksityisasioitamme muille. Mies asui täysin minun siivelläni. makasi vaan sohvalla ja nalkutti. Häntä oli kohdeltu väärin, minä ansaistisin kaiken sen henkisen väkivallan ja lyönnit. Oli minun oma valintani että nukuin viimeisen kuukauden ennen lapsen syntymää sohvalla enkä omassa sängyssäni peläten raivonpurkauksia.
Vuoden ajan yritin ja sitten häivyin lapsen kanssa. kesti aikansa ennen kuin hän uskoi että en enää palaa omistamaani asuntoon täyttämään jääkaappia ja siivoamaan, kuuntelemaan kuinka väärin häntä on kohdeltu. Lopulta hän lähti, minulta meni kaksi viikoa siivoamiseen että se kämppä oli taas asuttavassa kunnossa. Ah sitä ihanaa ensimmäistä elonvuotta pojallemme.
Ei muuta kuin onnea ja menestystä ap:lle ei se ukko siitä mihkään muutu, ota jo jalat allesi jos et itsesi niin lapsen vuoksi.

 

En voi teroittaa tarpeeksi puhumisen tärkeyttä
Mies selvästi turhautunut johonkin asiaan
jos mies ei halua puhua lähde pois, kyllä sen jälkeen mieskin löytää puhekykynsä

 

Mitä tekisit, jos vieras mies tekisi noin?

Eikö se ole vielä moninkertaisesti pahempi, että mies, joka on luvannut rakastaa teitä tekee noin?

Ja siskolle olisi parempi kertoa ennen kuin asia selviää toista kautta, tällä hetkellä on vielä pieni mahdollisuus ettei teidän välinne katkea täysin - sitä ei salailun jälkeen paljastuttua ole.

 

[QUOTE="vieras";27166935]Mitä tekisit, jos vieras mies tekisi noin?

Eikö se ole vielä moninkertaisesti pahempi, että mies, joka on luvannut rakastaa teitä tekee noin?

Ja siskolle olisi parempi kertoa ennen kuin asia selviää toista kautta, tällä hetkellä on vielä pieni mahdollisuus ettei teidän välinne katkea täysin - sitä ei salailun jälkeen paljastuttua ole.[/QUOTE]

tuota muuhun en kommentoi, mutta tuo siskon lapsi... mieshän ei tehnyt hänelle mitään! joten mitä pitäisi kertoa? mies suuttu ja ärähti ja tyttö alko pillittää. No onpa hurja juttu.

Mäkin ärähdän joskus eikä mun lapset ala itkee, eikä ne alkais itkee vaikka hoitaja tai naapuri ärähtäis. jos ärähdys on ollut aikuiselta epäreilu mun lapset sanoo sen kyllä.

saavathan toki itkeä jos siltä tuntuu.. mutta lapsillekkin voi kertoo että siinä jos joku korottaa ääntään ei oo mitään pelättävää, eriasia jos käy kimppuun.

 

En voi teroittaa tarpeeksi puhumisen tärkeyttä
Mies selvästi turhautunut johonkin asiaan
jos mies ei halua puhua lähde pois, kyllä sen jälkeen mieskin löytää puhekykynsä

Siinä vaiheessa kun toinen vanhemmista käyttäytyy LASTA kohtaan väkivaltaisesti, ei jäädä todellakaan PUHUMAAN vaan LÄHDETÄÄN HELVETTIIN SIELTÄ. Puhua voi sitten muuna aikana, kun lapsi on ensin viety turvaan.

 

En voi teroittaa tarpeeksi puhumisen tärkeyttä
Mies selvästi turhautunut johonkin asiaan
jos mies ei halua puhua lähde pois, kyllä sen jälkeen mieskin löytää puhekykynsä

Joillain toimiii, joillain ei.
Oma ex puhui, puhui, puhui, nalkutti, nalkutti, nalkutti, mutta ei ikinä antanut suunvuoroa, koska mun sanomiset ei olleet kuuntelemisen arvoisia, koska hän tiesi aina kaiken paremmin. Samalla asenteella se suhtautuu muihinkin ihmisin ei vain minuun. (seurustelun ensimmäiset pari vuotta jaksoi sentään teeskennellä kiinnostunutta ja välillä antaa vähän suunvuoroakin, mutta siitten alkoi oman viisauden korostus ja muiden mitätöinti)