Mies ei osallistu vauvanhoitoon??!!

Meillä 4kk vauva ja mua alkaa kyrsiin toi miehen saamattomuus vauvanhoidossa.
Mulla ei ole omaa aikaa, paitsi kun vauva nukkuu. Illalla mies valittaa väsymystään vaikka sen ei tarvitse herätä öisin. Ja on niin hyväuninen ettei herää mihinkään kitinöihin. Hän tekee 7-8h työpäiviä toimistotyössä.

Oon yrittänyt että hoitais edes toisen yön vloppuna ja se sanoo illalla joo, mutta kun tulee yö, niin se sanoo edelleen joo, kun herätän sen ja jää makaamaan paikoilleen. En sitten viitsi kuunnella nälkäisen vauvan huutoa ja käyn hakemassa sen pullon/ vaihdan vaipan.

Alkaa niin kyrsiin, että en tiedä mitä teen!!! Mun mies ei ota vauvaa syliin oma-aloitteisesti. Se ei leiki sen kanssa lattialla ellen käske. Se ei puhu vauvalle monesti kuin jotain puutaheinää, eli ei oikeita sanoja. Oon siitäkin huomauttanut joskus että se on ihan ihminen että sille voi puhua kuin ihmiselle ja käyttää ihan oikeita sanoja.
Ärsyttää kun tuntuu että kaikki jää mun harteille ja mies ei tee mitään ellen käske. Sen liikkeelle lähtö on kans niin hidasta sieltä sohvanpohjaöta että oon vaihtanut sen kakavaipan nopeemmin kun mies viitsii nousta.

Nukutuksia se ei hoida ollenkaan, koska väittää ettei saa vauvaa nukkuun.

Kun vauva itkee miehen sylissä sohvalla, niin se ei vaihda vauvan asentoa että itku loppuisi vaan hyssyttelee siinä ja laittaa tuttia suuhun. Vaikka pitäisi tietää että se ei auta kun itku menee tietyn pisteen yli. Tämä oli akuutimpaa n. pari kk sitten kun vauvalla oli enemmän vatsavaivoja. Joudun siis taaskin sanomaan että vaihda sitä vauvan asentoa kun olen ensin koittanut kestää sitä huutoa että jos äijä tajuais itse vaihtaa sitä asentoa. Mutta ei. Tätä tapahtuu siis edelleen aivan säännöllisesti.

Oon koittanut keskustella asiasta, mutta mies sanoo vain että joo joo, kyllä hän koittaa osallistua enemmän. Mutta koskaan ei ole tullut parannusta. Mun mies on hoitanut kummilikkaansa vauvana ja muutenkin kyllä ollut vauvojen kanssa tekemisissä, että ei vauvahommat ole mikään uusi juttu. Mulla oli mun miehestä aivan eri käsitys että millainen isä hänestä tulee kuin mitä hän nyt on ollut.

Miten saan hänet tajuamaan, kun puhe ei mene perille! Tässä alkaa kohta avioliitto meneen alas jyrkänteeltä.

 

Mitä jos vaa jätät sen vauvan sille ja lähet hierontaan.

 

Halusiko mies vauvan?

Käyttekö neuvolassa yhdessä koko perhe? Ota siellä puheeksi jos mies ei ala muuten uskoa. Väsyt tuota menoa.

 

Mee töihin ja iltatöihin ja viikonlopputöihin. Pakkohan vauvaa on sitten hoidettava vaikka väärin pitelis.

 

Meillä asiat helpottui kun lapsi kasvoi..mies pelkäsi esim. satuttavansa lasta jos vaihtaa sen asentoa sylissä, pelkäsi tekevänsä väärin.
Osallistui kyllä jollain tapaa vauvan hoitoon, mutta minähän se eniten tein. Kakkavaipan vaihtoi kerran ja se riitti hälle.
Nyt kun lapsi on jo 2,5v niin osallistuu oikein hyvin, mutta vauva aika oli miehellä sellaista isäksi kasvamista.

 

Ei ne miehet vauvanhoitoon osallistu. Sitten kun on vähän vanhempi lapsi niin sitten ne alkaa osallistumaan.

