Tällä palstalla on liikaa näitä, joiden mielestä syy on aina loukkaantuneessa, eikä ikinä loukkaajassa. Että loukkaantumiseen täytyisi aina olla jokin todistettava ja hyväksyttävä syy. Ja hyväksyttävä syy vissiin hoidetaan jollain demokratialla, että millä puolella on eniten ääniä.
Minun mielestäni parisuhteessa, jos toinen loukkaantuu, on toisen pyydettävä anteeksi. Jos ei tiedä, mistä pitää pyytää anteeksi, on sitä hyvä kysyä. Jos asia ei vaikkapa tule selväksi, niin aina voi olla pahoillaan siitä, että on loukannut toisen mielen. Silloin antaa myös toiselle mahdollisuuden siihen, että arvioi, onko vaikkapa ylireagoinut. Tässä en missään tapauksessa sano, että sinä olisit niin tehnyt.
Minusta on ihan turhaa parisuhteessa alkaa vänkäämään siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä ja kirjoittelemaan seinille pistetilastoja.
Se, että joku keksii loukkaantua ei tarkoita sitä, että toinen osapuoli on anteeksipyynnön velkaa.
Parisuhteen dynamiikka vääristyy totaalisesti, jos martyyrimaiseen loukkaantumiseen taipuvainen ihminen saa toisen pyytämään anteeksi vaikka liian kovaäänistä hengitystään, joka loukkasi syvästi martyyriä, koska se häiritsi hänen keskittymistään somettamiseen.
Toisinaan vaan pitää olla oikeassa ja pitää siitä kiinni.