Mies ei ole puhunut 3 päivään, koska kieltäydyin seksistä

[paha mieli...]

Mies tuli yrittämään puoli viideltä aamuyöstä. Olin täysin unessa ja vetäisin peittoa takaisin ja jatkoin unenpöpperössä uniani. Aamulla mies ei puhunut mitään ja lähti töihin sanomatta mitään. Sama meno on jatkunut kolmen päivän ajan, ei sanan sanaa. Meillä on 4 kk vauva, jota minä hoidan kuin yksinhuoltaja ja tämän päälle teen aivan kaikki kotityöt lumitöitä myöten.

Tuntuu ettei mies ole muuttanut elämässään mitään vauvan tulon myötä, hän syö joka aamu aamupalan kaikessa rauhassa, lukee lehteä tuntitolkulla vessassa, surfaa netissä yms. Asiasta on huomautettu sekä hyvällä että pahalla, mutta ilman mitään tuloksia.

Minä juoksen pää kolmantena jalkana koliikki/refluksi vauvan kanssa, hoidan koko kodin ja sitten minun pitäisi olla klo.4.30 aamuyöstä valmis palvelemaan herraa tai muuten ollaan päivätolkulla suuttuneita. Mököttäköön minä en anteeksi pyydä, kun ei mielestäni mitään anteeksi pyydettävää ole. Vai olenko mielestänne väärässä?

 

[,]

Anna sille toosaa.

 

[lucifer]

miksi juokset pääkolmantena jalkana? jätä tekemättä ne hommat mitä et ilman juoksemista kerkiä tekemään. mikä hemmetin pakko sun on suorittaa, jos kerran tunnet että teet kaikki yksin?

 

[moikkavaan]

Kuulostaa ihan kuin minun elämältä, kun esikoinen oli vauva, tosin en tehnyt lumitöitä, eikä mies yrittänyt puol viisi aamulla seksiä, mutta kyllä kaikki kotityöt ja vauvanhoito kaatui niskaani, mies ei iltaisinkaan auttanut, koska telkkarista tuli jääkiekkoa, ja jätti henkisesti ihan yksin sen naperon kanssa.
Itsellä ei juurikaan ollut mitään elämänkokemusta vauvojen hoidosta, joten ehkä menetein muutamaan otteeseen pinnani. Jos olisin hakenut apua vaikka neuvolasta (tosin sieltä nyt ei kukaan tule iltaisin auttamaan, ehkö olisivat perhetyöntekijän kotiin saaneet) ei olisi tullut miehelleni kysymykseen.
Edelleen vertaa minua äitiinsä, joka niska limassa on kahlannut läpi vaikean elämän ja hoitanut viisi lasta. Minä en tosin ole hänen äitinsä näiden mestari ominaisuuksien kanssa.
Aika paljon siis olen joutunut työntämään itseeni sisälle, ja itseni tuntien en lämpene moiselle kohtelulle, ja mis sitten ihmettelee miksi saatan olla etäinen, hakea "tyydytystä" ihannoimalla vaikka jotain miesartistia, koska se auttaa tämän arjen läpi.
Nojoo tässä oli nyt selostusta menneisyydestä ja nykyisyydestä, kun minuakin painaa em. asiat.

Sinulle en voi sanoa, että se on laitettava kova kovaa vastaan. Ei se mies tajua sun kannalta tilannetta. Toisaalta taas voi miettiä, et on olemassa sinun työt (koti ja vauva) ja miehen työt (palkkatyö ja raskaat kotityöt ) tai miten nämä nyt olette jakaneet.

 

["juu"]

Jos ei puhetta ymmärrä niin tunget vaan vauvan sen syliin aamupalalla tms... puhukaa asioista... anna illalla vauva isälleen ja käske vaihtaa vaipat tms...

 

["juu"]

Jos ei puhetta ymmärrä niin tunget vaan vauvan sen syliin aamupalalla tms... puhukaa asioista... anna illalla vauva isälleen ja käske vaihtaa vaipat tms...