 

Mies todella halusi vauvaa. Mä oon äärimmäisen yllättynyt hänen isänroolistaan. Mä kuvittelin sen olevan ihan muuta. Ja nää mielikuvat syntyi siitä miten tykkäsi muiden vauvoista ennen meidän vauvaa.
Ehkä se oma ei sitten ollutkaan niin kiva..
Oon kerran lähtenyt illaksi pois ja silloin oli miehen vanhemmat täällä apuna....!!!

Miten saan puhuttua järkeä sen päähän?

 

Ja käydään yhdessä neuvolassa. Ei olla puhuttu tästä asiasta sielä. Ehkä pitää.

 

Ole jämäkämpi.

Munkaan mies ei perustanut kakkavaipan vaihdosta mutta tein selväksi että hänenkin on niitä vaihdettava.

älä anna periksi.

 

annat sen miehen hoitaa omalla tyylillä, ei sun ohjeiden mukaan. eikai ne miehen vanhemmat nyt kerkiä paikalle jos lähdet vaikka lenkille, tai menet eri huoneeseen että saat nukuttua.

 

Kyllä se lapsenhoito kuuluu yhtä paljon kumallekkin, tietty on äitejä jotka ei halua, että mies osallistuu.

 

Älä anna periksi, olet oikealla asialla. Tosin en tiedä miten ilmaiset asiat, et ainakaan heti kuulosta olevan neuvomassa etkä toivottavasti oleta että vain sun tapa ainut oikea, ethän? Sitä en tajunnu miksei vauvalle voi puhua puuta heinää? Ehtiihän se myöhemmin oppia hienommat sanat. Miehellä joka on kevyessä toimistotyössä ei ole mitään syytä olla valvomatta lapsen takia.
Pahinta on jos mies ajattelee että "minä sitten myöhemmin hoidan" - suhde lapseen jää heikoksi. Imettämistä lukuun ottamatta isä voi tehdä kaiken, aivan kaiken saman mitä äitikin.
Pakottamaan ei tietysti pysty, mutta tosi hyvä ettet anna miehen vaan laiskuuttaan livetä vastuusta.

 

No et sä ainakaa valittamalla ja vaatimalla saa sitä miestä osallistumaan, taitaa käydä pikemminkin päinvastoin. Anna olla, teet ite, pyydät ulkopuolista apua jos tuntuu ettet jaksa. Helpommalla pääset ku et pidä odotuksi liian korkealla.

 

Laiska se on. Ja mun tapa ei ole oikea, mutta sattumoisin tiedän milloin vauva ei rauhoitu vaan kun koittaa sylissä hyssytellä ja antaa tuttia yms. Eli niissä mun on pakko neuvoa. Enkä neuvo mihin asentoon sitten laittaa vaan pääasia että tekee jotain muuta missä vauva rauhoittuu.
Ja koitan ja yleensä pystynkin pitämään malttini kun sanon että menkää vaikka lattialle. Sinne se ei nimittäin pistä vauvaa koskaan ellen käske.
Mies olis vauva sylissä sohvalla telkkua katsomassa kaikki illat jos se olis hänestä kiinni. Vauva tosin itkee ja kaipaa muutakin... Jolloin on pakko neuvoa jotain.

Ja puutaheinää ei haittaisi jos hän joskus puhuisi kuten ihmiselle. Kysyisi miten on päivä mennyt yms. Nämäkin kysymykset hän aloitti vasta kun aloin huomauttaan että voi sille vauvalle puhuakin. Ja paljon muuta ei sitten kiinnosta jutella.

Ja olen samaa mieltä että vauva pitäisi olla molempien vastuulla, mutta oon vaan ajatunut tilanteeseen missä mies koittaa liueta siitä aina.

Mä oon niin väsynyt tähän tilanteeseen. Meillä syödään ja itkeskellään öisin eli herään monta kertaa yössä ja mies puhuu että on väsynyt. Ei hyvää päivää! Se saa sentään nukkua kokonaiset yöt. Mitäs tulee niin myöhään nukkuun. Se on sen oma valinta ja oon koittanut sanoa että mene aijemmin nukkuun. Ei kuulemma osaa. Tv on niiiiin mielenkiintoinen kapistus..

