Mies kärähti nettiseksistä

  • Viestiketjun aloittaja "Minttu"
  • Ensimmäinen viesti
Haluaisin vaan sanoa, että jos päätät/ olet päättänyt lähteä, kannattaa se tehdä mahdollisimman pian. Itse asuin exän kanssa yhdessä 5kk eropäätöksestä (pettämisen jälkeen) ja se oli ehdottomasti todella kamalaa aikaa. Ja kun jälkeenpäin mietin sitä ihmistä, joka silloin olin, niin oli se ennenkaikkea lapsille ihan hirveän rankkaa aikaa. Olin väsynyt ja vihainen ja joka hetki kun ex oli silmissäni nosti vihan ja katkeruuden tunteet pintaan, eli käytännössä ne olivat suurimman osan ajasta päälimmäisiä fiiliksiäni. Kyllähän niitä huonoja fiiliksiä tuli erilleenmuuton jälkeenkin mutta enää se ei ollut vallitseva olotila.
 
"Minttu"
Pikaisesti yötä vasten: juttelimme pitkään miehen kanssa. Hän ei edelleenkään ymmärrä miksi olen vihainen ja on sitä mieltä ettei ole pettänyt minua. Minä tein selväksi etten voi hyväksyä hänen puuhastelujaan ja että en voi luottaa häneen. Sovimme että emme tee mitään lopullisia (muutto)päätöksiä ennen kesää. Se sopii minulle, koska ennen kesää en muutenkaan ehtisi saada asioitani kuntoon ja mies pitää sen isäkuukauden kesällä. Sovimme myös että mahdollinen ero hoidetaan siististi ja kaikki asiat järjestetään vauvan parasta ajatellen.

Palaan ehkä huomenna kommentoimaan viimeisimpiä viestejä. Nyt nukkumaan.
 
"severi"
Toivotan onnea tulevaisuuteesi. Tärkeätä olisi, että miehesi ymmärtäisi, että sinusta tuntuu joka tapauksesta hirveän pahalta ja petetyltä, oli sitten kyse "pelkästään" virtuaalipettämisestä tai ei. Jatkon kannalta - jatkatte sitten yhdessä tai ei, olisi positiivista jos mies katuisi ja pyytäisi anteeksi.

Omasta erostani kerron vielä sen verran, että oltuani pitkään kynnysmattona, eron jälkeen kasvoin vuosien saatossa hyvin vahvaksi ja itsenäiseksi. Jotain hyvää on kriiseissä, vaikka paljon huonoakin. Kriisit ovat nimittäin usein kasvun paikkoja.
 
"Minttu"
Huomenta.

Viikossa ei mikään ole muuttunut, enkä sitä toki olettanutkaan. Minua raastaa tämä tilanne erityisesti vauvan takia; kun vaan tietäisi mikä olisi parasta hänen kannaltaan!

Toisaalta mietin että nyt on hyvä aika erota, koska vauva ei vielä asiasta mitään ymmärrä. Toisaalta mietin, että onko kuitenkin parempi kitkuttaa kulissisuhteessa niin kauan että lapsi on hiukan vanhempi eikä kiintymyssuhde kumpaankaan vanhempaan kärsi. Kuten aiemmin sanoin mies on loistava isä ja se tekee tämän eron niin kovin vaikeaksi.

Kuten voitte kuvitella, täällä talossa on ollut hautajaistunnelmat nyt viikon verran. Emme puhu mieheni kanssa muuta kuin vauvaan liittyvät asiat ja kun toinen on vauvan kanssa, toinen "pakenee" kotitöihin. Kauheinta on nähdä miten tämä on vaikuttanut vauvaan, hänkin on hiljainen ja vakava :( Tottakai hän huomaa ja aistii että varsinkaan äidillä ei ole kaikki hyvin. Olen yrittänyt parhaani mukaan olla mahdollisimman iloinen vauvan kanssa, mutta en minäkään mikään robotti ole. Kyllä se jossain näkyy kun kun koko elämä meni hetkessä pirstaleiksi.

Miehelle olen tehnyt selväksi että parisuhde on ohi. Hän vaan jankuttaa että rakastaa ja että ei halua erota. No ei kai, olisihan se ollut hänelle kätevää kun olisi ollut moitteeton julkisivu, jonka takana voi harrastaa nettiseksiä ja ties mitä sikailua muiden naisten kanssa.

