mies haluu että teen abortin

["kyynel"]

Tulin raskaaksi muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Olen toivonut pitkään lasta, mutta vielä sitä ei kuitenkaan suunniteltu tehtäväksi. Nyt mies haluaa että teen abortin Eikä halua juuri enää yhdessä ollakaan En olisi voinut uskoa häneltä moista reaktiota Itselle abortti ei ole vaihtoehto, mutta mietityttää kuitenkin miten pärjää yksin lapsen kanssa Haave on kuitenkin ollut ydinperheestä, eikä yh-elämästä. Pitäisikö miehen toive toteuttaa? Miten sen voisi itselle koskaan antaa anteeksi. Voihan se vaikuttaa lapsen saantiin jatkossakin. Tuntuu todella kurjalta, eikä tiedä mitä pitäis tehdä.

 

["Vieras"]

Ei lääkkeellisellä tyhjennyksellä ole sellaista haittaa, kuin kaavinnalla saattaa olla. Neuvoisin kyllä ehdottomasti harkitsemaan sen miehenkin kantaa asiaan.

 

["jojo"]

Pidä lapsi, löydät kyllä kunnollisen miehenkin.

 

["puddighinu"]

kannattaa miettiä kumpaa haluat enemmän, sen lapsen vaiko miehen (joka siis saattaa joka tapauksessa jossain vaiheessa lähteä kävelemään). Jos itse et aborttia halua tehdä niin vaikeahan se on varmaan päästä sinuiksi asian kanssa myöhemmin. Miehellä saattaa myös mieli muuttua tässä seuraavien kk aikana, kunhan alkujärkytyksestään selviää.

 

[juupa....]

Minä pitäisin lapsen.

 

["vieras"]

Onneksi naisella on oikeus omaan mahaansa, joten saat itse päättää pidätkö lapsen vai et.

 

[KiviäkinKiinnostaa]

Mies nyt voi haluta mitä vain. Sulla on täysi itsemääräämisoikeus kehoosi. Mutta toki mies saa päättää haluaako jatkaa sun ja lapsen kanssa vai lähteä eri teille.

 

[tartsika]

Mä tulin raskaaks 6kk seurustelun jälkeen, mies sanoi että se lähtee jos vauva tulee. Laskettu aika on tänään ja tuossa tuo mieskin vielä roikkuu mukana..

 

["Yrtti"]

Voimia.. en voi muuta toivottaa. Tuon kaiken kokonet. Sinä itse tiedät mitä teet. =)

 

[chef]

Ei aborttia voi tehdä, jos sitä ei ITSE halua. Mies voi joka tapauksessa ottaa ja jättää sut huomenna kuin nalli kalliolle, joten älä hänen takiaan laita lasta pois.

Mä olen pitänyt lapsen ilman suhdetta ja hyvin pyyhkii. Itseasiassa kaikilla niillä yh-tutuillanu pyyhkii hyvin, jotka ovat jääneet mahan tai pienen vauvan kanssa yksin. Yhtä lukuunottamatta kaikilla on uudet, pitkäaikaiset miehen ja uusia lapsiakin.
Ydinperhe toki olisi kiva, mutta se on mielestäni yliarvostettua.

 

[Non compos mentis]

Jos haluaisin lapsen, pitäisin sen. Usko tai älä, mutta ei tämä yh-elämä nyt niin kamalaa ole. Teidän suhteella ei taida olla tulevaisuutta teit miten vain. Joten tee kuten itse parhaaksi näet.

 

[fssf]

Mitäs luulet, pystyisitkö todella jatkamaan seurustelua miehen kanssa joka on painostanut sinut aborttiin. Teet miten päin vaan, jos teet abortin, suhde todennäköisesti loppuu. Jos et tee, mies lähtee kävelemään. Eli jätä se mies pois kokonaan ajatuksistasi kun pohdit asiaa, mieti mitä oikeasti itse sydämelläsi haluaisit tehdä.

 

["Kyynel"]

Kiitos vastauksista.

En kyllä pystyisi jatkamaan suhdetta abortin jälkeen. Miehen mielestä abortti on pikku juttu. Minulle se ei sitä todellakaan ole.

Haave on kuitenkin ollut kokonaisesta perheestä. Kuinka onnellinen siitä lapsesta tulee ilman isää? Ja miten jaksan itse ilman tukiverkostoja. Suku asuu kaukana.

Sattuu ajatus yksin odottamisesta ja siitä ettei ole ketään kenen kanssa sitä jakaa Toivon todella että mies muuttaisi mielensä.

Tartsika: Sinulla on käynyt hyvin.

 

["eee"]

Mites toi ehkäisy?

 

["eee"]

Mä tulin raskaaks 6kk seurustelun jälkeen, mies sanoi että se lähtee jos vauva tulee. Laskettu aika on tänään ja tuossa tuo mieskin vielä roikkuu mukana..

Kaikilla tuskin käy näin hyvin... tai hyvin ja hyvin. Mies siis sanoi sulle et se on joko lapsi tai hän, sä valitsit lapsen, ja sit mies ei lähtenytkään - ja sä oot siitä vielä onnellinen?! Vaikka se uhkas lähteä, jollet abortoi lasta?