 

Meillä oli hieman samanlainen tilanne viime vuoden keväällä kun oma muksu syntyi. Mies ei alku innon jälkeen osallistunut tai tehnyt mitään vauvan kanssa ellen erikseen kehottanut tai pyytänyt. Tilanne kärjistyi aika pahaksikin, kunnes sain selville että miehellä olivat oman lapsuuden traumat nousseet pintaan.
Olin aiemmin ollut tietoinen että hänen lapsuutensa ei ole ollut sieltä ruusuisimmasta päästä. Mutta mieheni ei ollut kertonut aivan kaikkea, oli haudannut muistot niin syvälle. Väkivaltaa, fyysistä ja psyykkistä, narsistiselta vaikuttava äiti... Pitkä tarina.
Mutta pointtini on että voi olla niin, että mies rakastaa lastaan ja haluaa olla hoidossa mukana, mutta ei osaa. Ei osaa antaa hellyyttä ja hoivaa, jos ei ole itse sitä saanut osakseen. Eikä välttämättä ole tajunnut oman lapsuutensa vaikutusta ennen kuin oma lapsi syntyy. Niin meillä oli. Nyt tosin pitkällisten keskustelujen ja asian työstämisen jälkeen alkaa helpottaa.

 

Kuulostaa ihan mun mieheltä vielä muutama kk sitten. Nyt vauva on jo 7kk ja on mieskin kyllä ryhdistäytynyt paljon. Kai sekin vaikuttaa kun vauvalla alkaa olla jo se oma luonne ja persoona selvästi esillä, eikä se enää ole pelkkä itkevä _vauva_ vaan meidän oma lapsi, joka tekee sitä ja tätä ja jonka kanssa voi jo leikkiä ja puuhastella kaikenlaista. (Toivottavasti joku ymmärsi)

Meillä mies ei kans osannut ensin puhua vauvalle. Luulen että miehestä tuntui tyhmältä lässyttää vauvalle minun kuulleen, tai siis hän oli jotenkin epävarma tms. Niinpä yritin antaa heille mahdollisimman paljon kahden keskistä aikaa, esim. Pitkät suihkut/roskien vienti/kaupassa käynti

 

Voisko sitä törkätä yöllä hereille ja pyytää et menee lämmittään maitoa? Meillä ei mies herää vaikka vauva huutaa korvan juuressa, pitää mennä kyynerpää taktiikalla

 

Musta tuntuu että kun jätän vauvan miehelle joksikin aikaa esim suihkut ym. Niin että se kokee vauvan jotenkin taakaksi. Saan kyllä heti palattuani ottaa vauvan taas hoiviini.
Musta tuntuu ettei mies siis joyenkin nauti niistä kahdenkeskeisistä hetkistä. Eikä vaikka olisin paikallakin.

Ja miehen lapsuus on ollut ihan normaali. Vanhemmat ovat ainakin hyvin vauvarakkaita ihmisiä.

No mut ei auta sit kun kestää. En mä saa läpi asiaani kuitenkaan. Ehkä aika tekee tehtävänsä tai me erotaan.

 

Kakkavaipan vaihtoo suosittelen seuraavaa. Kun lapsi on lattialla, nostat sen ylös, viet miehen syliin, sanot tiukasti "tällä on kakka vaipassa, sun vuoro vaihtaa, sen pylly menee punaseks jos et mee heti". Ja nimen omaan lapsi miehen syliin. Jos ei heti tuu liikettä, oon vielä selittäny, että oisko susta kiva olla kakat housussa ja pylly punaisena?

Aamulla oon tehny samaa kun haluan nukkua. Vauva miehen syliin ja sit vaan käännän selän ja rupeen nukkuu. On se sit noussu vuorollaan. Yöt oon hoitanu ite, kun kuitenkin herää helpommin.

Mut aika monet miehet kiinnostuu vauvasta kun sen kans voi jotain tehdä. Ja ihan kohta sen kanssa voi jo leikkiä, koeta jaksaa. 8kk ikäinen on yleensä jo hauskaa leikkiseuraa. Mun mies hoitaa nyt lapsia ihanasti, varsinkin tuon vanhemman 2 v kanssa tykkää leikkiä.

