Mies haluaa juoda 14+6 kaljaa viikossa ja väittää minua nipoksi kun en hyväksy. Olenko?

Meillä on kolme lasta ja miehelläni on ollut enemmän ja vähemmän hankaluuksia alkoholin käytössä lasten syntymisen jälkeen. Sovimme pari vuotta sitten että mies saa juoda 12 kaljaa joka lauantai sauna iltansa aikana ja muuten viikon aikana ei mitään. Minusta tuntui silloinkin että se on liikaa kun toistuu viikottain eikä mies pärjää ilman sitä. Pikku hiljaa mies alkoi ostamaan 14 kaljaa. Nykyään ostaa lauantaina 14 ja viikolla 3-6 kaljaa yhtenä tai kahtena päivänä. Nyt sanoi että hänestä on alkanut tuntumaan että 14 on aivan liian vähän että haluaa säännölliseksi että joka viikko ostaa lauantaina 14 ja keskiviikkona 6. Olin tosi tyrmistynyt sanomastaan koska vajaa kori joka viikko on aivan liikaa. Mies sanoi että hän juo kerralla niin vähän ettei sillä ole merkitystä. Painotin koko ajan että pysyisi siinä mitä sovittiin aikanaan eikä koko ajan nostaisi määriä. Mies pitää minua nipona koska hänestä ei ole kenellekään mitään vaivaa kun juo, ei humallu kovasti, riehu yms. Sanoin etten halua että lapset näkee tuollaisen kaljan juonnin arkeen kuuluvana asiana joka viikko. Mies sairastaa masennusta ja siihen se ei todellakaan ole hyvä lääke. Mies näkee että määrä on vielä pieni, 20 kaljaa viikossa ja kerta annokset merkkaa ei koko määrä...minusta mies on aivan sokaistunut tilanteelle. Mies sanoi että hänelläkin on oma elämä vaikka isä onkin ja hän haluaa nauttia...mutta ilmiselvästi nauttii ilta kaljojen voimalla, ilman sitä ei yhtään...
Olenko nipo vai kuuntelenko edelleen sydäntäni? Mies ei kuulema ole tuosta joustamassa ja miettii että pitää varmaan lähteä eri teille jos minua juominen niin rassaa ja minä yritän saada miehen laittamaan tärkeysjärjestykseen ja näkemään ongelmansa. Kaameaa kun tekee minun syyllisen kun jutellaan asiasta, äskenkin sain haukut kun yritän vain ärsyttää häntä juttelulla... todellakin juttelin mutta ihan aiheesta kylläkin. Mies syyllistää minua kaikin keinoin eikä näe omaa käytöstään...

 

Olet nipo, valittava lehmä. Niin se vain on!

 

Olet nipo, valittava lehmä. Niin se vain on!

Aha, kiitos tästä kommentista...mielenkiinnolla odotan onko muutkin samaa mieltä. Sitten se on varmaan pakko uskoa..

 

Toi 14 kerta-annosta on kauhea määrä kyllä minusta. 7 olisi vielä turvallisen raja. Se on tuplat! En itse kyllä sietäisi tuota kumppanina varmaan, tai riippuu hiukan humalan tasosta. Lapsille ei tietty hyvä malli, toisaalta varoittava esimerkki, ei lapsetkaan ole tyhmiä.

 