 

[PipariSuu]

[QUOTE="Kyynel";23846474]Kiitos vastauksista.

En kyllä pystyisi jatkamaan suhdetta abortin jälkeen. Miehen mielestä abortti on pikku juttu. Minulle se ei sitä todellakaan ole.[/QUOTE]

Mitä sää sitten oikein mietit asiaa? Tämän hetkinen suhde on historiaa ellei tapahdu ihmeitä ja mies sit pysykin rinnalla lapsen odottamisessa. Se "ydinperhe" voi myös hajota ihan koska vaan myöhemminkin, joten ei siksi kannata abortoida, ettei se perhe ole ihan sitä mitä olet haaveillut...

 

[mun mielipide]

Ei tietenkään tarvii toteuttaa.Se on ihan sama mitä se mies on mieltä jos haluat lapsen pitää niin silloin ehdottomasti pidät sen.Ja kyllä sä pärjäät kun päätät vaan niin, se on hyvin paljon asenne kysymys.Zemppiä vaikeaan tilanteeseen!

 

[tytsi-89]

En tekisi ikinä aborttia siitä syystä, että joku mies niin haluaa. Eikä sunkaan missään tapauksessa kannata.

 

["vieras"]

Kyllä sä pärjäät! Koita luoda itsellesi tukiverkkoa, pidä yhteyttä sukulaisiin, ystäviin, etsi uusia tuttuja (esimerkiksi muita odottavia äitejä) niin että sulla on ihmisiä joille jakaa raskauden tuomia iloja ja suruja ja joilta voit pyytää raskauden edetessä ja lapsen syntyessä apua. Vaikka sulla olisi mies joka haluaa lapsen, se perhe voi hajota myöhemminkin... Ehkä lapsi säästyy esimerkiksi avioeron kokemiselta kun mies lähtee nyt eikä lapsen ollessa 5.

 

[tytsi-89]

Jos tekee miehen painostuksesta abortin niin siinähän menettää sitten todennäköisesti molemmat, miehen ja lapsen. Tuskin se parisuhdekaan selviää siitä katkeruudesta, mitä abortti aiheuttaa, kun se on painostuksesta tehty.

 

[niinp]

[QUOTE="eee";23846675]Kaikilla tuskin käy näin hyvin... tai hyvin ja hyvin. Mies siis sanoi sulle et se on joko lapsi tai hän, sä valitsit lapsen, ja sit mies ei lähtenytkään - ja sä oot siitä vielä onnellinen?! Vaikka se uhkas lähteä, jollet abortoi lasta?[/QUOTE]

Niinpä.

Ap, älä tee aborttia jos sinusta ei tunnu että haluat sen oikeasti. Mutta heitä se ukko kuitenkin pihalle, ihan sama mitä jatkossa tekee mutta ääliö kusipää on kuitenkin kun edes haluaa sun tekevän abortin ja sanoo että se ois 'pikku juttu'

 

["nih"]

Sanat eivät riitä kuvaamaan vstenmielisyyttä sellaista miestä kohtaan, joka ei halua olla enää kunnolla yhdessäkään tuossa tilanteessa:/ Päätöksesi on vaikea. Mitä ikinä päätätkään, harkitse päätöstäsi huolella ja kaikilta kannoilta. Olen itse tehnyt abortin aikoinaan. Se on teko, joka ei koskaan unohdu. Tai jätä rauhaan. Se rikkoo jotain tuolta sielusta, ja syyllisyys on musertavaa. Aikoinani päädyin ratkaisuun, koska opinnot olivat kesken, ei vakituista työtä, mies epäluotettava (olisin luultavasti joutunut parikymppiseksi yh:ksi) ja koin itseni liian nuoreksi olemaan äiti.

Vahva nainen, jolla on talous kunnossa pärjää lapsen kanssa kyllä yksinkin! Helppoa ei lapsen saaminen ole parisuhteessa, saatikka sitten ilman kumppania. Mutta mikään ei ole mahdotonta. Voi myös olla, että jos olet tietyn ikäinen, tämä on sinun ainoita mahdollisuuksiasi tulla raskaaksi.

 

[tartsika]

[QUOTE="eee";23846675]Kaikilla tuskin käy näin hyvin... tai hyvin ja hyvin. Mies siis sanoi sulle et se on joko lapsi tai hän, sä valitsit lapsen, ja sit mies ei lähtenytkään - ja sä oot siitä vielä onnellinen?! Vaikka se uhkas lähteä, jollet abortoi lasta?[/QUOTE]

Ei kaikilla käykään, tiedän. Ja kyllä, olen onnellinen.

 

[neitinati]

kurja tilanne

Oliko teillä ehkäisy?

 

[tartsika]

[QUOTE="Kyynel";23846474]

Tartsika: Sinulla on käynyt hyvin.[/QUOTE]

Toivottavasti sullakin käy hyvin, ja muista että itse teet päätöksen, älä anna miehen päättää sun puolesta. Jaksamisia!