 

Joo pakko lisätä että teki mullakin kyllä niin tintata miestä kuonoon kun kehtasi sanoa olevansa väsynyt, silloin kun minä nukuin parin kuukauden ajan yössä 2-6h! Ja ei meilläkään mies ole koskaan yöllä joutunut vauvaa hoitamaan, enkä sitä kyllä oikeastaan vaadikkaan koska mä imetän, ja mieshän ei sitä voi tehdä, mutta olisi kyllä ollut mukavaa jos silloin alkuaikoina mies olisi voinut vaikka viikonloppu aamuisin herätä hoitamaan vauvaa, että minä olisin saanut nukkua. Mutta ei ku. Mies veteli vaan hirsiä ja minä kävelin melkein pitkin seiniä univelkaisena. Meni kyllä ne pari-kolme ekaa kuukautta aivan sumussa!

 

Sun miehes ei ole tajunnut, että tuon ikäinen on jo hyvin seurallinen. Jos hän tutustuisi siihen vauvaan ja tajuaisi kuinka vauva seurustelee hänen kanssa niin varmaan näkisi hänet "ihmisenä". Jotenkin tulee kuva ettei hän halua tutustua siihen "möykkyyn".

 

Oikeesti, mikä pakko kaikkien äitien on aina saada pakotettua se mies kakkavaipan vaihtoon?
Mä tiedän, et mun mies oikeesti kyökkii jos joutui sen tekemään. Joten mä hoidin kakkavaipat aina ku vaan paikalla olin. Kyllä se mieheltäki onnistu pakon edes, mutta kyllä se aika operaatio oli En mä oo jaksanu kaikista pienistä asioista vääntään ja pitään lukua.

 

En jaksaisi hetkeäkään tuollaista meininkiä. Vauva on yhteinen. Meillä hoisi mieskin vauvaa öisin, nukuttiin vuorotellen (tai kumpi enemmän tarpeessa oli) korvatulpat päässä toisessa huoneessa silloin vähäunisimpaan aikaan. Laiskasti kuulostaa minustakin.

 

[QUOTE="Sadie";29480921]Oikeesti, mikä pakko kaikkien äitien on aina saada pakotettua se mies kakkavaipan vaihtoon?
Mä tiedän, et mun mies oikeesti kyökkii jos joutui sen tekemään. Joten mä hoidin kakkavaipat aina ku vaan paikalla olin. Kyllä se mieheltäki onnistu pakon edes, mutta kyllä se aika operaatio oli En mä oo jaksanu kaikista pienistä asioista vääntään ja pitään lukua.[/QUOTE]

Ei se munkaan mielestä mitään hauskaa ole, joten miksi toinen voi vaan luistaa siitä jos ei tykkää?

 

Meillä oli samatilanne pikkuvauva aikana. Mies oli niin epävarma ja hämmentynyt ettei hän hoitanut vauvaa juuri ollenkaan. Joko hoidettiin yhdessä tai minä hoidin. Kun vauva oli pieni minä hoidin vauvaa ja mies hoiti minua. Tilannetta pahensi se, että täysimetin 5kk asti ja vauva olikin tissillä jatkuvasti ja pitkiä aikoja kerrallaan. Nukahtaminen onnistui ainoastaan tissille tai vaunuihin. Meillä vauvan nukkuminen oli todella ongelmallista 10kk ikään asti, mies ei juuri voinut osallistua, koska hän ei voi imettää.

Kokoajan isän ja pojan suhde on kuitenkin kehittynyt. Mies piti kesälomaa ja isäkuukauden ja niiden aikana hän sai kovasti vahvistettua suhdetta. 10kk ikäisenä lopetettiin yösyötöt, eli mieskin voi laitaa lapsen nukkumaan. Meidän poika täyttää huomenna 1v ja tilanne on aivan eri kuin viime keväänä. Minä olen 3 päivää viikossa töissä ja mies hoitaa tuolloin illat yksin (teen iltavuoroa, jotta lapselle tulisi lyhyet hoitopäivät). Myös vklp vuorotellaan aamuherätyksistä. Yhä hoidan lasta ehkä miestä enemmän, mutta kyllä hän on nykyisin aivan loistava isä, ja mielestäni työnjako on nykyisin reilua ja tasapuolista. Kyllä siis varmasti miehesi kehittyy ihan hyväksi isäksi kun vaan jaksat kannustaa. Itse en luovuttanut missään vaiheessa vaan yritin kannustaa, ja miehen tehdä virheitä, ilman että kokoajan olin neuvomassa.