Meillä on kolme lasta ja miehelläni on ollut enemmän ja vähemmän hankaluuksia alkoholin käytössä lasten syntymisen jälkeen. Sovimme pari vuotta sitten että mies saa juoda 12 kaljaa joka lauantai sauna iltansa aikana ja muuten viikon aikana ei mitään. Minusta tuntui silloinkin että se on liikaa kun toistuu viikottain eikä mies pärjää ilman sitä. Pikku hiljaa mies alkoi ostamaan 14 kaljaa. Nykyään ostaa lauantaina 14 ja viikolla 3-6 kaljaa yhtenä tai kahtena päivänä. Nyt sanoi että hänestä on alkanut tuntumaan että 14 on aivan liian vähän että haluaa säännölliseksi että joka viikko ostaa lauantaina 14 ja keskiviikkona 6. Olin tosi tyrmistynyt sanomastaan koska vajaa kori joka viikko on aivan liikaa. Mies sanoi että hän juo kerralla niin vähän ettei sillä ole merkitystä. Painotin koko ajan että pysyisi siinä mitä sovittiin aikanaan eikä koko ajan nostaisi määriä. Mies pitää minua nipona koska hänestä ei ole kenellekään mitään vaivaa kun juo, ei humallu kovasti, riehu yms. Sanoin etten halua että lapset näkee tuollaisen kaljan juonnin arkeen kuuluvana asiana joka viikko. Mies sairastaa masennusta ja siihen se ei todellakaan ole hyvä lääke. Mies näkee että määrä on vielä pieni, 20 kaljaa viikossa ja kerta annokset merkkaa ei koko määrä...minusta mies on aivan sokaistunut tilanteelle. Mies sanoi että hänelläkin on oma elämä vaikka isä onkin ja hän haluaa nauttia...mutta ilmiselvästi nauttii ilta kaljojen voimalla, ilman sitä ei yhtään...
Olenko nipo vai kuuntelenko edelleen sydäntäni? Mies ei kuulema ole tuosta joustamassa ja miettii että pitää varmaan lähteä eri teille jos minua juominen niin rassaa ja minä yritän saada miehen laittamaan tärkeysjärjestykseen ja näkemään ongelmansa. Kaameaa kun tekee minun syyllisen kun jutellaan asiasta, äskenkin sain haukut kun yritän vain ärsyttää häntä juttelulla... todellakin juttelin mutta ihan aiheesta kylläkin. Mies syyllistää minua kaikin keinoin eikä näe omaa käytöstään...

No miten tiellä muuten elämä heittelee? teettekö yhdes juttui? tietty voihan sitä joustaa aina noissa kaljoissa silloin tällöin eikait se nyt joka viikko ole pullolleen?.. Mut silain taas omituista et jos teijän perhe illan vapaa aika menee kaljaa latkiessa eripaikoissa niin eihän se parisuhteelle ole hyvä homma?

 

Kalja ei o tosiaankaan hyvä lääke masennukseen.
Jos on masikseen lääkitys, niin parikin kaljaa vie lääkitykseltä tehon.

Mut se on siitä ikävä tauti, että kun oikeastaan mikään ei "tunnu" miltään niin alkoholi "tuntuu" joltain. Niinpä masentunut juo, masentuu siitä lisää ja juo enemmän jne...

Laatikko viikossa, niin homma ei o vielä karannut lapasesta.
Mut jos suunta jatku, niin se on äkkiä laatikko päivässä kun toleranssi nousee.

Ai mistäkö tiedän. No kun tiedän.

 

Ennen olisin varmaan ajatellutkin, että 12-pack ei oo mitään.
Mutta kyllä nykyään kun juon kännit kerran vuodessa niin kyllä kaikkinainen pakottava tarve saada alkoholia päivittäin taikka viikoittain on alkoholismia.

12 kaljaa putkeen ei ole enään pientä saunakaljoittelua.

Nyt joku alkoholisti vois pitää pitkän puheen viinan ihanuudesta ja sen rentouttavasta vaikutuksesta sekä tiestä avio-onneen.

T: Antti

 

Anna miehen mennä. Sitähän se haluaa. Käyttää oluitaan tekosyynä.

Mut ota sit tilalle tulevaisuudessa (siis jos otat) tyyppi joka ei juo lainkaan. Ettei taas tarvitse alkaa nipoilemaan.

 

Ennen olisin varmaan ajatellutkin, että 12-pack ei oo mitään.
Mutta kyllä nykyään kun juon kännit kerran vuodessa niin kyllä kaikkinainen pakottava tarve saada alkoholia päivittäin taikka viikoittain on alkoholismia.

