nyt harmaana
Kannattaneeko edes kysyä, melko varmasti vastauksena satelee "Jätä se paska". Noh, kokeilen silti onneani!
Kuinka kauan itse katsoisit sitä, että mies juoksee baarissa kesän läpi lähes joka viikonloppu? Ja sitten kun syksy saapuu, niin sen myötä kaikenmaailman kausien lopettajaiset, ja eihän niistä pois voi olla.. Ja sittenhän alkaakin jo pikkujoulukausi. Ja taas keväällä se kollikissan mouruaika, kun valo lisääntyy ja sillee...
Tästä on puhuttu, niin monesti näiden vuosien aikana ( 9½) ettette varmaan uskoisi vaikka vaivautuisin laskemaan. Mies toteaa ettei tää reilua ole, ja pitäshän sitä vähentää. Ja muutenkin asioiden muuttua, ja muutos pitäs pääasiassa tulla mieheltä. Muttei se sitä tee. En jaksais olla se nalkuttava akka, mut pipo kiristyy jo valmiiks kun viikonloppu lähestyy. Miksei se koskaan jättäis lähtemättä ihan vapaasti omasta halustaan? Kun ei jätä sittenkään vaikka sanon älä mene. Vaikka lapsi pyytää älä mene. Mies menee muutenkin paljon omissa menoissaan, tosin osa niistä on töitä.
Itse käyn baarissa ehkä 4-8 kertaa vuodessa, tosin harvenee vuosi vuodelta kun ei vaan kiinnosta. Omia harrastuksia ei ole, mitä nyt tässä kotosalla puuhastelen yhtä jos toista; lasten ehdoilla. Enää pitkiin aikoihin en ole muualle yksin päässyt kuin ruokakauppaan. En vaan jaksa, kun mies on hetkenkin lasten kanssa, niin huutaa niille pää punasena kun ei hermot kestä yhtään. Lapsien takia en jätä heitä isälleen. Toinen syy on se, et koti on tunnissa kaatopaikkakunnossa, kun ei iskä jaksa komentaa "Ne levitti nuo ihan hetkessä eikä usko mitään".. Makaa sohvalla kauko kädessä, huutelee siitä väliin ohjeita lapsille sen kummemmin reagoimatta juuri mihinkään.
Onko tässä enää mitään muuta vaihtoehtoa, mitään toivoa, paitsi erota? Itse en jaksa tätä enää pätkääkään, mutten uskalla edes ajatella mikä se toinen vaihtoehto on... Puhumisesta ei tunnu olevan hyötyä, mies muistaa keskustelut ehkä viikon, joskun jopa vähän toista, kunnes ollaan taas nollapisteessä. AHISTAA!! Lapsiakin on neljä, ja yhteiset velat, talot jne. ei kai sitä kaikkea nyt niin vaan heitetä romukoppaan?!?
Kiitos kun sain purkaa, ja kiitos jos jaksoit lukea.
Kuinka kauan itse katsoisit sitä, että mies juoksee baarissa kesän läpi lähes joka viikonloppu? Ja sitten kun syksy saapuu, niin sen myötä kaikenmaailman kausien lopettajaiset, ja eihän niistä pois voi olla.. Ja sittenhän alkaakin jo pikkujoulukausi. Ja taas keväällä se kollikissan mouruaika, kun valo lisääntyy ja sillee...
Tästä on puhuttu, niin monesti näiden vuosien aikana ( 9½) ettette varmaan uskoisi vaikka vaivautuisin laskemaan. Mies toteaa ettei tää reilua ole, ja pitäshän sitä vähentää. Ja muutenkin asioiden muuttua, ja muutos pitäs pääasiassa tulla mieheltä. Muttei se sitä tee. En jaksais olla se nalkuttava akka, mut pipo kiristyy jo valmiiks kun viikonloppu lähestyy. Miksei se koskaan jättäis lähtemättä ihan vapaasti omasta halustaan? Kun ei jätä sittenkään vaikka sanon älä mene. Vaikka lapsi pyytää älä mene. Mies menee muutenkin paljon omissa menoissaan, tosin osa niistä on töitä.
Itse käyn baarissa ehkä 4-8 kertaa vuodessa, tosin harvenee vuosi vuodelta kun ei vaan kiinnosta. Omia harrastuksia ei ole, mitä nyt tässä kotosalla puuhastelen yhtä jos toista; lasten ehdoilla. Enää pitkiin aikoihin en ole muualle yksin päässyt kuin ruokakauppaan. En vaan jaksa, kun mies on hetkenkin lasten kanssa, niin huutaa niille pää punasena kun ei hermot kestä yhtään. Lapsien takia en jätä heitä isälleen. Toinen syy on se, et koti on tunnissa kaatopaikkakunnossa, kun ei iskä jaksa komentaa "Ne levitti nuo ihan hetkessä eikä usko mitään".. Makaa sohvalla kauko kädessä, huutelee siitä väliin ohjeita lapsille sen kummemmin reagoimatta juuri mihinkään.
Onko tässä enää mitään muuta vaihtoehtoa, mitään toivoa, paitsi erota? Itse en jaksa tätä enää pätkääkään, mutten uskalla edes ajatella mikä se toinen vaihtoehto on... Puhumisesta ei tunnu olevan hyötyä, mies muistaa keskustelut ehkä viikon, joskun jopa vähän toista, kunnes ollaan taas nollapisteessä. AHISTAA!! Lapsiakin on neljä, ja yhteiset velat, talot jne. ei kai sitä kaikkea nyt niin vaan heitetä romukoppaan?!?
Kiitos kun sain purkaa, ja kiitos jos jaksoit lukea.