Huomenta.
Viikossa ei mikään ole muuttunut, enkä sitä toki olettanutkaan. Minua raastaa tämä tilanne erityisesti vauvan takia; kun vaan tietäisi mikä olisi parasta hänen kannaltaan!
Toisaalta mietin että nyt on hyvä aika erota, koska vauva ei vielä asiasta mitään ymmärrä. Toisaalta mietin, että onko kuitenkin parempi kitkuttaa kulissisuhteessa niin kauan että lapsi on hiukan vanhempi eikä kiintymyssuhde kumpaankaan vanhempaan kärsi. Kuten aiemmin sanoin mies on loistava isä ja se tekee tämän eron niin kovin vaikeaksi.
Kuten voitte kuvitella, täällä talossa on ollut hautajaistunnelmat nyt viikon verran. Emme puhu mieheni kanssa muuta kuin vauvaan liittyvät asiat ja kun toinen on vauvan kanssa, toinen "pakenee" kotitöihin. Kauheinta on nähdä miten tämä on vaikuttanut vauvaan, hänkin on hiljainen ja vakava
![Surullinen :( :(]()
Tottakai hän huomaa ja aistii että varsinkaan äidillä ei ole kaikki hyvin. Olen yrittänyt parhaani mukaan olla mahdollisimman iloinen vauvan kanssa, mutta en minäkään mikään robotti ole. Kyllä se jossain näkyy kun kun koko elämä meni hetkessä pirstaleiksi.
Miehelle olen tehnyt selväksi että parisuhde on ohi. Hän vaan jankuttaa että rakastaa ja että ei halua erota. No ei kai, olisihan se ollut hänelle kätevää kun olisi ollut moitteeton julkisivu, jonka takana voi harrastaa nettiseksiä ja ties mitä sikailua muiden naisten kanssa.
Rakastan lastani eniten maailmassa, eikä mikään muu ole minulle tärkeää kuin hänen hyvinvointinsa. Kun vaan tietäisin missä vaiheessa ero aiheuttaa hänelle mahdollisimman vähän haittaa.