 

[yuckas]

Pakkohan tilanne on saada puhuttua auki.

Et ole väärässä kokiessasi olevasi vastauussa kaikesta ja väsynyt, mutta oletko puhunut miltä sinusta tuntuu? Huomauttelu, niin kuin kerroit tekeväsi, ei ole kovin viisasta. Haluaisitko itse tulla puhutelluksi samalla tavoin? Tuskin, eikä kukaan muukaan. Ja vinkkinä, että järkevin tapa lähestyä toista ihmistä on painottaa kuinka sinusta tuntuu tai kuinka sinä ajattelet näin. Kysy sitten, mitä toinen on mieltä ja ota tavoitteeksi, että teette päätöksiä kotitöiden jakamisten suhteen. Miehesi on selvästikin ihan pihalla, missä mennään. Oletko jättänyt hänet kaiken ulkopuolelle? Hän ei taatusti tiedä mitään vauvoista ja miten eletään niiden kanssa, joten anna vauva hänelle ja opetelkoot kylvettämään sunmuuta.

Seksi on kivaa sitten kun olet saanut oman pääsi järjestykseen. Ja mies oppii vonkaamaan sitä järkevämpään aikaan

 

[kysyn vaan]

Minkäikäinen mies tässä ap:llä on kyseessä?

 

[astrolabe]

Nyt pois se marttyyrin kruunu.

 

["Vieras"]

Mikä siinä on että aina pitäis yrittää nätisti puhua ja suostutella hoitamaan omaa kotia tai lasta. Kyllä sikuisen ihmisen pitäis itekki tajuta tommonen asia ilman sanomista. Jos ei tajua niin mäkeen vaan.

 

[vnew]

Hoidat vauvan ja itsesi, annat muiden asioiden olla. Priorisoi.

 

[Huh...huh...]

Mies raukka elää hirveessä puutteessa,käy töissä ja pitäisi vielä lapsi hoitaa että äitin ei tarvi tehdä mitään.Palstamammat taas lynkkaus tuulella,sääliksi käy mies poloista.

 

["jepu"]

Mä takerrun ehkä oilkkuun mutta tuo lause: Mies ei ole muuttanut mitään tapojaan vaikka vauva on syntynyt.

Niin siis oliko nämä "huonot" tavat jo ennen lastakin? Että ei osallistunut kotitöihin, lumitöihin tai mihinkään? Meinaan vaan että se vauva nyt ei ole mikään ihmetekijä joka muutaisi ihmisen perusluonnetta. Jos mies on laiskanpulskea ennen lapsen tuloa. On hän sitä mitä todennäköisemmin myös lapsen synnyttyä. Voi toki olla että vuosien mittaan tilanteet muutuu. Mutta 4kk on vielä aika lyhyt aika.

Juttele nätisti miehellesi että sinusta tuntuu pahalta. Mutta muista myös kurkkia peiliin. Oletko ominut lapsesi? Tai pidätkö miestä selvinnäkijänä? Jos haluat syödä aamupalan rauhassa sano se miehelle. Sano että voisitko olla lapsen kanssa nyt kun sinun niin tekisi mieli syödä hetki rauhassa. Anna lapsen hoitovastuu miehelle. Hän kyllä osaa kun vaan luotat. Älä jää takapiruksi vaan anna isälle ja lapselle mahdollisuus olla kahden. Liian moni äiti tuntuu olevan kovin kontrolloiva pienen ihmisen suhteen. Se on ihan sama miten päin ne vaipat on puettu tai onko lapsella yöpaita koko päivän...ei noista rikki mene ja mies oppii ajallaan omanlaisen isyytensä. Sinä et ole ainoa joka on juuri tullut vanhemmaksi.

