Mies ei tahdo olla perheen kanssa

[Vierashan minä]

Mä oon ihan rikki, nyt näyttää enemmän kuin todelta se, että ero on ainoa ratkaisu. Mun teki pahaa eilen kun yritin keksiä lapsen kysymykseen "miks iskä ei tee meidän kans mitään" vastausta. Me ollaan ihan toisella sijalla sen elämässä. Ja mua ahdistaa kun en tahtoisi kuitenkaan hajoittaa lapselta perhettä. Enkä mä toedä miksi edes täällä asiaa puin, oli ehkä pakko saada nuo sanat ulos päästä. Kavereille olen yrittänyt puhua mutta he vähättelevät mun ongelmaa ja pitävät miestä kunnon puolisona. Mutta esim. koko keväänä mies ei ole tehnyt meidän kanssa mitään yhteistä paria pulkkamäkeä lukuun ottamatta vaikka kuinka olen pyytänyt. Enää en jaksa edes pyytää. Tämä on tilanne johon en olisi halunnut.

 

[Poolo]

Varmaan teillä on ollu aiheesta puhetta. Mitä mies sanoo puolustuksekseen? Ootko väläytellyt eron mahdollisuutta; mitäs siihen kommentoi?

 

[ap]

Olen ottanut asian esille aina kun mitta tulee täyteen. Mies suuttuu ja vetoaa työnsä kiireisiin. Valitettavasti ne kiireet on osittain itse haalittuja, kaikki työhommat menee perheen edelle. Jos uhkaan erolla, homma muuttuu hetkeksi.

 

[Poolo]

Vaikuttaa siltä, että miehesi ei usko sinun olevan tosissaan. Kuitenkin erosta puhuminen saa jotain vaikutusta aikaan. Aina kun homma alkaa taas lipsua muistuttelepa miestäsi että voisi viettää perheenkin kanssa aikaa. Onnistuisiko sellanen, että sopisitte esim. viikottain jonkun päivän, jolloin ei saa sopia mitään työhommeleita vaan se on perheelle pyhitetty päivä ja sitä ei mikään muu juttu sivuuta? Siis etukäteen kalenteriin ylös ja mieluiten aina sama viikonpäivä että mieskin varmasti muistaa.

 

[vieras]

Tee lukujärjestys, siis aikataulu, johon varataan aika myös perheelle. Minä sanoin mehelle, että eron jälkeen mies hoitaa lapsia joka toinen viikonloppu ja joka keskiviikko, ja nyt aletaan sitä harjoittelemaan. Ja niistä yhteisistä hetkistä kannattaa tehdä sellaisia, joista myös mies nauttii. Miehillä menee jokunen vuosi ennen kuin tajuavat olevansa isiä. Miestä vaihtamalla tilanne harvemmin muuttuu.

 

[neppi]

Aina ei kyllä kannata erolla uhata. Kyllä meilläkin miehen omat hommat menee edelle, mutta olen siihen tyytynyt ja sopeutunut 18 aviolittovuoden aikana. Sehän tosi, että nainen ja lapset joustavat aina etenkin nainen

 

[ap]

Toi "eroharjottelu" vois kyllä olla hyvä keino. Mä en kyllä ole niitä naisia jotka joustaa vaikka kuinka, joku itsekunnioitus täytyy säilyä.

 

[vieras]

Minulla on samanlainen isä. Yhteyttä ei juuri pidetä. Ei hänellä ole ollut mitään virkaa elämässäni.

 

[vieras]

Mä en kyllä ole niitä naisia jotka joustaa vaikka kuinka, joku itsekunnioitus täytyy säilyä.

Kyllä minä kunioitan itseäni vaikka joustankin.. Kuka jaksaisi ainaista riiteleyä, on mielestäni fiksua antaa välliä periksi....

 

[Poolo]

Jos mies on ainoa työssäkäyvä perheessä, niin valitettavasti meidän naisten osaksi jää se kotona lasten kanssa touhuilu ja miehen aika perheen kanssa jää pakostikin vähäiseksi; jonkunhan se on tienattava. Edelleenkin peräänkuulutan ennalta sovittua aikaa jolloin ei tehdä mitään muuta kuin jotain perheen kanssa. Jos ei kunnolla sovita sitä aikaa ja ennenkaikkea pidetä siitä kiinni, alkaa helposti taas lipsua vanhaan malliin ja yhteinen aika on olematonta. Sitäpaitsi (useimmat) miehet ei niin kaipaa sitä yhteistä aikaa; heille riittää, että arki rullaa omalla painollaan. Meiän naisten pitää jatkuvasti muistuttaa ja vaatia sitä huomiota -putkiaivoiset äijät ei muuten tajua... (nimim. kokemusta on...)

 

[neppi]

Jos mies on ainoa työssäkäyvä perheessä, niin valitettavasti meidän naisten osaksi jää se kotona lasten kanssa touhuilu ja miehen aika perheen kanssa jää pakostikin vähäiseksi; jonkunhan se on tienattava. Edelleenkin peräänkuulutan ennalta sovittua aikaa jolloin ei tehdä mitään muuta kuin jotain perheen kanssa. Jos ei kunnolla sovita sitä aikaa ja ennenkaikkea pidetä siitä kiinni, alkaa helposti taas lipsua vanhaan malliin ja yhteinen aika on olematonta. Sitäpaitsi (useimmat) miehet ei niin kaipaa sitä yhteistä aikaa; heille riittää, että arki rullaa omalla painollaan. Meiän naisten pitää jatkuvasti muistuttaa ja vaatia sitä huomiota -putkiaivoiset äijät ei muuten tajua... (nimim. kokemusta on...)

Tätä peesaan

 

[ap]

Me olemme kumpikin työssä käyviä joten jos minä yritän vapaa-aikana järkätä yhteistä tekemistä tms, niin toivon ja saan vaatiakin että miehen olisi suotavaa osallistua. Mutta ei. Ja en minäkään jaksa ainaista riitelyä, itse asiassa meillä riidellään vähän; vain kun minulla keittää yli tämä kaikki ja taas avaudun. Mutta (anteeksi vaan) mä en arvosta naisia, jotka ajattelee niin vanhanaikaisesti, että naisen ja lasten kuuluu joustaa.

 

[anu]

Miltähän vuosikymmeneltä näiden vastaajien ajatusmaailma on.

Todellakin on reilua olettaa miehen käyttävän aikaa perheeseensä. Siihen mikä on tärkeä käytetään aikaa.
Viikonloppuun voisi varata perhepäivän, johon ei saisi sopia muuta.

 

[Poolo]

Miun mielestä tuossa asiassa ei vaimon ja lasten tarviikaan joustaa, vaan on vaan järjestettävä sitä yhteistä aikaa. Miehiä pitää vaan muistuttaa ja naisen pitää vaatia -muuten homma luisuu entiseen taas. Eri asia tietty, jos miestä ei oikeesti kiinnosta -sitten puhutaankin jo tosi isoista ongelmista. Mutta täytyy olla nuija mies, ketä ei omat lapset kiinnosta.