Mies haluaa lapsen, mutta minä epäröin vielä

[white d]

Biologinen kello tikittää mutta psyykkinen ei.

 

[Ei väkisin]

Lasta ei mun mielestä kannata tehdä, jos epäröinti on vahvempaa kuin lapsen haluaminen. Pieni epäröinti on ihan normaalia.

 

[hei]

Mulla oli sama tunne, mutta "annoin periksi". Eli saatiin lapsi ja oikeasti tuon on rakkainta mitä maailmassa on. Suosittelen.

 

[vaihto]

Vaihdetaan miehiä, meillä toiste päin

 

[ap]

Tiedän joutuvani olemaan paljon yksin lapsen kanssa, mies on matkatöissä maailmalla. Toisen vanhemmat kuolleet, toisen todella sairaita/iäkkäitä ja sisarukset kaukana täältä. Ystäviäkään ei ole, joilla olisi lapsia. Mietityttää pärjääminen kahdestaan lapsen kanssa.

 

[Sssalla]

Meillä mies oli matkatöissä kun kuopus syntyi, lähti mm ruotsiin kun vauva ei ollut edes viikkoa vanha. vajaan vuoden jaksettiin puolin ja toisin, sitten vaihtoi kotimaan töihin. useamman sadan kerran varmasti vain itkin illalla ja laskin vain päiviä tai tunteja että mies tulee kotiin, oli yleensä 4-5pv viikosta reissussa ulkomailla ja sitten loput kotona. kuopus kärsi koliikista tms ja allergioistaa ja huusi 6kk eikä nukkunut juuri, ikäeroa lapsilla oli 1v3kk, että oman kokemuksen perusteella en lähtisi siihen enää uudelleen, koska se pahin *piip* kaatui sitten vain lähinnä minun niskaani kun olin valtaosan ajasta lasten kanssa.

 

[vieras]

Tiedän joutuvani olemaan paljon yksin lapsen kanssa, mies on matkatöissä maailmalla. Toisen vanhemmat kuolleet, toisen todella sairaita/iäkkäitä ja sisarukset kaukana täältä. Ystäviäkään ei ole, joilla olisi lapsia. Mietityttää pärjääminen kahdestaan lapsen kanssa.

No hyvähän sen miehen on lasta haluta, kun hän senkun matkustelee ja sinä hoitaisit lasta paljon yksin :/ Älä hanki.

 

[hei]

Mun täytyy sanoa, et vaikka tuo onkin rakkainta maailmassa mulle, en mäkään tietäen sen, mitä nyt tiiän, suostuis enkä tahtois tehdä lasta tilanteeseen, jossa isä (tai joku edes) ei olis auttamassa. Hatunnosto yksinhuoltajille, jotka hoitaa pienen vauvan ihan yksin, mutta mä olin ihan rikki ekat kuukaudet, vaikka meitä on kaks.

 

[Sssalla]

noh, lopputuloksena tästä suorittamisesta on se että olen sairastunut. noh, miehellä on kerrankin säännöllinen päivätyö kodin lähellä, nyt toivotaankin uutta plussaa kun vain uskaltaisi testata

 

[ap]

Mutta toisaalta mäkin haluaisin, mutta se pärjääminen pelottaa paljonkin. Aikaa tässä ei kuitenkaan maailman tappiin asti ole. Onkohan kenelläkään positiivisempia kokemuksia.

 

[Sssalla]

on mulla positiivinenkin kokemus, esikoisen ajalta. sen perusteella haluttiinkin pientä ikäeroa.. esikoinen oli oikein oppikirjavauva, tyytyväinen lähes aina, nukkui säännöllisesti jne.
liity jonnekin paikkakunnan vauvapinoon, luulisi noita olevan ainakin isoimmissa kaupungeissa =) niistä saa äkkiä tuttuja, samoin erilaisia äitilapsikerhoja, perhekahviloita