Mies ei koskaan kehu.

[mikä noita ukkoja vaivaa]

Tilanne on siis se, että kehun (tai siis aikaisemmin kehuin, nykyään en enää) miestäni monin eri tavoin, mutta mies ei ole koskaan kehunut minua. Muita naisia hän kyllä kehuu aika ajoin näteiks ym. Voisin toki ottaa asian puheeksi, jolloin tilanteeseen voisi tulla muutos, mutta silloin mies luultavasti kehuisi minua vain koska pyytäisin eikä se tuntuisi kivalta. Olen siis jo lakannut kehumasta miestäni siinä toivossa, että hän itse ymmärtäisi kuinka tärkeää se on parisuhteessa, mutta tällä ei ole mitään vaikutusta. Ehkä hän ei itse pidä sitä yhtä tärkeänä, mutta on kyllä varsinainen törppö kehuessaan muita naisia minun kuullen.

Onko muita epäsuoria keinoja, joilla saisin miehen ymmärtämään?

 

[Peyote]

Mun mielestä suoruus on aina parasta. Kannattaa muissakin asioissa toiselle kertoa, mitä haluu ja mitä odottaa toisen tekevän.

Mutta siis jos et halua näitä suoria keinoja käyttää, niin sen lisäksi että olet lakannut kehumasta, voit myös alkaa kehua muita miehiä. Silloin mies varmasti tietää miltä tuntuu kun tuntuu pahalta, mutta en usko sen korjaavan teidän suhdetta.

Se voi olla myös miehen tapa kyykyttää sua, että saa sut tuntemaan itses huonommaks. Näin ollen et miehen ajatuksissa uskalla lähteä suhteesta.

 

[vierailija]

Olipa lohdullista löytää tämä ketju. Olen kärsinyt ap:n ongelmasta jo kauan, mutta jotenkin ajatellut olevani yksin. Suhteen alkuaikoina mies kyllä kehui ulkonäköä ja tekemisiäni muutenkin. Olen yrittänyt miettiä, missä vaiheessa se loppui ja ikävä kyllä taisi loppua jo varsin varhain jotenkin pikkuhiljaa. Nykyisin saattaa muutaman kerran vuodessa kehua vaikka jotain korua tai yksittäistä vaatekappaletta, mutta ei ulkonäköä, kroppaa tms. Eikä edes katso minua mitenkään "sillä silmällä".

Erityisen katkera muisto jäi raskaudesta, jolloin ei huomioinut kroppaani millään tavalla positiivisesti. Vieläkin ahdistaa nähdä / kuulla pariskuntia, joissa "tuleva isä silittelee hellästi vaimonsa pyöristynyttä vatsaa". No ei todellakaan silitellyt tai ollut edes kiinnostunut sellaisesta täällä. Sille tielle jotenkin kai sitten jäätiin.

Olin aina ennen tätä parisuhdetta kokenut olevani kaunis ja haluttava. Enkä suinkaan ole päästänyt itseäni rupsahtamaan tässä parisuhteen aikana, myös synnytyksestä palauduin todella nopeasti. Mutta tästä miehen kehumattomuudesta johtuen olen alkanut tuntea itseni yhä rumemmaksi ja epävarmemmaksi muidenkin ihmisten kanssa.

Jos täällä on muita naisia, joiden miehet eivät harrasta kehumista, niin pystyttekö tuntemaan itsenne haluttaviksi? Jos ette tunne itseänne haluttaviksi, niin pystyttekö harrastamaan seksiä? Oma tilanteeni on johtanut siihen, että tuntuu todella vaikealta harrastaa seksiä tai edes riisuutua toisen edessä, kun ei yhtään tunnu siltä, että toinen haluaisi nimenomaan minua.

 

[vierailija]

Ehkä sä vaan oot ruma ja huono sängyssä.