Mitäs seksii tulee niin miehelläsi on kieltämättä huono ajoitus. Mutta niin tylytä kuin tämä kuulostaa, me aikuisetkin kaipaamme läheisyyttä. Kyllä sille rakkaalle pitää kyetä ja jaksaa antaan syliä ja hellyyttää samalla tapaa kuin ennen lastakin. Me aikuiset olemme usea siinä suhteessa edelleen hyvin lapsen tasolla. Kaipaamme syliä mekin. Mene miehesi lähelle kun pieni nukkuu. Pyydä mörökölli kainaloon. Vaikka sua väsyttää voin taata että kun pinnistät hieman huomiota miehellesi - niin metsä tulee vastaamaan takaisin niin kuin sille huudat.

 

["vieras"]

En tajua!

Turha valittaa jos itse suostuu kaikkeen.
Joko sitä tekee kaikki mukisematta tai on tekemättä . Oma valinta ja mitä tuohon seksiin tulee niin puhu sen miehes kanssa äläkä kirjottele tänne.

 

[Että voi]

Mököttäminen ja mykkäkouluhan ovat paras tapa saada nainen lämpeämään seksille.

 

[Millenia]

[QUOTE="jepu";28085649]Mä takerrun ehkä oilkkuun mutta tuo lause: Mies ei ole muuttanut mitään tapojaan vaikka vauva on syntynyt.

Niin siis oliko nämä "huonot" tavat jo ennen lastakin? Että ei osallistunut kotitöihin, lumitöihin tai mihinkään? Meinaan vaan että se vauva nyt ei ole mikään ihmetekijä joka muutaisi ihmisen perusluonnetta. Jos mies on laiskanpulskea ennen lapsen tuloa. On hän sitä mitä todennäköisemmin myös lapsen synnyttyä. Voi toki olla että vuosien mittaan tilanteet muutuu. Mutta 4kk on vielä aika lyhyt aika.

Juttele nätisti miehellesi että sinusta tuntuu pahalta. Mutta muista myös kurkkia peiliin. Oletko ominut lapsesi? Tai pidätkö miestä selvinnäkijänä? Jos haluat syödä aamupalan rauhassa sano se miehelle. Sano että voisitko olla lapsen kanssa nyt kun sinun niin tekisi mieli syödä hetki rauhassa. Anna lapsen hoitovastuu miehelle. Hän kyllä osaa kun vaan luotat. Älä jää takapiruksi vaan anna isälle ja lapselle mahdollisuus olla kahden. Liian moni äiti tuntuu olevan kovin kontrolloiva pienen ihmisen suhteen. Se on ihan sama miten päin ne vaipat on puettu tai onko lapsella yöpaita koko päivän...ei noista rikki mene ja mies oppii ajallaan omanlaisen isyytensä. Sinä et ole ainoa joka on juuri tullut vanhemmaksi.

Mitäs seksii tulee niin miehelläsi on kieltämättä huono ajoitus. Mutta niin tylytä kuin tämä kuulostaa, me aikuisetkin kaipaamme läheisyyttä. Kyllä sille rakkaalle pitää kyetä ja jaksaa antaan syliä ja hellyyttää samalla tapaa kuin ennen lastakin. Me aikuiset olemme usea siinä suhteessa edelleen hyvin lapsen tasolla. Kaipaamme syliä mekin. Mene miehesi lähelle kun pieni nukkuu. Pyydä mörökölli kainaloon. Vaikka sua väsyttää voin taata että kun pinnistät hieman huomiota miehellesi - niin metsä tulee vastaamaan takaisin niin kuin sille huudat.[/QUOTE]

Hyviä neuvoja, mutta kolmen päivän mykkäkoulu siitä kun kerran kieltäytyy seksistä kesken unien? Siis ihan oikeasti? Mies on joko täydellisen itsekeskeinen tai typerä, enkä usko että minkäänlainen ystävällinen asioiden puheeksi ottaminen auttaa. Voin tietysti olla väärässä ja jos ap haluaa liittonsa pelastaa niin kannattaa vielä yrittää kerran tai pari ilman syyllistämistä (mikä on hemmetin vaikeaa kun toisessa vaan nyt on niin paljon vikaa ihan oikeasti), mutta aloitusviestin perusteella en pidättelisi hengitystä.

 

[Nicola]

Hullun hommaa. Taidat hoitaa kahta lasta .