12 kaljaa putkeen ei ole enään pientä saunakaljoittelua.

Nyt joku alkoholisti vois pitää pitkän puheen viinan ihanuudesta ja sen rentouttavasta vaikutuksesta sekä tiestä avio-onneen.

T: Antti

Joo, vaikee tilanne tämä. Vaikea miehen on keskeyttää juomista kun on niin sisällä tuossa hommassa. Tiedän sen kokemuksesta, itse tosin pääsin "omin voimin" ylös. Tai vaimohan mut pakotti vähentämään, mutta eihän se pakottaminenkaan onnistu, jos ei itse allekirjoita.

Mulla lasten tulo sai havahtumaan, että ei tämmönen kittaaminen voi jatkua.

 

Joo, vaikee tilanne tämä. Vaikea miehen on keskeyttää juomista kun on niin sisällä tuossa hommassa. Tiedän sen kokemuksesta, itse tosin pääsin "omin voimin" ylös. Tai vaimohan mut pakotti vähentämään, mutta eihän se pakottaminenkaan onnistu, jos ei itse allekirjoita.

Mulla lasten tulo sai havahtumaan, että ei tämmönen kittaaminen voi jatkua.

Sama homma, eka muksu kun syntyi niin lopetin kännireisut. Tai siis vähensin juomista erittäin paljon. Jos kerran tai kaksi vuodessa ottaa niin se ei liene keneltäkään pois.

 

Ei tommoset sopimukset yleensä toimi, koska siellä pohjalla se halu juoda on kova. Eli tahtoo lipsua pahempaan suuntaan. Poikkeuksiakin tosin on, mutta en missään nimessä halua rohkaista tähän.

Minun mies joi aika paljon ennen kuin meillä oli lapsia. Aluksi pistin sen nuoruuden ja sellaisen elämän piikkiin. Oli kavereita, joiden kanssa oli bileitä sun muuta. Itsekkin osin mukana. Mutta sitten aloin vähän huolehtua kun juominen jatkui tai jopa lisääntyi kun mies oli ihan yksin. Etenkin kun mies jäi työttömäksi ja juominen lisääntyi.

Mies sai onneksi uuden duunin ja muutimme sen perässä. Pidimme silloin ison palaverin tulevaisuudestamme ja suunnitelmista lasten suhteen. Alkoholista oli sitten ihan paperilla sopimus, jossa oli pieniä vapautuksia esim. juhlien suhteen. Mutta arkiviikolla se määrä oli max. 10 olutta. Käytännössä mies joi perjantaina tuon kaiken. Rasittavaa sekin, mutta melkoinen parannus entiseen.

Kuitenkin meillä se meni niin, että kun lapsi syntyi, miehen juominen väheni. Mies sai muutenkin yleensä tuostakin määrästä pahan krapulan, eikä ollut enää niin halukas maksamaan sitä hintaa.

Nykyään saattaa tulla kuukausia jolloin juo yhteensä 2-3 olutta (esim. ravintolassa yhden ruokailun yhteydessä, kenties 1 saunakalja). Kesällä vähän enemmän, mutta nytkin noita 10 oluen iltamia ollut kesän aikana alle 5. Juhannuksena 2 kertaa ja sitten pari viikonloppua.

Eli minun miehestä tuli puolialkoholistista ihan kohtuukäyttäjä. Nuoruudesta tutut totaaliperseet ovat historiaa. Miehellä kyllä krapulat ovat juomiseen nähden kovia. Johtuuko sitten siitä, että usein alkoholinkäytön yhteydessä polttaa (muuten ei). Esim. Juhannuksena tuo n. 10 oluen satsi (ok, siinä saattoi olla vähän viiniä lisäksi) pisti miehen ihan pois pelistä seuraavana päivänä. Illalla oli tosin uudestaan mukana.

Yleensä jo 6 olutta näkyy miehestä seuraavana päivänä. Pää tulee aina kipeäksi, onneksi lääkkeet auttaa.