 

[vierailija]

Olipa lohdullista löytää tämä ketju. Olen kärsinyt ap:n ongelmasta jo kauan, mutta jotenkin ajatellut olevani yksin. Suhteen alkuaikoina mies kyllä kehui ulkonäköä ja tekemisiäni muutenkin. Olen yrittänyt miettiä, missä vaiheessa se loppui ja ikävä kyllä taisi loppua jo varsin varhain jotenkin pikkuhiljaa. Nykyisin saattaa muutaman kerran vuodessa kehua vaikka jotain korua tai yksittäistä vaatekappaletta, mutta ei ulkonäköä, kroppaa tms. Eikä edes katso minua mitenkään "sillä silmällä".

Erityisen katkera muisto jäi raskaudesta, jolloin ei huomioinut kroppaani millään tavalla positiivisesti. Vieläkin ahdistaa nähdä / kuulla pariskuntia, joissa "tuleva isä silittelee hellästi vaimonsa pyöristynyttä vatsaa". No ei todellakaan silitellyt tai ollut edes kiinnostunut sellaisesta täällä. Sille tielle jotenkin kai sitten jäätiin.

Olin aina ennen tätä parisuhdetta kokenut olevani kaunis ja haluttava. Enkä suinkaan ole päästänyt itseäni rupsahtamaan tässä parisuhteen aikana, myös synnytyksestä palauduin todella nopeasti. Mutta tästä miehen kehumattomuudesta johtuen olen alkanut tuntea itseni yhä rumemmaksi ja epävarmemmaksi muidenkin ihmisten kanssa.

Jos täällä on muita naisia, joiden miehet eivät harrasta kehumista, niin pystyttekö tuntemaan itsenne haluttaviksi? Jos ette tunne itseänne haluttaviksi, niin pystyttekö harrastamaan seksiä? Oma tilanteeni on johtanut siihen, että tuntuu todella vaikealta harrastaa seksiä tai edes riisuutua toisen edessä, kun ei yhtään tunnu siltä, että toinen haluaisi nimenomaan minua.

Minä myös katsellut kateellisena pareja, joissa mies silittelee vauvamahaa innoissaan. Ja meilläkin myös kumppanin kehut ovat vuosien myötä loppuneet. Asiasta sanoessa saattaa pari positiivista kommenttia tulla, mutta en osaa ottaa niitä vastaan kun tuntuu ettei tarkoita sanojaan, vaan sanoo pyynnöstä jotain kivaa. Olen kyllä jonkin verran lihonut (mutta niin on mieskin) ja koen että en ole enää haluttava mieheni mielestä. Seksiä kyllä on harvakseltaan, mutta enää en halua myöskään harrastaa sitä valoisassa tai riisuutua miehen edessä. Ehkä tässä kuitenkin vaikuttaa eniten oma itsetunto? Ehkä niitä kehujakin tulisi, jos olisi itse tyytyväinen ja "ylpeä" itsestään.

 

[vierailija]

Minä myös katsellut kateellisena pareja, joissa mies silittelee vauvamahaa innoissaan. Ja meilläkin myös kumppanin kehut ovat vuosien myötä loppuneet. Asiasta sanoessa saattaa pari positiivista kommenttia tulla, mutta en osaa ottaa niitä vastaan kun tuntuu ettei tarkoita sanojaan, vaan sanoo pyynnöstä jotain kivaa. Olen kyllä jonkin verran lihonut (mutta niin on mieskin) ja koen että en ole enää haluttava mieheni mielestä. Seksiä kyllä on harvakseltaan, mutta enää en halua myöskään harrastaa sitä valoisassa tai riisuutua miehen edessä. Ehkä tässä kuitenkin vaikuttaa eniten oma itsetunto? Ehkä niitä kehujakin tulisi, jos olisi itse tyytyväinen ja "ylpeä" itsestään.

Kiitos vastauksesta. Tuntuu niin tutulta tuokin, että positiivisia kommentteja on vaikea ottaa vastaan, jos ne tulevat ns. pyynnöstä. Sen takia aiheesta puhuminen miehen kanssa tuntuu hankalalta (kuten viestiketjun aloittajakin sanoo).

En ole varma tuosta itsetuntojutusta. Tässä kesän mittaankin on tullut laittauduttua paremmin erilaisiin juhliin, jolloin ainakin olen ollut suhteellisen varma siitä, että kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta ei sillä ole ollut minkäänlaista vaikutusta mieheen. Ihan kuin hän ei edes näkisi minua ollenkaan.