Jos ei muu mene perille, niin tämän mies ymmärtää: Olen niin väsynyt, että seksiä ei tule ennen kuin sinä teet oman osasi- lykit lumet, teet ruoan ja laitat lapsen välillä nukkumaan.

Lohdutuksen sanaksi voin sanoa että oma mies on toisen synnyttyä jo paljon paremmin tehtäviensä tasalla ja molemmat ollaan löydetty sopiva tapa toimia. Tosin sellanen kolmen päivän mykkäkoulu vähän epäilyttää että onko se mies parisuhde/isä ainesta ollenkaan... en tiedä naurattaako vai ärsyttääkö tuo käytös enemmän.

 

[Nicola]

[QUOTE="jepu";28085649]
Mitäs seksii tulee niin miehelläsi on kieltämättä huono ajoitus. Mutta niin tylytä kuin tämä kuulostaa, me aikuisetkin kaipaamme läheisyyttä. Kyllä sille rakkaalle pitää kyetä ja jaksaa antaan syliä ja hellyyttää samalla tapaa kuin ennen lastakin.[/QUOTE]

Sanoisin että pakkoseksiä ei ole edes ÄIDIN pakko harrastaa. Ei kukaan väsyneenä halua ja jos ei halua ei ole pakko. Ei kunnon parisuhde kuivaan kauteen kaadu. Lapset kasvaa. Mutta kasvaako toi mies..?

 

["jepu"]

Hyviä neuvoja, mutta kolmen päivän mykkäkoulu siitä kun kerran kieltäytyy seksistä kesken unien? Siis ihan oikeasti? Mies on joko täydellisen itsekeskeinen tai typerä, enkä usko että minkäänlainen ystävällinen asioiden puheeksi ottaminen auttaa. Voin tietysti olla väärässä ja jos ap haluaa liittonsa pelastaa niin kannattaa vielä yrittää kerran tai pari ilman syyllistämistä (mikä on hemmetin vaikeaa kun toisessa vaan nyt on niin paljon vikaa ihan oikeasti), mutta aloitusviestin perusteella en pidättelisi hengitystä.

Niin tai sitten aloittaja ei ihan tarkkaa kerro kaikkea. Me ei voida sitä tietää. Ei ole reilua mököttää päivätolkulla, mutta voimmeko olla varmoja että syy on pelkästään siinä ettei saannut seksiä. Vai oliko se vaan ihan se viimeinen niitti kaikkeen.

Kun se lapsi syntyy niin nainen ei ole se ainoa kun siinä muuttuu vanhemmaksi. Mies myös. Eikä se välttämättä ole helppoa miehellekään. Mutta jos tuolloin kummaltakin unohtuu se toisen huomioiminen (huom ei ole yksin miehen rooli huomioida naistaan vaan naisenkin tulee huomioda miestään) niin varmasti mennään metsää. Ja kuten sanoin, vauva ei ihmisen perusluonnetta muuta. On helppo sanoa/ajatella kyllä tilanne vauvan myötä muutuu. Paskat. Ei ne muutu. Haasteet vaan lisääntyy

Siksi mä sanoinkin: Asiosta nyt vaan pitää puhua. AP unohda nalkutus. Kysy mikä miestäsi harmittaa, miksi mykkäkoulu. Ja toisaalta rakentavasti pitää kertoa miltä itsestä tuntuu. Ilman syyllistämistä. Päinvastoin voi sanoa että on pahoillaa kun ei hellyyyden antaminen nyt ole tuntunut luontevalta,että se ei tarkoita etteikö toista halua. On vaan niin väsynyt uuden elämäntilanteen edessä ja vähän neuvotonkin. Kortit avonaisina peliin ja niin että ei olla syyttelevällä linjalla. Metsä vatsaa juuri niin kuin sinne huutaa - tai jos pyllistät peiliin niin peräreikähän suo sieltä tervehtää.

Ei ole helppotilanne tuo. Mutta suunnan voi vielä muuttaa.

 

[ninino]

Seksin vonkaaja t ja mököttäjät on ärsyttäviä.