 

Et ole nipo. Miehelläsi on alkoholiongelma.
Ei oke normaalia juoda 12 annosta kerralla. Eikö ole tervettä juoda 20 kaljaa viikossa. Saat tapella ja kytätä noita määriä niin kauan kuin jaksat katsella tuommoista miestä..
Itse en jaksanut

 

Tasaisin välein juotuna (esim. ruokajuomana ja pullo silloin tällöin muutenkin) 20 kaljaa viikossa ei olisi mitenkään paljon. Eihän 1-2 pullosta/tölkistä (0,33 litraa) edes humallu.

Mutta kerralla juotuna 14 pulloa on kyllä tosi paljon. Miten miehen rakko ylipäätään kestää tuollaisen nestemäärän? Puhtaaksi viinaksi muutettuna 14 0,33 litran pulloa 4,5-prosenttista kaljaa vastaa 0,5 litraa 40-prosenttista viinaa, mikä sekin on aika mahdoton määrä. Moni (toki ruumiinrakenteesta ja tottumuksesta riippuen) olisi tuosta sammumisen partaalla ja oksentelisi.

 

Sama homma, eka muksu kun syntyi niin lopetin kännireisut. Tai siis vähensin juomista erittäin paljon. Jos kerran tai kaksi vuodessa ottaa niin se ei liene keneltäkään ole pois

Juuri tuosta havahtumisesta olen miehelle jutellutkin, että on aika normaalia että lasten tulo saa miettimään omaa alkoholin käyttöä. Mutta mies vaan sanoo että hänelle on aivan sama onko lapsia vai ei, hänellä on silti omakin elämä, eli nämä kaljat. Tietää että on alkoholisti mutta ei ole yhtään halukas kohtaamaan sitä... on sanonut myös että hänelle on aivan sama mikä muiden mielestä on järkevää kun hän näkee tämän normaalina niin hän näkee... eli aivan kuin kuuroille korville puhuisin...
On itseasiassa aika hyvällä tavalla omituista nähdä miesten kirjoituksista että järkeviäkin alkoholin käyttäjiä on...tiedänhän sen mutta on taistellut tämän tilanteen kanssa niin kauan että on tosi hyvä tietää ettei mieheni mielipide ei ole kovin yleisesti miesten mielipide samasta asiasta. Harmittaa kun itse tiedän että mieheni toiminta ei ole järkevää ja kun juttelen siitä hänelle, hän haukkuu minut aivan kun minun mielipiteet olisi niitä hölmöjä ja hän on terveellisyyden perikuva... kääntää minut aina syylliseksi.
Vietämme aikaa yhdessä mutta miehellä on paljon sellaisia jaksoja ettei häntä aidosti mikään huvita ja on usein pahalla päällä ja pinna tiukalla...niimpä, saattaa itse aika paljon tuota juomisellaan aiheuttaa ja masennus ei varmasti auta asiaa. Hakee kaljaa myös helposti jos on tullut riita ja sanon jotain mitä hän ei halua kuulla.. eli mielipide erossa hän voi kertoa omansa turvallisesti mutta mun ollessa erimieltä, hän voi suuttua niin paljon että hakee kaljaa... hyvä siinä on sitten jutella...
Mutta kiva tietää että kaikki miehet ei varmaan ole tuollaisia.

 

Juuri tuosta havahtumisesta olen miehelle jutellutkin, että on aika normaalia että lasten tulo saa miettimään omaa alkoholin käyttöä. Mutta mies vaan sanoo että hänelle on aivan sama onko lapsia vai ei, hänellä on silti omakin elämä, eli nämä kaljat. Tietää että on alkoholisti mutta ei ole yhtään halukas kohtaamaan sitä... on sanonut myös että hänelle on aivan sama mikä muiden mielestä on järkevää kun hän näkee tämän normaalina niin hän näkee... eli aivan kuin kuuroille korville puhuisin...