Rakastan lastani eniten maailmassa, eikä mikään muu ole minulle tärkeää kuin hänen hyvinvointinsa. Kun vaan tietäisin missä vaiheessa ero aiheuttaa hänelle mahdollisimman vähän haittaa.
 
vv
[QUOTE="Minttu";23376434]
Rakastan lastani eniten maailmassa, eikä mikään muu ole minulle tärkeää kuin hänen hyvinvointinsa. Kun vaan tietäisin missä vaiheessa ero aiheuttaa hänelle mahdollisimman vähän haittaa.[/QUOTE]

Mitä vanhempi lapsi sitä enemmän ero traumatisoi. Riippuu tietysti miten asiat hoidatte.
Jos eroatte ja asutte jatkossa melko lähekkäin, lapsi voi hyvin saada läheisen suhteen molempiin vanhempiinsa.

Tärkeintä on se, miten itse hoidatte eron.

Kulisseissa kitkuttelu... - no varmasti kuulet jo omista sanoistasi mitä se on ja näet vauvasta (saati kun laps ikasvaa!) miten hän reagoi. Parempi melkein mikä tahansa lapselle kuin vääränlaiseen parisuhteen malli.
 
"Minttu"
Ero hoidetaan lapsen parasta ajatellen, haluan että mies on eron jälkeenkin mahdollisiman paljon lapsen kanssa.

Tilannehan on se, että on joka tapauksessa loppukesä ennenkuin mies on pitänyt isäkuukauden eli ainakin sinne saakka on jotenkin vaan jaksettava. Voin kertoa että kyllä tuntuu kevät pitkältä. Toinen ikävä fakta on se, että käytännössä en voi muuttaa mihinkään ennenkuin saan rahat tästä yhteisestä talosta. Tietääkö joku mahtaako pankista saada lainaa sillä vakuudella, että laina maksetaan pois kun talo on myyty?

Kaikki olisi helpompaa jos mieskin haluaisi erota, mutta nyt kun tavallaan joudun kaiken hoitamaan yksin (talon myynti, uuden asunnon hankkiminen, muutto) niin ei paljoa naurata. Ehdotin että mies ostaisi minut ulos, jotta saataisiin tämä tilanne mahd. pian hoidettua, mutta mies ei suostu.
 
"onneton"
Kyynelsilmin luin tämän ketjun läpi.
Olet todella rohkea ja uskon että teet oikean ratkaisun
Itse päädyin jatkamaan tätä suhdettamme ja vaikka välissä on hyvin mennytkin, nousee mieleen aina vain uudestaan ja uudestaan miehen petturuus ja se kuinka hän minut henkisesti alisti syyttämällä milloin vainoharhaiseksi hulluksi, elämänsä pilaajaksi milloin valehtelijaksi... aina syylliseksi kaikkeen..
Tämä siksi että hänellä itsellään ei ollut puhdas omatunto ja kun halusin tietää totuuden sain silmilleni valheita valheiden perään.
Pyysi anteeksi käyttäytymistään= oli pahoillaan kun jäi kiinni
Katui tekojaan=aina seuraavaan kertaan asti
Lupasi lopettaa=opetteli salaamaan asiat paremmin
Myönsi tehneensä väärin=seuraavana päivänä kiellettiin koko asia
Meidän (minun) helvetti on kestänyt jo seitsemän vuotta
Niihin mahtuu chattailyä, cam:ia, seksiseurasivustoja ja ties mitä muuta. Miehelle ei ole merkitystä sille mitä mieltä minä asioista olen tai mitä tunnen, vaan ainostaan merkityksen luo oma tyydytys ja se ettei jää kiinni. Taitavaksi on jo salailussa tullutkin..
Kaiken annoin "anteeksi" ja nyt istun koneella ja itken, sillä tiedän etten koskaan voi anteeksi antaa, en ikinä, sitä miten hän on minua satuttanut.
Joku kertoi kunnioituksesta, niin oma mieheni ei kunnioita minua tippaakaan ja välistä tuntuu etten enää osaa kunnioittaa itse itseänikään.
Teet oikean ratkaisun kun lähdet, sillä toivon ettei kellään ole samanlaista elämää kuin minulla.
Ehkä jonain päivänä minäkin saan voimaa ja siipeni kantamaan.
 

Yhteistyössä