T. #3

 

[vierailija]

Kiitos vastauksesta. Tuntuu niin tutulta tuokin, että positiivisia kommentteja on vaikea ottaa vastaan, jos ne tulevat ns. pyynnöstä. Sen takia aiheesta puhuminen miehen kanssa tuntuu hankalalta (kuten viestiketjun aloittajakin sanoo).

En ole varma tuosta itsetuntojutusta. Tässä kesän mittaankin on tullut laittauduttua paremmin erilaisiin juhliin, jolloin ainakin olen ollut suhteellisen varma siitä, että kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta ei sillä ole ollut minkäänlaista vaikutusta mieheen. Ihan kuin hän ei edes näkisi minua ollenkaan.

T. #3

Ei se sulla sitten taida ainakaan itsetunnosta tai omasta tyytymättömyydestä itseen heijastella, hyvä niin . Ehkä se on jotain toista itsestään selvänä pitämistä tai leipääntymistä parisuhteeseen... Tai sitten miehet ei vaan tajua, miten kivalta pieni kehu joskus tuntuu. Kerran muuten sain spontaanin kehun mieheltä, kun tultiin juhlista: olit yksi illan kauneimmista naisista - tai sitten siellä oli vaan vähän niitä. ehdin jo ilahtua että edes kerran kolmeen vuoteen saan kehuja, mutta ei. Oli niin koominen tilanne että en osannut tuosta edes suuttua. Jälkikäteen tosin mietin, että ehkä miehen on parempi olla hiljaa jos kehut on tuota tasoa .

 

[vierailija]

Tilanne on siis se, että kehun (tai siis aikaisemmin kehuin, nykyään en enää) miestäni monin eri tavoin, mutta mies ei ole koskaan kehunut minua. Muita naisia hän kyllä kehuu aika ajoin näteiks ym. Voisin toki ottaa asian puheeksi, jolloin tilanteeseen voisi tulla muutos, mutta silloin mies luultavasti kehuisi minua vain koska pyytäisin eikä se tuntuisi kivalta. Olen siis jo lakannut kehumasta miestäni siinä toivossa, että hän itse ymmärtäisi kuinka tärkeää se on parisuhteessa, mutta tällä ei ole mitään vaikutusta. Ehkä hän ei itse pidä sitä yhtä tärkeänä, mutta on kyllä varsinainen törppö kehuessaan muita naisia minun kuullen.

Onko muita epäsuoria keinoja, joilla saisin miehen ymmärtämään?

Jos mies ei ole koskaan kehunut sinua, hän ei ehkä koe sellaisten asioiden sanomista tärkeäksi parisuhteessa. Tai sitten Peyoten kirjoituksessa on perää... Sinuna kokeilisin miten mies reagoi, jos sinä alat kehumaan muita miehiä hänen kuullensa.

 

[m1es]

Jos mies kerran jaksaa sinua katsella ja rakastella, tarkoittaa se että olet ihan kelvollinen. Teot puhuvat asiaa, sanat ovat turhaa helinää.

Suomalaiseen miehen parisuhdearvioon pätee sama kuin elokuvaan. Hyvä parisuhde = "Se ei ollut koko ajan paskaa."

http://www.istv.fi/viihde/vid-1288611055587.html

 

[Peyote]

Jos mies kerran jaksaa sinua katsella ja rakastella, tarkoittaa se että olet ihan kelvollinen. Teot puhuvat asiaa, sanat ovat turhaa helinää.

Suomalaiseen miehen parisuhdearvioon pätee sama kuin elokuvaan. Hyvä parisuhde = "Se ei ollut koko ajan paskaa."

http://www.istv.fi/viihde/vid-1288611055587.html

Köyhältä kuulostaa. Oikeasti jos jostain pitää, siitä myös puhuu hyvää:

 

[vierailija]

Mä hakisin huomion!
Vaatteita vähemmäks ja sellaista "tahatonta" keimailua ja kiimaisia katseita.
Pitäisin huolta että näytän kauniilta ja ennenkaikkea pitäisin itseäni kauniina. Tällä on vaikutusta, kokeile vaikka.