On itseasiassa aika hyvällä tavalla omituista nähdä miesten kirjoituksista että järkeviäkin alkoholin käyttäjiä on...tiedänhän sen mutta on taistellut tämän tilanteen kanssa niin kauan että on tosi hyvä tietää ettei mieheni mielipide ei ole kovin yleisesti miesten mielipide samasta asiasta. Harmittaa kun itse tiedän että mieheni toiminta ei ole järkevää ja kun juttelen siitä hänelle, hän haukkuu minut aivan kun minun mielipiteet olisi niitä hölmöjä ja hän on terveellisyyden perikuva... kääntää minut aina syylliseksi.
Vietämme aikaa yhdessä mutta miehellä on paljon sellaisia jaksoja ettei häntä aidosti mikään huvita ja on usein pahalla päällä ja pinna tiukalla...niimpä, saattaa itse aika paljon tuota juomisellaan aiheuttaa ja masennus ei varmasti auta asiaa.

Hakee kaljaa myös helposti jos on tullut riita ja sanon jotain mitä hän ei halua kuulla.. eli mielipide erossa hän voi kertoa omansa turvallisesti mutta mun ollessa erimieltä, hän voi suuttua niin paljon että hakee kaljaa... hyvä siinä on sitten jutella...
Mutta kiva tietää että kaikki miehet ei varmaan ole tuollaisia.

 

Normisettiä alkoholistilta. Olet aivan ääliö, mikäli kehtaat arvostella Hänen Keisarillisen Kaljallisuutensa juomista.

Oma isäni oli myös alkoholisti, holismi hänet myös tappoi. Mikäli alkoholistilla ei ole omaa halukkuutta lopettaa juomista, niin se ei silloin muuhun lopu kuin kuolemaan.
Kohta teillä on tyhjiä tapioviinapulloja kaapit täynnä.

Rahaa kankkulan kaivoon.
Juominen on myös kallista, jokapäivä 20€ kurkusta alas rupeaa tuntumaan lompakossa kunhan tähän vaiheeseen päästään jonkun ikävyyden johdosta kuten työttömyys ja masentuneisuus.

Sydäriä odotellessa. Isäni oli 52v kuollessaan.

 

No minusta tuo on paljon. En tykkäisi. Et ole nipo

 

Exäni oli aivan samanlainen. Menimme jopa perheterapiaan, jossa valehteli ja sai tädit uskomaan, että juo vain "muutaman" kaljan. Minut leimattiin nipoksi. Todellisuudessa tämä muutama saattoi olla kuinka paljon vain. Jonakin päivänä ottikin vain muutaman, mutta jonakin toisena päivänä joi niin, että silmät seisoi päässä, eikä saanut sanaa suustaan.

Lopulta alkoi myös väkivaltaiseksi, ja turvakotiinhan minä sieltä lähdin. Rahaa ei myöskään löytynyt ikinä lapsen tarvikkeisiin, mutta kaljaan ja omiin huvituksiin kyllä. Nyt en voi käsittää, miten minulla on voinut olla noin karsea äijä, voi oksetus.

 

Miehesi on alkoholisti.

 

Olen väläytelly turhautuneessa mielentilassa miehelle sitä että hommaisin vain itselleni ja lapsille oman asunnon että herra voisi tehdä niin kuin haluaa...kun kysyin onko mielenkiintoa nähdä lapsia, hän sanoi että hoitaisi lapsia viikon selvänä ja lasten ollessa minulla toisen viikon joisi...kuulema loiventelisi viikonloppua kohti että olisi selvänä kun lapset taas tulisi...hyvää oman elämän hallintaa. Tuo suunnitelma tuntui minusta kyllä siltä että mies olisi lasten hoitoviikollakin krapulainen toipilas, omien sanojensa mukaan juomisen jälkeen tulee tietynlainen vale energia päälle ja riittäisi juuri siihen että voisi taas lasten lähdettyä aloittaa juomisen... en usko että hoitaisi lapsia ikinä täysin omana itsenään. Luulen ettei kiinnostuksen taso ole kovin korkea ja hoitaa varmaan enemmän velvollisuudesta. Ainakin nyt se näkyy kotona usein sellaisena ja mies on itsekin sanonut että tekee kun pitää, aito kiinnostus on kuulema harvoissa lapsiin liittyvissä mukana. mutta tuo tuntuu riittävän että viikko viikko hoitaminen voi toteutua... tottakai itse äitinä haluaisin lapsille puoleksi elämäksi sellaisen vanhemman jota aidosti kiinnostaa ja joka huolehtii myös itsestään...mutta sitä ei nyt saa.

