vierailija
Mulla menee vati nurin miehen kanssa. Meillä on 7 lapsen uusioperhe. Ollaan muutettu yhteen n 1. 5 vuotta sitten. Tässä plussat miehen kotitöistä:
Mies kokkaa melko usein silloin kun hänen lapset paikalla(joka toinen viikko) ja laittaa tiskiä, korjaa autoa ja imuroi harvoin päällisin puolin sekä käy joskus kaupassa Lopun vapaa-ajan ja usein myös etätyöpäivät on somessa, pelailee tai katsoo ohjelmia. Esim nyt on etätöissä tämän viikon, katsoo kaikki päivät elokuvia ym vaikka osa lapsista kotona, ei siis tee lapsille ruokaa tai tee mitään kotitöitä päivän aikana. Tulen kotiin töistä ja aloitan uuden työpäivän kun täytyy pyykätä, kokata, viedä lapsia harrastuksiin jne.. Koen siis, että tosi paljon jää minulle. Voitte kuvitella kuinka paljon meillä tulee esim pyykkiä!
Tuntuu, että olen äidin roolissa. Työpäivien jälkeen olen jo puhki kotimatkalla kun mietin mitä kaikkea pitää muistaa. Olen jo rajannut siten, että miehen lasten vaatteet vain viikkaan ja vien heidän huoneeseen yhden lapsen sängyn päälle ja jätän miehen lasten sänkyihin lakanat vaihtamatta, koska koen että en mitenkään voi hoitaa kaikkea.
Jos sanon miehelle asioista, niin loukkaantuu. Niin kuin juuri äsken: tulin makkariin pyykkien viikkailun ja keittiön siivoamisen jälkeen(kävi keittiössä juomassa ja poistui ripeästi paikalta siivotessani) ja pyysin että nousisiko sängyltä että saan petarin asentoa korjattua että pääsen nukkumaan. Suuttui ja pyysi että kysyn nätimmin. Sanoin että mähän pyysin.. Kerroin myös et olis kiva kun veisi eteisen pöydältä työkalulaatikon autoon(kolme askelta ulko-ovelta ja mies tupakoi, joten käy ulkona vielä tänään), sanoi ettei jaksa talsia tänään autolle. Tokaisin jo vittuuntuneena että sehän onkin pitkä matka. Haistatti mulle paskat ja meni tyynyn ja peiton kanssa sohvalle..
Kerrotteko vinkkejä mitä tehdä?
Tää alkaa vaikuttaa meidän suhteeseen. Rakastan mun miestä ja hänessä on valtavasti hyviä asioita, meillä on läheisyyttä ja huumoria enkä oo tavannut ihanampaa ihmistä muuten. En vain haluaisi olla hänenkin äiti enkä nalkuttava akka, mutten myöskään halua uupua enää(yksi hankala uupumusjakso muutaman vuoden takaa).
Mies kokkaa melko usein silloin kun hänen lapset paikalla(joka toinen viikko) ja laittaa tiskiä, korjaa autoa ja imuroi harvoin päällisin puolin sekä käy joskus kaupassa Lopun vapaa-ajan ja usein myös etätyöpäivät on somessa, pelailee tai katsoo ohjelmia. Esim nyt on etätöissä tämän viikon, katsoo kaikki päivät elokuvia ym vaikka osa lapsista kotona, ei siis tee lapsille ruokaa tai tee mitään kotitöitä päivän aikana. Tulen kotiin töistä ja aloitan uuden työpäivän kun täytyy pyykätä, kokata, viedä lapsia harrastuksiin jne.. Koen siis, että tosi paljon jää minulle. Voitte kuvitella kuinka paljon meillä tulee esim pyykkiä!
Tuntuu, että olen äidin roolissa. Työpäivien jälkeen olen jo puhki kotimatkalla kun mietin mitä kaikkea pitää muistaa. Olen jo rajannut siten, että miehen lasten vaatteet vain viikkaan ja vien heidän huoneeseen yhden lapsen sängyn päälle ja jätän miehen lasten sänkyihin lakanat vaihtamatta, koska koen että en mitenkään voi hoitaa kaikkea.
Jos sanon miehelle asioista, niin loukkaantuu. Niin kuin juuri äsken: tulin makkariin pyykkien viikkailun ja keittiön siivoamisen jälkeen(kävi keittiössä juomassa ja poistui ripeästi paikalta siivotessani) ja pyysin että nousisiko sängyltä että saan petarin asentoa korjattua että pääsen nukkumaan. Suuttui ja pyysi että kysyn nätimmin. Sanoin että mähän pyysin.. Kerroin myös et olis kiva kun veisi eteisen pöydältä työkalulaatikon autoon(kolme askelta ulko-ovelta ja mies tupakoi, joten käy ulkona vielä tänään), sanoi ettei jaksa talsia tänään autolle. Tokaisin jo vittuuntuneena että sehän onkin pitkä matka. Haistatti mulle paskat ja meni tyynyn ja peiton kanssa sohvalle..
Kerrotteko vinkkejä mitä tehdä?
Tää alkaa vaikuttaa meidän suhteeseen. Rakastan mun miestä ja hänessä on valtavasti hyviä asioita, meillä on läheisyyttä ja huumoria enkä oo tavannut ihanampaa ihmistä muuten. En vain haluaisi olla hänenkin äiti enkä nalkuttava akka, mutten myöskään halua uupua enää(yksi hankala uupumusjakso muutaman vuoden takaa).