Mutta.... ehkä se oli vain vimonen tippa, ehkä hän tuntee ettei saa tarpeeksi huomiota. Miehet tottuu aika äkkiä siihen, että heitä palvellaan ja hoivataan. Heille pitää tiukasti selittää, että ehkä sitä YHTEISTÄ aikaakin tulisi jos HÄN osallistuisi kodin hommiin!

 

["jepu"]

Sanoisin että pakkoseksiä ei ole edes ÄIDIN pakko harrastaa. Ei kukaan väsyneenä halua ja jos ei halua ei ole pakko. Ei kunnon parisuhde kuivaan kauteen kaadu. Lapset kasvaa. Mutta kasvaako toi mies..?

En tainnut puhua pelkästä seksistä. Vaan läheisyydestä. Uskokaa tai älkää mutta aikuisetkin tarvitsee läheisyyttä. Sitä pitää riittää myös sille puolisolle eikä vaan vauvalle. Ja pattitilanteessa jonkun on vaan tehtävä aloite.

Äiti voi nurkassaan jatkaa jurputtamista että mies ei tee mitään eikä ota huomioon. Ja mies taas omassa nurkassaan että vaimo ei enää ota huomioon. Ja kumpikaan urpoina ei suostu tekemään aloitetta kun ovat molemmat muka niin oikeassa ja muka niin oikeutettuja. Rohkea on se ken uskaltaa tehdä aloitteen uuteen suuntaa... vaikka siinä joutuukin ylpeyttään nielemään. Sanon vaan - se kannattaa kuitenkin.

 

["jepu"]

...Ja vielä onko tässä hyvinkin klassinen tilanne. Mies kuvitteli että mikään ei muutu kun vauva syntyy. Ja nainen kuvitteli että mies muuttuu kun vauva syntyy.

 

[Millenia]

[QUOTE="jepu";28085738]En tainnut puhua pelkästä seksistä. Vaan läheisyydestä. Uskokaa tai älkää mutta aikuisetkin tarvitsee läheisyyttä. Sitä pitää riittää myös sille puolisolle eikä vaan vauvalle. Ja pattitilanteessa jonkun on vaan tehtävä aloite.

Äiti voi nurkassaan jatkaa jurputtamista että mies ei tee mitään eikä ota huomioon. Ja mies taas omassa nurkassaan että vaimo ei enää ota huomioon. Ja kumpikaan urpoina ei suostu tekemään aloitetta kun ovat molemmat muka niin oikeassa ja muka niin oikeutettuja. Rohkea on se ken uskaltaa tehdä aloitteen uuteen suuntaa... vaikka siinä joutuukin ylpeyttään nielemään. Sanon vaan - se kannattaa kuitenkin.[/QUOTE]

Joo, jommankummanhan se on aloite tehtävä, mutta ap:n tilanteen näkisin näin, että ap on edes yrittänyt sitä aloitetta tehdä, jos ehkä se onkin sitten kääntynyt negatiivisen puolelle. Keskusteluyhteyttä on kuitenkin yritetty luoda myös "hyvällä", ei pelkästään nalkuttamalla. Ap:n mies taas harrastaa mykkäkoulua, aikuinen ihminen. Henkilökohtaisesti en ole varma, että edes haluaisin yrittää selvittää välejäni aikuiseen ihmiseen, joka mykkäkouluilee minulle. Ja jos se mies nyt on vaan jotenkin niin totaalisen lukossa, niin viimeistään heittämällä eron ilmoille luulisi viimein tulevan vipinää (tietysti tämäkin tulee tehdä keskustelemalla, eikä millään "vittu mä lähen nyt"). Ja jos mies on niin ylpeä, että ei voi mitään sanoa senkään jälkeen kun nainen kertoo pahan olonsa, niin se mies saa mennä.