 

Olen väläytelly turhautuneessa mielentilassa miehelle sitä että hommaisin vain itselleni ja lapsille oman asunnon että herra voisi tehdä niin kuin haluaa...kun kysyin onko mielenkiintoa nähdä lapsia, hän sanoi että hoitaisi lapsia viikon selvänä ja lasten ollessa minulla toisen viikon joisi...kuulema loiventelisi viikonloppua kohti että olisi selvänä kun lapset taas tulisi...hyvää oman elämän hallintaa. Tuo suunnitelma tuntui minusta kyllä siltä että mies olisi lasten hoitoviikollakin krapulainen toipilas, omien sanojensa mukaan juomisen jälkeen tulee tietynlainen vale energia päälle ja riittäisi juuri siihen että voisi taas lasten lähdettyä aloittaa juomisen... en usko että hoitaisi lapsia ikinä täysin omana itsenään. Luulen ettei kiinnostuksen taso ole kovin korkea ja hoitaa varmaan enemmän velvollisuudesta. Ainakin nyt se näkyy kotona usein sellaisena ja mies on itsekin sanonut että tekee kun pitää, aito kiinnostus on kuulema harvoissa lapsiin liittyvissä mukana. mutta tuo tuntuu riittävän että viikko viikko hoitaminen voi toteutua... tottakai itse äitinä haluaisin lapsille puoleksi elämäksi sellaisen vanhemman jota aidosti kiinnostaa ja joka huolehtii myös itsestään...mutta sitä ei nyt saa.

 

Ennen olisin varmaan ajatellutkin, että 12-pack ei oo mitään.
Mutta kyllä nykyään kun juon kännit kerran vuodessa niin kyllä kaikkinainen pakottava tarve saada alkoholia päivittäin taikka viikoittain on alkoholismia.

12 kaljaa putkeen ei ole enään pientä saunakaljoittelua.

Nyt joku alkoholisti vois pitää pitkän puheen viinan ihanuudesta ja sen rentouttavasta vaikutuksesta sekä tiestä avio-onneen.

T: Antti

Voi käkkärä. Mä olen vetänyt koko kesän bisseä yhden tai kaksi päivässä, humalassa en ole ollut kertaakaan. Olenkohan mä alkoholisti?

 

Mitä ap:n tilanteeseen tulee, sanoisin että kyse ei välttämättä ole määrästä, vaan miehen suhtautumisesta alkoholiin. Kun se on välttämätön pakko tai normi arki kärsii, juominen on todennäköisesti ongelma.

 

Aikuinen ihminen syö ja juo mitä haluaa, sekä niin paljon kuin haluaa. En ymmärrä miksi siitä pitää neuvotella.

 

Rahaa kankkulan kaivoon.
Juominen on myös kallista, jokapäivä 20€ kurkusta alas rupeaa tuntumaan lompakossa kunhan tähän vaiheeseen päästään jonkun ikävyyden johdosta kuten työttömyys ja masentuneisuus.

20 euroa kurkusta alas vastaa noin 1,6 litraa 40-prosenttista votkaa. Se on erittäin kova päivätahti jopa alkoholistille, eikä sitä ruumis kovin kauan kestä.

5-prosenttisen oluen hinnoissa tuo tarkoittaisi 16 litraa olutta, mitä ihmisen on käytännössä mahdoton vetää kurkusta alas jo ihan aineenvaihdunnan rajoituksista johtuen.