Alkuperäinen kirjoittaja Äly päässä;11535557:
Kuule, tutkimustulokset tulee vasta myöhemmin,. Harvoin siellä värkin sorkinnassa on kenellekään miestä kädestä pitämässä.
Tässä tapauksessa on ollut kyse erikoissairaanhoidosta, joten kerronpa miten se hoitoprosessi yleensä etenee.
Ensimmäinen vaihe: Varmaan tämäkin nainen on mennyt alun perin ns. rutiinikäynnille gynekologille joko yksityisen tai julkisen perussairaanhoidon puolelle. Sieltä sitten jonkun epäilyn vuoksi on tehty ehkä verikokeita, ultraa tai muita laboratoriokokeita, joiden perusteella on löytynyt jotain, mikä pitää tutkia.
Toinen vaihe: potilas saa lähetteen julkisen erikoissairaanhoidon puolelle tarkempia tutkimuksia varten. Erikoissairaanhoito kutsuu potilaan nykyään (ainakin HUS:ssa) yleensä ensin tutkimuksiin, esim. lisää laboratoriokokeita, röntgen- ja magneettikuvia jne. kun tiedetään, mitä pitää tutkia ja mitä epäillään. Lääkäri voi soittaa tutkimusmääräyksestä potilaalle ja lähettää paperikirjeellä tarkemmat ohjeet ja aikataulut, mutta tutkimukset toteuttaa sairaanhoitaja.
Kolmas vaihe: Vasta, kun tutkimukset on tehty, potilas tapaa erikoissairaanhoidon lääkärin. Lääkäri kertoo vastaanotolla tutkimustulokset ja tarvittaessa määrää lisätutkimuksia tai tekee niitä vastaanottotilanteessa ikään kuin varmistukseksi. Annetaan myös tarvittavat lääkereseptit ja jatkohoito- ja seurantaohjeet.
Tässä kolmannessa vaiheessa lääkärillä on vastaanotolla apunaan (ikään kuin sihteerinä) sairaanhoitaja. Joskus myös potilaalla on tukija, yleensä oma mies, mukana. Varsinkin, jos on kysymys gynekologisesta sairaudesta, joka vaikuttaa myös miehen elämään. Ymmärrän, että tilanne voi tuntua potilaasta oudolta, mutta ammattilaiselle se on normaali työtapahtuma. Jotkut lääkärit komentavat miehen käytävään odottamaan tutkimuksen ajaksi, mutta kaikki eivät. Useimmiten tuossa kolmannessa vaiheessa ei edes ole mitään syytä tehdä tutkimuksia vastaanotolla. Ei sitä ole kuitenkaan mitään syytä ihmetellä.