 

["jepu"]

Joo, jommankummanhan se on aloite tehtävä, mutta ap:n tilanteen näkisin näin, että ap on edes yrittänyt sitä aloitetta tehdä, jos ehkä se onkin sitten kääntynyt negatiivisen puolelle. Keskusteluyhteyttä on kuitenkin yritetty luoda myös "hyvällä", ei pelkästään nalkuttamalla. Ap:n mies taas harrastaa mykkäkoulua, aikuinen ihminen. Henkilökohtaisesti en ole varma, että edes haluaisin yrittää selvittää välejäni aikuiseen ihmiseen, joka mykkäkouluilee minulle. Ja jos se mies nyt on vaan jotenkin niin totaalisen lukossa, niin viimeistään heittämällä eron ilmoille luulisi viimein tulevan vipinää (tietysti tämäkin tulee tehdä keskustelemalla, eikä millään "vittu mä lähen nyt"). Ja jos mies on niin ylpeä, että ei voi mitään sanoa senkään jälkeen kun nainen kertoo pahan olonsa, niin se mies saa mennä.

Niin mikäs siinä. Ei muuta kuin helpoimman kautta. Mä tosin olen sitä mieltä että erouhkailu on mykkäkouluakin lapsellisempi tapa toteuttaa asioita. Naisille hyvin tyypillinen tapa tosin saada oma tahto läpi ja saada mies nöyrtymään että on paska. Mutta mikä tässä on naisen rooli? en ole vielä saannut vastausta oliko mies yhtä vätys ennen lasta? Kun en ihan jaksa uskoa että lapsi toi mukanaan tuon vätystelyn....

Tuore äiti kyllä saa kiukkuilla ja vuohkata miten vaan mutta isä ei saa millään muoto olla "typerä". Mä en todellakaan usko että me tiedetään kaikkia mykkäkoulun syitä. Seksi oli viimeinen niitti. Näissä asioissa kun vaan jostain kumman syystä aina sanotaan että se äiti on oikeassa ja miehen pitäisi muuttua. EI EI. Ei sen niin pidä mennä. Molempien on katsottava peiliin. Ei äiti ole mikään erikoisasemassa oleva prinsessa vaan sen vuoksi että hänestä tuli juuri äiti.

Edelleen ap, keskustelua peliin jossa olet nöyrä. Hyvällä keskustelu mun mitta puussa tarkoittaa sitä että avaa ensin itsensä ja kertoo mitä itsessään pitää huonona, mitä hyvänä, mistä tulee hyvälle mielelle, mikä väsyttää.

 

[Nicola]

[QUOTE="jepu";28085729]
Kun se lapsi syntyy niin nainen ei ole se ainoa kun siinä muuttuu vanhemmaksi. Mies myös. Eikä se välttämättä ole helppoa miehellekään. Mutta jos tuolloin kummaltakin unohtuu se toisen huomioiminen (huom ei ole yksin miehen rooli huomioida naistaan vaan naisenkin tulee huomioda miestään) niin varmasti mennään metsää. Ja kuten sanoin, vauva ei ihmisen perusluonnetta muuta. [/QUOTE]

Kun ajattelee, että toinen hoitaa kotitöitä ja lasta kokopäiväisesti ja puoliso lukee lehteä ajan kanssa, viettää toista tuntia vessassa ja kaikkea muuta ihanan leppoisaa, niin näkisin kyllä että vaimolla ei taida olla aikaa käydä miestä halailemassa. Parisuhde on kahden kauppa, mutta joka tilanne ei aseta samanlaisia vaatimuksia molemmille. Miehen täytyy ryhdistäytyä ja avata silmänsä sille mitä siellä kotona tapahtuu. Tässä kohtaa on miehen vastuulla pitää parisuhdetta kasassa ja tulevaisuudessa ehkä kun miehellä on vaikeaa, menee tämä taas toisinpäin.

Paljon itkevä vauva saa todella kotityöt olemaan koko päivän homma, kun kaikki jää kesken kaiken aikaa. Päälle vielä katkonaiset yöunet. Täytyy miehen huomata että puoliso on väsynyt ja kireä. Jos miehellä on älyä se varmaan tajuaa jossain välissä että käyttäytyy aika kohtuuttomasti.